Syksy saapuu..

.. ja blogin päivityksetkin ovat olleet hieman hitaanlaisia. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua, niin hyvässä kuin huonossakin.

Päällimmäisenä tietysti on meidän jälleen kerran muuttunut elämäntilanteemme, ostimme nimittäin omakotitalon tuossa kesäkuussa. Pikkuhiljaa ollaan remppa täällä saatu valmiiksi, vielä pientä pintaviilausta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan tämä on jo ihan oman kodin tuntuinen :) Kyseessä on 1951 vuonna rakennettu rintamamiestalo, joka laajennettiin 1985-1988 vuosien aikana tuntuvasti. Edelliset omistajat sitten päättivät pistää kaiken talossa uusiksi: lattit, seinät ja katto sekä kaikki niiden välistä on uusittu. Taloa ei uskoisi sisälle astuessaan liki 60vuotta vanhaksi! Meille jäi remontin viimeistely sekä pihatyöt, kun talo saatiin. Koirilla on n.1000neliötä aidattua pihaa käytössään rallatteluun ja sisältä puolestaan löytyy neliöitä 88, eli ihan sopivasti meidän tarpeisiin :) Kolmen auton autotallikin täältä löytyy, joka oli enemmän kuin unelma Samulle ja hänen harrastuksilleen. Koirat nauttivat silmittömästi tästä muutoksesta, rivitaloelämä jäi taakse :)

Kesä oli ja meni, vietettiin kesäloma tuttuun tapaan E-Suomessa mun vanhempien luona ja samalla reissulla hyvästeltiin meidän rakas Vikki-koiramme. Vanhempien luona asuva herrasmiestipsu lähti viimeiselle matkalleen 23.7, eli juurikin samana päivänä kun Keesi ja muu G-pentue täytti vuoden. Vikki jätti taakseen ikimuistoiset liki 15 yhteistä vuotta. Ikävä on suunnaton. Lopetus tuli niin yllättäen, kun herra kuitenkin oli varsin hyvinvoiva ja pirteä vielä kuukausi takaperin, päätösen sai aikaan peräaukon kasvaimet ja sen mukanaan tuovat ongelmat, kunto romahti hurjasti vajaassa kuukaudessa :( Alla kuva Vikistä tunti ennen lähtöä viimeiselle matkalle..

Ihanan lämpimän kesän jälkeen tämä paluu arkeen - kylmään sellaiseen - tuntuu aika kurjalle. Onhan syksyssäkin nämä ihanat puolensa, syy lämmittää takkaa ja nauttia sen lämmöstä puiden ruskaa ihastellen.. Ei kai sen parempaa olekaan? :) Mutta kyllähän tuosta lämpimästä, ihanasta kesästä nautti.

Syksy toi mukanaan arjen lisäksi kisakalenterin avajaiset myös tuolle meidän pennulle. Keesin kanssa käytiin korkkaamassa tottelevaisuuskokeet tuossa elokuussa ja kivaa oli. Alokasluokassa tosiaan käytiin pitämässä hauskaa (TODELLAKIN!) ja mukaan lähti oikein kiva 1-tulos 170,5pisteellä. Ihan hassuja virheitä sattui kokeessa, etupäässä paikallaolo jäi kaihertamaan mieltä, kun koiraa jättäessä huomasin koiran edessä maassa lojuvan lehden, jonka tiesin pentua kiinnostavan.. Potkasin sitä lehteä sitten poispäin koiraa jättäessäni ja siinä vaiheessa se vasta Keesiä rupesikin kiinnostamaan :D Minuutin kohdalla ei enää malttanut odotella ja ryömi puolimittaansa sitä lehteä kohti kuin sammakko - ei noussut, mutta ryömi. Kun 2min oli mennyt ja palasin koiran luo, niin tämä onnellisena maiskutteli lehteä suussaan maassa maaten :) Ryömimisestä lähti 3pistettä. Pari muutakin tyhmää virhettä tuli tehtyä, mutta tästä huolimatta oli vallan hauskaa kisailla :) Tuomari totesikin että varsin iloinen koirakko ollaan. Naurua (minun osalta) ja ilohyppyjä (koiran osalta) riitti.. Pari iloisen pennun aiheuttamaa reikääkin sain kämmenselkään, kun tuo ei oikein osaa vielä malttaa mieltään suunsa kanssa vaan innostuessaan ottaa rennosti minun koko kämmenen suuhunsa. Keesin tokoura saa jatkoa, tavoittellisesti treenataan kohti ylempiä luokkia. Katsotaan mihin asti ohjaajan rahkeet riittää - koiraa ei tarvinne kyseenalaistaa.

Tokokokeen jälkeen käytiin suorittamassa bh-koe läpi hyväksytysti. Ikää pennulla 1v1kk. Reippaasti ja kivasti meni koe. Paikallaolo jännitti hieman, mutta turhaan onneksi. Siellähän tuo makoili jopa niin innokkaasti, että en meinannut saada sitä takaisin perusasentoon istumaan :) Vaati kaksoiskäskyn. Paikallaolo erittäin hyvä. Seuraaminen kytkettynä suureksi osaksi kuulemma erinomaista, mutta Kauko Ruokolainen rankkasi sen parin remmiavustetun käännöksen jälkeen erittäin hyväksi - niin ja kävihän tuo pentu henkilöryhmässäkin pussaamassa Riittaa, joka sattui juuri olemaan hollilla pennun "yllätyshyökkäystä" varten ;) Seuraaminen vapaana oli myös kuulemma suureksi osaksi erinomaista, mutta pennulla herpaantui henkilöryhmässä (ylläri ylläri) keskittyminen, ja irtosi pari metriä sivusuunnassa Kauko-tuomaria kohti - olisi vissiin mennyt sinnekin pussailemaan, jos en olisi antanut lisäkäskyä :D Jättävistä liikkestä istuminen meni puuttelliseksi, jäi seisomaan.. ja liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo jäi hyväksi, kun meni kuulemma hitaasti maahan (persus meni heti, etupää valui) ja luoksetulossa Keesille tuli ihan selkeä aivopieru kun juoksi kohti tuhatta ja sataa, mutta juoksikin suoraan sivulle SEISOMAAN.. eikä edes oikein päin jäänyt, vaan meni seisomaan niin, että persus osoitti tulosuuntaan ja naama oli mun selän takana.. Siinä seisoi sitten hetken ja kun annoin käskyn sivu, tuli vierelle :) Kylläpä nauratti taas :) Kaupunkiosuudessa ei mitään ongelmia, ei tainnut edes huomata ohittavaa koiraa? Näin tuli sekin etappi suoritettua, jospa sitä ensi kaudelle pääsisi kisamaan jäljelle suunnitellusti.. Katoaan miten meidän käy :)

Daimin kanssa on puolestaan ollut harmillisia takapakkeja.. Steriloinnin jälkeen saatiin jo kunto kohdilleen ja kerettiin jo harrastelukin aloitettua (kisasuunnitelmatkin oli jo tehty), kunnes tuossa kuukausi takaperin rallatteli tuolla pihalla tuttuun tapaansa onnellisena ja törmäsikin aika makeasti Keesiin, Keesille ei käynyt mitenkään, västi ja pysyi pystyssä, mutta mammakoira veti 180asteen voltin ja tömähti niskan kautta selälleen maahan. Nousi heti pystyyn ja oli hetken ihan hölmistyneenä. Tutkin läpi koko koiran, mutta ei näyttänyt kipuilevan tms. joten laitoin koirat sisälle ja "unohdin" koko homman. Siitä sitten meni pari päivää, kun Daimi oli menossa maahan makaamaan ja ulvahti voimakkaasti kesken yrityksen. Tutkin koiran läpi ja mistään ei löytynyt kipupisteitä taaskaan. Taas meni pari päivää, kun yhtenä aamuna ei meinannut päästä kunnolla ylös maasta ja vaikeroi oikein hiljaisesti. Soitin tutulle koirahierojalle ja hän ottikin meidät vastaan heti samana päivänä, kauttaaltaan eturinta/olat olivat ihan jumissa ja takapää hapoilla. Olat tuntuivat hierojan mukaan lähes spastisilta ja rintalihasten mobilisointi oli hankalaa - Daimia ihan selkeästi sattui kun lihaksia yritettiin mobilisoida. Päätin sitten varata ajan vielä eläinlääkäriinkin ja kuvauttaa koko koiran. Luusto oli edelleen priimaa. Sitten löytyikin se yllätys.. Lääkärin kuunnellessa sydän- ja keuhkoääniä kuuluikin sieltä selkeät sivuäänet. Kuvat kertoivat että keuhkot olivat laajentuneet ja samoin haima. Sydämessä oli synnynnäinen muutos, eli se oli suipon ja selkälinjaa myötäilevän sydämen sijaan tippamainen, alaspäin kaartuva ja laajentunut. E.lääkärin mukaan ei ole pois suljettu, että tämän vuoksi keuhkot laajentuvat. Haiman laajentumista ei osattu vielä selittää. Daimi sai antibiotit ja tulehduskipuääkkeet ja tarkoitus oli että mennään parin-kolmen viikon päästä kontrolliin ja selvitetään syy miksi haimakin oli laajentunut. Kipulääkkeillä hoidettiin selkeästi tulehtuneet etupään lihakset. Daimi oli siis totaalilevossa 2viikkoa. Nooh.. tuossa viime maanantaina loppuivat sitten lääkkeet ja aloiteltiin pikkuhiljaa lenkit taas metsässä vapaana. Ei mitään ongelmia, Daimi liikkui hyvin ja ei ollut yhtään kipeänä. E.lääkäriin varasin ajan lisätutkimuksia varten perjantaille.. Torstaina sitten oltiinkin aamulenkillä metsässä ja kaikki sujui hyvin, kotiin tultiin ja annoin koirille aamuruoan sekä valmistauduin töihin lähtemään.. Huomasin sitten lattialla verta, sitä olikin runsaasti kun oikein katselin. Matotkin olivat ihan veressä. Rupesin heti koiria käymään läpi, että kummalta se veri tulee ja mistä - ei juoksujakaan Keesillä pitäisi olla ja Daimin on steriloitu. Daimia tutkiessa sitten huomasin, että rupesi roikottamaan oikeaa takajalkaansa hankalan näköisenä. Kurkkasin tassunpohjaan ja meinasi taju lähteä. Takatassun "ranteen" kohdalla oli yli 5cm pitkä ja ainakin 1cm syvä haava, josta paistoi luu läpi. Putsasin haavan heti ja tarkempi tutkimus osoitti, että jänne oli poikki. Ei muutakun paineside haavaan ja soitto eläinlääkäriin. Saatiin aika kahdeksaksi ja yhdeksältä Daimi oli jo leikkauspöydällä tikattavana. Tuloksena oli katkennut jänne, syvä - 6tikkiä vaativa - haava, joka oli parin millin päästä valtimosta. HUH HUH. Mitään selitystä ei ole, että mihin on tassu osunut. Metsässä ei mitenkään oireillut, kotipihassakin juoksivat vielä 10min. lenkin jälkeen, eikä sieläkään mitenkään oireillut. Kipukynnus olematon. Taas alkoi 2viikon antibioottikuuri sekä kipulääkitys.. eli ei menty sitten perjantaina selvittämään, että miksi haima ja kauhkot olivat laajentuneet. Sydämestä/keuhkoista ei kuulunut enää torstaina tikkauksen yhteydessä suoritetussa kuuntelussa sivuääniä.. tiedä sitten mikä oli.
Tämä päivä oli juuri se päivä jolloin käytiin illalla sitten vielä Keesin kanssa suorittamassa bh-koe.. eli ajatukset ainakin olivat tosi selkeät?? Ei todellakaan :D
-- Ja jotta ei olisi elo liian helppoa, oli Keesi vielä samana iltana päättänyt vähän helpottaa emokoiran taakkaa ja söi suljetusta kassista kaivettuaan Daimin kipulääkkeeksi tarkoitetut 10kpl 50mg rimadylejä. Onneksi sain pennun kiinni itse teossa (maiskutteli viimeistä) ja sain heti oksennutettua sen suolapallolla. Samu lähti sitten hakemaan apteekista lääkehiiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, onneksi sai vielä eikä ehtinyt apteekki menemään kiinni! Siitä sitten iltapalaksi Keesi söi vielä 40kpl 250mg lääkehiilinappeja ja yöllä annoin vielä klo1. aikaan 10kpl lisää, kun en meinannu saada unta kun pohdin että annoinhan varmasti tarpeeksi. Päivystävä eläinlääkäri kun ohjeisti että NOIN 40tabua voi antaa. Keesissä ei missään vaiheessa näkynyt että olisi yliannostusta ottanut.. Yönkin nukkui suhteellisen hyvin - toisin kun minä, joka valvoin ja kuuntelin kaikki risahdukset kuin ylihuolehtiva kanaemo. Onneksi kaikki on ok. Ei mitään komplikaatioita tullut. Daimikin elelee normaalisti tassussa olevan kipsin kanssa, ei edes huomaa sen olemassaoloa. Ei tarvetta kaulurille tms. Toivottavasti nämä koettelemukset olis jo tässä.

Treenit jää nyt Daimin kanssa kokonaan pois tulevalla hallikaudella, tassun paraneminen on hidasta ja en edelleenkään tiedä miksi keuhkot ja haima laajentuivat, joten en ota sitä riskiä, että treenaamalla sen kanssa aiheutan lisävaurioita. Pitäisi vaan olla miljonääri, että saisi tutkittua sen perinpohjaisesti - ei meinaan ole mitään halpaa hupia, varsinkaan kun en pönttö hommannut sille mitään vakuutuksia. Jälkiviisaus on parasta.

Keesin kanssa treenielo jatkuu, suunnitelmissa on mm. tokon valmennusrinki SM-kisoja varten. Agitreenit sekä pk-tottikset jatkuvat toki myös.

Niin ja onhan meillä ihmisilläkin jotakin suunnitelmia omaan kalenteriin.. Lähdetään Ranskaan tuossa aikalailla tasan kuukauden päästä. Vihdoin saatiin aikaa yhteiseen lomaan ja päätettiin lähteä sille kuuluisalle häämatkalle - tosin 3vuoden viiveellä :D Innolla odotellaan! Kaikki mahdolliset kirjaston kielikurssit on hommattu ja pian alkaa perustiedot olla selvillä :)

Kaunista syksyä teille kaikille! :)

Kesä ja hyttyset

Kesä se on tullut tänne pohjolaankin. Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua.. Ollaan mm. käyty pohjoisen belgien pk-leirillä Keesin kanssa tuossa toukokuun puolella, jossa saatiin ensimmäinen kunnon kosketus hakuun Kurkisen Markon opeissa. Kiva ja antoisa leiri, oli kiva nähdä Daimin puolisiskoa Caraa ja Lauraakin pitkästä aikaa! :) Keesi on treenitauolla 13.6. alkaneiden juoksujen vuoksi. Pentukoira ei oikein ymmärrä tapahtunutta ja jättää kaiken juoksusta aiheutuneen putsaus- ja huoltotyön mammakoiralle. Daimi hoitaa hommaa mielellään.. hmm.

Allekirjoittanut jäi kesälomalle tänään, joten edessä on kokonainen kuukausi täyttä uhrautumista koirahommille! :) Okei, no tuleehan sitä jotain muutakin ehkä kuukauden aikana tehtyä.. pitää mm. muuttaa taas jälleen kerran. Tällä kertaa muutetaan ihan OMAAN kotiin. Ostettiin omakotitalo tuosta parin kilometrin päästä, koirat saavat 960 m2 pihatilaa juoksennella ja asunnostakin löytyy 88 m2, joka on jo ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle ja kahdelle karvakorvalle :) Ollaan siis onnellisesti velkavankeudessa hyvä tovi, mutta on se sen arvoista.

Tiiviin työtahdin vuoksi on jäänyt mammakoira kyllä ihan heitteille harrastusten puolesta, hyvä jos kerran viikkoon on treenikentälle ehtinyt. Tästä johtuen Daimilta löytyy nyt massaakin enemmän kuin pitäisi, kiloja on tullut kaksin kappalein lisää, ja ne näkyy kyllä sporttimallin belgissä äkkiä. Kylkiluut tuntuu, mutta niin tuntuu läskikin siinä ympärillä.. Mutta kuten jo tuli mainittua, niin alkanut kuukausi tulee vietettyä ahkerasti muutto- ja remppahommien lisäksi koirakentillä. Daimille kaavailen agikisoja heti kun saan sen taas kuntoon. Keesi sen sijaan on saanut nauttia aktiivista koiran elämää, on agitreeniä, tokotreeniä, tottistreeniä ja jälki- sekä hakuhommia, joista jälki vie tällä hetkellä sen pidemmän korren hakuporukan puuttuessa. Kaveriporukassa käydään hakuhommissa aina kun aikaa vaan on, treenit kun venyvät aina pidemmiksi mitä jälkihommissa, joten ihan ajankäytön vuoksi on hakuhommat jääneet vähän taka-alalle, vaikka kiinnostusta olisikin :/ Agissa pentukoira on kyllä aikamoinen epeli, ainakin se tuntuu paljon jämäkämmältä peliltä mitä Daimi. Keesi ei hutiloi, vaan tekee sen mitä käsketään, Daimilla kun tuota draivia on agiin niin jumalattomasti, että nostaa (onneksi suhteellisen äänettömiä) kierroksia herkemmin. Nopeahan tuo pikkuinen punaisemme on kuin mikäkin, mutta paljon maltillisempi ja varmempi.

Mörkövaihe Keesillä näytti loppuneen siihen yhteen-kahteen mörön kohtaamiseen, nyt tuo pentukoira on rauhoittunut ja tasoittunut hurjasti. Tuntuu että maailma saa sen niskaan tippua, ennenkuin reagoisi epävarmasti johonkin tapahtuvaan. Ego myös tosin on kasvanut sitten suloisen pentuvaiheen, pentukoira on oikea AKKA aina välillä, urputtaa ja jurputtaa Daimille ja Samulle, minulle ei vielä ole akkamaisuuttaan paljastanut, mutta sitäkin aikaa odotellaan innolla.. se kun on tuommoinen mammantyttö, ikinä ei sano vastaan mistään.. vaikka välillä toivoisin sitä samaa omapäisyyttä löytyvän Keesistä mitä Daimilla on liiaksikin. Toisaalta tuo tuntuu olevan äärimmäisen helppo koira, joten en valita :)

Keesi on kevät-kesän aikana käynyt pyörähtämässä kaksi kertaa myös näyttelykehissä, eka kerta oli 12.6. Raahessa ryhmiksessä, jossa suomalainen tuomari Soile Bister ei jaellut ERIä lainkaan tervuille, H:ta sen sijaan jakeli autaasti kuudelle tervukoiralle kahdeksasta, loput kaksi saivat EH:t, Keesi oli niistä toinen, jolloin samalla voitti oman luokkansa. Kiva arvostelu tuli, lopussa lause "ensiluokkainen luonne" sai hyvälle mielelle. Keesin elämän toinen näyttely oli Rovaniemellä 19.6., jolloin tuomari Jadranka Smojver-Selimovic arvosteli Keesin olevan ERI:n arvoinen, sillä päästiin PN-kehään, jossa kuitenkin saatiin viidentenä narttuna lämmintä kättä tuomarilta ja kiitokset osallistumisesta, tuomaritäti tykkäsi kookkaista ja hiilletyistä, liikkeillä ei ollut niinkään väliä.. Hitto, tuo olisi ollut Daimille passeli tuomari :D Onnittelut Lauralle ja Caralle, karvattomuudesta huolimatta PN2 ja va-ca :) Vaan vielä olisi parit näyttelut tälle vuodelle edessä, ensimmäisena tulee vastaan "kotikylän" kisat ja sen jälkeen belgien erkkari. Siinähän sitä on jo riittämiin :) Näiden jälkeen näyttää kalenteri kivalta bh-kokeen, tokokisojen ja agikisojen vuoksi :) Kuuluttelen niistä enemmän, kunhan varmistuvat.

Lämmintä keskikesää kaikille!

Rallattelua ja kuulumisia

Daimi on toipunut loistavasti steriloinnnista. Aloitamme treenielon jälleen ensi viikolla, kun kuukauden päivät tulevat täyteen operaatiosta. Agikentät kutsuvat tosin jo viikonloppuna kun käydään rallattelemassa iltamyöhään kentällä koko perheen voimin.. Samu uhkaili (?) aloittavansa agittelun Daimin kanssa, kun valittelin hänelle vuorokauden tuntien katoavan johonkin ja mammakoiran jäävän vähän varjoon sen vuoksi.. Saapa nähdä jääkö vaan puheeksi, kun kentälle menee ensimmäistä kertaa sukkelan sukkulamme kanssa :D

Viime viikonloppuna käytiin kesää toivottamassa tervetulleeksi myös Ylivieskaan ja sen kunniaksi likat pääsivät kirmaamaan Daimin vanhoille lenkkipoluille ja pelloille. Voi sitä ilon määrää mikä kahdesta belgittärestä pursusi, kun pääsivät pallon kera kirmaamaan laitumilla. Samu ulkoilutti samalla kameraa ja saikin saaliikseen todistusaineistoa hiekkavuorausta hankkivista likoista :)

Mitä mamma edellä sitä junnu perässä.

Mamma vaan meinasi sanoa pahasti niskaan hyppivälle junnulleen.. hyvä vaan ;)

Hiekkakylvyn jälkeen on hyvä mennä uiskentelemaan, pallon kera tietysti.
Tytöt näyttävät otoksista päätellen ennemmän Loch Nessin hirviöiltä, mitä belgikoirilta..


.. tai ajoittain myös uivalta hevoselta (Keesi).

AI MITÄ, MÄÄ VAI?!

..tai sitten saukolta (Daimi).

Kuten kuvista näkyy, on kesän alkumetreistä nautittu suunnattomasti. Omalla pihalla on toki myös viihdytty ja telmitty naapurin lagotton-pojan kanssa. Tämä orastava rakkaussuhde Keesin ja naapurin lagotton kanssa vaan saa mitä suuremmalla todennäköisyydellä lopun tai ainakin etäsuhteen tuossa kuukauden kuluttua.. Saimme nimittäin vihdoin pitkäaikaisen haaveemme toteutettua ja löysimme pienen, sievän ja ennen kaikkea hyväkuntoisen mummonmökin/rintamamiestalon, johon muutamme mikäli kuntotarkastus osoittaa kaiken olevan kunnossa. Tytöt saavat likimain hehtaarin kokoisen pihan omakseen (kulmatontilla vieläpä!) ja me ihmiset pääsemme toteuttamaan itseämme pintaremontin myötä. Samulle löytyy pihasta kolme autotallia, joihin saa rakkaat autonsa tuoda ja niitä siellä värkkäillä. Jokaiselle jotakin ;) Eikä muuttomatkakaan ole järin suuri, Ouluun kun vielä jäätiin ja vielä ihan tuohon parin kilometrin päähän :)

Keesi kanssa ollaan treeneiltu vähän laiskemmin tässä viimeiset pari viikkoa.. junnu meinaa murkkuilla ja aloitella juoksujaan, joten päätin suosiolla että otetaan ihan vaan positiivisia ja lyhyitä treenejä, kun ajatukset selkeästi ovat jossain muualla aina ajoittain.. jätetään pilkunviilaus myöhempään, sitä nimittäin ehtii vielä kummasti tehdä, kun penikalla tuli vasta pari päivää sitten 10kk täyteen :) Motivaatio on silti kohillaan, mutta ajatukset aina ei :) Agissa, jäljellä tai haussa tätä pulmaa ei ole (kas kummaa.. äidinmaidosta tämäkin tullut ;), joten agitellaan ihan normisti, tokottelut ja tottikset nyt vaan on vähän jäähyllä ja etsimässä kadotettua innostustaan.. Itse aiheutettua tämäkin, mitä menee treenaamaan penikalla turhan nipottaen. Toivon kovasti ekojen juoksujen alkavan pian, jotta penikka löytäisi itsensä jälleen, pitäsi nimittäin treeneilla bh-koetta varten, kun sellaiseen syksyllä ollaan menossa.

Vaan tämmöiset olivat meidän alkukesän kuulumiset. Keesin on ilmoitettu pariin kehäkettuilua vaativaan toimintaan kesälle, ensimmäinen yritys kehäkettuna Keesillä on Raahen ryhmänäyttelyssä 12.6., sen jälkeen käydään Rovaniemellä heti Raahen ryhmistä seuraavalla viikolla ja niiden jälkeen Oulun kv:ssä 10.7.. Erkkariin mennään toki myös, ilman kummempaa tavoitetta; kunhan päästään kaltaistemme seuraan :D Jospa nämä riittäisivät loppuiäksi ;) Loistavaa kesää kaikille blogin lukijoille (jos teitä enää tämän sosiaalisen median siimeksestä löytää).

Daimi-toipilas ja Keesi-tehokas

Daimin sterilointi sujui hyvin. Mammakoira oli omasta mielestään elämänsä kunnossa heti leikkaustorstaita seuraavana lauantaina. To-pe meni uikutellessa ja surressa kohtaloa, mutta tosiaan jo lauantaina ei koirasta meinannut huomata, että se olisi leikattu. Daimi kulkee työpäivät Samun vanhasta kesäpaidasta työstetyssä "bodyssä", joka sekään ei menoa meinaa haitata.. Joskus jostain olen kuullut sanottavan, että belgin meno hidastuu vasta sitten, kun sen päällä on pari metriä multaa - en kiistä :)

Keesin kanssa ollaan saatu laatuaikaa, kun Daimi on toipilaana ollut kotosalla. Ollaan paneuduttu jäljen ihmeelliseen maailmaan ja siinä samalla treenailtu esineruutua. Jäljen opit ovat ilmeisesti tulleet suoraan äidinmaidosta pennulle, ei ole tarvinnut meinaan paljoa oppeja antaa työskentelyyn, jäljellä haistelee tarkasti jokasen askeleen (ilman nameja) ja ilmaisee (nostaa) kepit loistavasti! Katotaan jatkuuko tämäkin kehitys näin hienosti :) Esineruudussa treenit näyttää tältä:

Esineruutu #1
1.5.2010 Haukkukeidas, Oulu. Kesantopelto.
2 esinettä näytöillä, molemmat haki ensimmäisellä lähetyksellä takalinjalta.
Loppuun vielä hetsausta esineelle ja voi kuinka penikalle jäikin palava halu päästä takaisin ruutuun! :)

Esineruutu #2
8.5.2010 kesantopelto, Oulu
2 esinettä. Toinen näytöllä, toinen "pimeänä". Molemmat haki jälleen ensimmäisellä lähetyksellä, toinen takalinjalla, toinen oikeassa sivussa. Loppuun taas pari hehkutusta hetsaamalla, kiitokset Samulle tästä.

Keesi suorastaan R-A-K-A-S-T-A-A ruututyöskentelyä, pysyy ruudussa (jos ajaa yli hakee maavainulla takaisin) ja tässäkin mennään taas sillä mentaliteetillä, että häntä heiluttaa koiraa :) - Son meidän tuleva hakukoira :)

Ensi viikonloppuna mennäänkin Keesin kanssa pohjoisen belgien pk-leirille hakuhommia treenaamaan. Hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä luvassa :) Mukava nähdä Lauraa ja Caraa (Daimin puolisisko) pitkästä aikaa!

Kesä lähestyy

Kesän treenikalenteri alkaa olla muovautunut muotoonsa. Jälleen kerran laitan sen itselleni muistiin tänne blogin nurkkaan.. Paremmassa muistissä täällä, mitä meikäläisen päässä :) PK-hommat vielä vähän auki, piakkoin pitäisi selvitä, että mihin porukkaan ja millon sitä lähdetään Keesin kanssa hakuhommia treenailemaan. Daimin kanssa käydään tutulla porukalla jäljellä aina kun aikaa on.

Daimilla on sterilointi ensi torstaina, joten mammakoiran treenikausi alkaa vähän myöhemmin mitä meidän junnulla. Keesi käy pyörähtämässä kesän aikana muutamassa virallisessa näyttelyssä, toivottavasti ei kovin monia kehiä tarvitsisi koluta sen "vaadittavan" saamiseksi.

Elämää pottupellossa

Daimi sairastaa.. :( Tai no sairastaa ja sairastaa, mutta alkaa hormoonit heitellä siihen tahtiin häränpyllyä että varattiin aika sterilointiin. Valeraskauksia oli jo muutama lievänä ennen pentuja, mutta nyt pentujen jälkeen on kyllä homma levinnyt käsiin.. Oli pentujen jälkeisten juoksujen jälkeen VAHVASTI valeraskaana ja nyt tuo merkkailee jälleen.. imetti tosiaan tennispalloa ja kun se vietiin pois, niin jopa pyykkikorista poimittu sukka kelpasi pennuksi. Ei auttanut vaikka aktiviteetit lisäsi maksimiin.. Muutoinkin Daimi käyttäytyy kuin kiimainen uroshirvi, astuu kaikkea mikä hyvältä tuntuu ja ärisee kaikille kaikesta. 6.5.2010 on aika omalle lekurille sterilointiin, toivottavasti nyt saadaan Samun kanssa työhommat järjestettyä niin, että saadaan oikeasti mammakoira leikkaukseen vietyä tuolloin. Kurja nähdä rakas ystävä tuossa kunnossa :(

Keesillä puolestaan on kaikki vallan mainiosti, pentukoira kasvaa ja kehittyy. 8kk:n iässä säkää n.58cm ja painoa apauttiarallaa 20kiloa, se on pelkkää lihasta koko pentu ;) Treeneissä hallikausi loppuu kohta ja aletaan ensi kuussa siirtymään ulkotiloihin treenaamaan. Hoksasinpa muuten tuossa äskettäin, että 23.5. on okk:lla agikisat ja sattumoisin meillä on silloin ne tokokisat Keesin kanssa.. ja kun agi- ja tokokentät ovat melkeinpä vierekkäin, niin mahtanee olla aikamoinen häiriö pentukoiralle maata paikallaolossa agikentällä tapahtuvan rallattelun aikaan. Hipheijaa. Harkinnen vielä kerran, että mennäänkö sittenkään tuolloin kisaamaan.. Vaan senpä näkee sitten, kun ollaan tovi ulkona treenattu ja agihäiriöt koettu :)

Ensi viikonloppuna meillä on Keesin kanssa Theo Kroezenin koulutus a'la Pohjoisen Belgit. Theo on belgiharrastelija Hollannista, joka on pari vuotta asustellut Suomessa. Saapa nähdä irtoaako Theolta millaisia vinkkejä ja vinkeitä meidän treenieloon :) Sunnuntaina olis vissiin jossain päin Oulun aluetta taas match show, katelaan käydäänkö sieläkin. Eilen meinaan tuli taas koirakansalaisen taitoja käytyä harjoittamassa mätsäreissä Keesin kanssa. Pentukoira oli vallan pätevä peli ja ekasta kehästä mukaan irtosi punainen nauha, toisesta kehästä 1.sijoitus ja menolippu bis-kehään. Kaiken kaikkiaan 44pentukoiraa oli opettelemassa kehäkettuilua. Pentujen bis-kehästä 2sija ja sylillinen rompetta kotiin vietäviksi (mm. pari pokaalia, ruusuke, 10e lahjakortti Tassulan Puotiin - jes, saadaan pieni satsi vaikka neuta pakaseeseen - sekä 4kg:n säkki nappulaa :) Hyvät mittelöt oli SPL Etelä-Oulu järkännyt :) Bis-kehän tuomarisetä Jari Laakso oli vallan mukava tapaus, samaa mieltä oltiin mm. nykysuomen belgikannasta ja jalostuksen määreistä. Keskustelu loppui jotakuinkin lauseeseen "mitäpä sitä turkilla metsässä tekee" ja tätä mieltä minäkin olen. Edi-siskokin kävi eilen mätsärikehässä ja tosi kivasti meni heilläkin! Sininen nauha, mutta tosi hienosti Edi kehässä käyttäytyi! Ei ollut mörköjä ollenkaan :) Hyvä Emma, loistavasti olet saanut pöhinät ja pakittelut pois penikalta! :)

Tämmöistä eloa meidän pottupellossa, kesä tulee kohisten ja koirat nauttii kun saavat painaa metsissä 110-lasissa peräkanaa hurjasti äristen :) Pitänee hommata jostain videokuvaa tyttöjen leikeistä, vallan huvittavaa seurattavaa. Kertoilen sitten kuinka Daimin leikkaus sujui, kun se päivä tulee ajankohtaiseksi.

Kevättä kohti :)

Kisakalenteria ruvetaan tässä pikkuhiljaa herättelemään talviunilta. Daiminhan piti käydä agikisoissa tuossa jokunen viikko takaperin, mutta mammakoira kaahaili "hiukan" agitreeneissä juuri kisoja edeltävänä tiistaina (kisat lauantaina) ja sitä myöten vasemman takatassun antura rikkoutui ja kisailu jäi haaveeksi. Daimi-ressukka näytti selkeästi kipeältä kävellessään tassuhaavansa kanssa silloisissa pakkashangissa :( Vaan nyt tassu on kunnossa ja tiistain agitreenien kaahailuista huolimatta tassut pysyivät ehjänä.. Siihen anturaan mahtaa kasvaa kohta kunnon känsät, kun sen verran monesti on sen aukaissut. Mutta muutoin kulkupelimme Daimi thö mustang käy ja kukkuu loistavasti ;)

Keesi thö ferrari puolestaan kävi eilen maistelemassa elämää kehänauhojen sisäpuolella. Tokon epikset oli siis kyseessä ja Keesin kanssa kokeiltiin ens'alkuun mölliluokkaa siinä luulossa, että ainoa mikä on erotuksena alokasluokkaan olisi ollut se, että palkata saa välillä :) Eihän se niin ollutkaan. Sitä jos ottaisi selvää asioista etukäteen ;) Mölliluokassa ei siis ollut kuin luoksepäästävyys, paikallaolo (1min), seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Luoksepäästävyydellä aloitettiin, pentukoira istua napotti vieressä kivassa kontaktissa ja heilutti häntää iloisesti tuomarille ,kun hän muisti meidän Keesiä rapsutuksilla ja lääppimisellä. Ah, pentukoira ei syöksynyt tuomarin syliin jakamaan rajatonta rakkauttaan! Edistystä! 10pistettä. Paikallaolossa minuutti kului tuskaisen hitaasti, olin näet ihan varma, että pentupentu olisi reagoinut jotenkin viereisen koirakaverin älinöihin sekä liikehdintään ja noussut vähintään istumaan.. vaan taas sain huomata, että sitä tulee Keesiä verrattua turhan paljon Daimiin. Pitäisi jo viimeistään nyt uskoa, että vaikka nuo kaksi ovat samasta puusta veistetty, niin niillä on silti vissi ero. Rentona pentukoira makaili ja tuijotteli minua. Saatiin muuten se ahaa-elämys haettua, mitä toivoinkin.. eli p.olon jälkeen kun koiran viereen palaan ja käsken sivulle ei pentukoira tätä tajunnutkaan ihan heti (normisti käskynä istu) :) Eli sanoin sivu - niin kuin Daimille sanon - ja mitä tekee pentu? - kiepsauttaa sivulle takakautta (eli nousi ylös ja lähti kiertämään minut uudelleen, jotta pääsi tekemään "sivu"-käskyn mukaisen liikkeen) :) Kylläpä nauratti. Koirakin oli yhtä hymyä :) Pennulla kun tuntuu olevan aina hauskaa kun ihminen nauraa. 9pistettä tästä. Seuraavaksi seuraaminen kytkettynä, kivasti pelitti, kontakti pysyi koko ajan ja pysähdys ok, vähän oli väljyyttä, mutta muutoin ihan ok. suoritus :) oikealle käännös sujui moitteetta, täyskännöksessä pieni remmipakote ja vasemmalle käännös taas moitteetta. Eli L:n muotoinen seuraamiskaavio ilman juoksuosuutta meni kivasti, tuomarin mukaan 10pisteen veroisesti. Liikkestä maahanmeno = 9,5pistettä pienen vartaloavun (pään käänsin) vuoksi, jäi maahan kuin nakutettu, vau! Luoksetulo 10pistettä vaikka jäi vallattoman kauas (varmasti olisi mahtunut toinenkin Keesi meidän väliin), vauhtia oli 100-lasissa ja jarrutti äkisti, jopa niin, että ei sitten vauhti riittänyt loppuun saakka :) Perusasento nopea, siisti ja suora. Hyvä Keesi-peesi! :) Kokonaisvaikutus 10p. ja näistä yht.pisteiksi 116/120 ja sij1/5. Edi-siskokin kävi kisaamassa ja heille sijoitus 3. :) Vakuuttavaa ja siistiä menoa Edillä ja Emmalla! :)

Yllytyshulluna käytiin sitten vielä Keesin kanssa alokasluokassa hakemassa kokemusta KUNNON häiriöstä. Viereisellä kentällä oli meinaan agitreenit ja Keesinkään mielestä ei agitreeniä parempaa taida ollakaan :) Luoksepäästävyys 10p., häntä taas heilui, mutta peppu ei noussut! Jes! Paikallaolo 0p., jonka nollasin itse, kun halusin jäädä vähän lähemmäksi ULTIMATE-häiriön ja paikallaolon pituuden vuoksi. Mutta pentukoira pysyi ja tapitti minua koko 2min. Turhaa varmistelin. kakoiskäskyn vaati ennenkun nousi istumaan perusasentoon. Seuraaminen kytkettynä 7p., agitreenien vetovoima oli aikamoinen kun U:n muotoinen seuraamiskaavio läheni agitreenien kenttää. Kontakti tippui ja jouduin antamaan remmipakotteen ja sen jälkeen vielä uuden käskyn. Sen jälkeen pelitti taas. Loppuasentoa mietti hetken.. :) Reipas pentu, oli pitkä ja VAIKEA kaavio agitreenien vuoksi. Seuraamisen vapaana jätin pois, eli 0p. siitä. En halunnut teettää pitkää kaaviota uudelleen penikalle. Liikkeestä maahanmeno 8,5p., annoin samanlaisen vartaloavun mitä mölleissä, nyt vaan arvosteltiin "rankemmalla kädellä". Luoksetulo 9,5p., jäi puolimittaa minusta, nopea, tiivis ja suora loppuasento. Liikkeestä seisominen 8p., oli vaihtanut takatassujen asentoa vielä käskyn jälkeen. Hyppy 9p., pysähtyi tuomarin mukaan "löysästi", mutta olihan siinä vauhtiakin, niin ei mielestäni kuin seinään voikaan moisen jälkeen pysähtyä. Treenien tasoinen suoritus, tästä olen palkannut :) Kokonaisvaikutus 9p., en kuullut enää syytä tähän.. Olin niin innoissani palkkaamassa taitavaa pentukoiraa joka jaksoi tehdä töitä pelkällä kehulla valtavan hienosti :) Yht.112p ja hieno 3-tulos vaikka kaksi liikettä meni emännän vuoksi nollille :) Taitava pentu! Sij.2/4.

Kisakalenteriin Keesin kohdalle merkintä: TOKO 23.5. OULU, tuomarina Heli Kelhälä. :) Keesi täyttää tuolloin 10kk, eli tulee kisaikä täyteen :)

Tällaista tälläkertaa. Hyvää kevättä kaikille meidän kuulumisia kurkkiville!

Täällä taas

Jestas sentään, meikäläinenhän kirjoittaa tänne jo useammin ku kerran kuussa! Hurjaa hommaa :)

Keesin kanssa ollaan kovasti tottisteltu, pim-pim/rin-rin/tin-tin (rakkaalla lapsella monta nimeä näemmä taasen..) on edelleen vallan oiva peli! Loistavasti pelittää ja on niin tasainen ja mukautuva veijari kun ikinä vaan osasin toivoakaan. Tirppanaa ei hätkäytä oikeastaan mikään, eikai tuo osaisi mitään pelätäkään, kun tuntuu että se rakastaa maailmaa ja maailma sitä. Vähän semmoisia pikku-diivan elkeitä neidissä on samaisesta syystä havaittavissa.. :) Edelleen pentukoira on sitä mieltä, että tässä maailmassa on vain kourallinen koiria - mamma ja hän sekä pari tuttua koirakaveria. Ei voisi välittää tuon taivaallista muista ja näyttääkin sen selkeästi muille hänen iholleen eksyville lajitovereille. Ei rähise tms., mutta antaa hammasta kyllä helposti jos kaveri on liian tuttavallinen. Jännä piirre, kun Daimi on ollut lajitovereilleen suhteellisen lauhkea ja niistä kiinnostunut.. Mutta harrastuksissahan tuo ei ainakaan haitaksi ole, jos pentua ei muut koirat kiinnosta ;) Vaan kun muistelee, niin jo pentulaumassa Keesi oli se, joka oli selkeästi kiinnostuneempi minusta, mitä sisarista. Sisaret saivat telmiä keskenään ja tuo hakeutui mielummin rätin kanssa minun luo. Onneksi Keesi ei silti ole eroahdistunut tai mitään muutakaan siihen viittaavaa, vaikka suunnilleen palvoo maata meikäläisen jalkojen alla. Veikeä veijari joka tapauksessa.

Vaan niistä treenihommista.. ollaan pennun kanssa keskitytty nyt tokottelun ihmeelliseen maailmaan myös tottistreeneissä. Ollaan siis tottisharkoissa otettu painotusalueeksi tokokuvioiden viimeistelyt mm. hypyssä, joka pk-hommissa suoritetaan hitusen eri tyyliin mitä tokossa.. Tämä siksi, koska myö ollaan menossa 8.4. ev.tokokokeeseen (aikataulu muuttui), niin pitänee saada liikkeet edes jollekin mallille :D Paikallaolossa olen tuonnut sen ULTIMATE-häiriön mukaan treeneihin.. Eli oman ylitsevuotavan liikehdinnän (hypyt, kyykistymiset, nopeat käsiliikkeet jne) lisäksi treeneissä on nyt mukana PALLO. Pomputtelen palloa käsissä/lattialla ja penikka pysyy hievahtamatta kentässä jopa niin hyvin, että meikäläistä hirvittää. Hitusen pelottaa, että missä vaiheessa se takapakki tulee.. Mutta tähän mennessä homma sujuu ja ohjatuissa treeneissä ruvetaan pikkuhiljaa Keesille ottamaan muualta tulevan häiriön kasvatusta. Toistaiseksi ollaan keskitytty minun takaa/koiran edestä ohittaviin ihmisiin ja ens treeneissä luultavasti lisätään liikettä näihin häiritseviin immeisiin.. tosin saavat vielä juoksennella vähän kauempana meistä, ettei syödä pian ns. haarukalla keittoa ja näin pilata hyvin alkanutta liikkeen hallintaa. Agiliito jäi viime viikolla tauolle, kun allekirjoittanut oli flunssan kourissa, mutta jospa sitä ens viikolla päästäis taas tämänkin lajin ihmeelliseen maailmaan :)

Mätsäreissäkin kävästiin Keesin kanssa viime sunnuntaina. 34pentukoiran kesken "mätsättiin" ja Keesi kehäkettuili itselleen punaisen nauhan ja PUN5 sijan. Eli tiputtiin viimeisenä ulos kehästä ennen kuin parhaat neljä palkittiin. Mutta joka tapauksessa punaisten pentujen TOP4:sta löytyi belgi.. onnea Ellu ja Nerppu ;)

Daimin kanssa agitreenit sujuu loistavasti edelleen, jopa niin loistavasti, että uskaltauduin ilmoamaan meidät agikisoihin ens viikonlopulle. Siellä sitä sitten viimeistään tullaan alas korkealta ja kovaa, kun ohjaaja unohtaa ohjata koiraansa oikein ja hätäilee/kämmäilee niiden tuttujen 10vp:n edestä.. Optimistista eikö? :D Harkoissa Daimi joka tapauksessa on unohtanut (?!) että sitä puutavaraa on ruukattu tiputella kenttään.. sillä juoksujen jälkeen ei rimoja ole kenttään koiran toimesta tullut ainuttakaan, minä olen suhaillut käsilläni koiran häiriöksi sitten useammankin kerran, joten kompensoidaan sitä pistetiliä sillä :) Mutta kaikesta huolimatta me mennään viikonloppuna kisaamaan ja pitämään pitkästä aikaa hauskaa omiin kisoihin! Siitä onkin aikaa jo liki 5kk. kun viimeksi ollaan oman seuran kisoissa käyty. HUI!

Vaan tässäpä näitä kuulumisia taas tällä kertaa. Palaillaan ja lämpöisiä kevätpäiviä kaikille!

Darulla on uusi koti

Tosiaankin, viimesimmässä kirjotuksessakin mainittu Energetic-Action's Gismo eli Daru sai uuden kodin viikko takaperin, olen ollut vaan niin hidas näitä päivityksiä tekemään. Kiitokset hurjasti kaikille kiinnostuneille, ihana että kunnollisia koteja oli useampikin tarjolla :)

Daru lähti pitkän pohdinnan jälkeen susirajalle Sannan ja Harrin harrastuskaveriksi. Poitsu pääsee kokeilemaan rahkeitaan niin agilityyn, tokoon kuin canicrossiinkin. Kuulemma mikään muukaan harrastus ei ole pois suljettu, kunhan vaan Sanna ja Harri aloittavat elon yhdessä Darun kanssa, niin aika näyttää mitä touhuja se poitsu susiralajalla oikein kohtaakaan :)

ONNEA TULEVAISUUTEEN daru, sanna ja harri!

Kukkuluuruu!

Tovi taasen vierähtänyt kun tähän koneelle on ehtinyt tulla kuulumisia näpyttelemään. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suurimmasta muutoksesta alkaen: muutto on nyt hoidettu. Ollaan kotiuduttu loistavasti tähän meidän uuteen "lukaaliin" ja niin koirat, kuin me immeisetkin nautitaan suunnattomasti puhtaasta huoneilmasta.. Oikeastaan tämä asunto tuntui kodille heti ekana iltana - sillä mikäs sen parempaa olisikaan ollut, kun saatiin oleskella ilman sähkövalaistusta (ainoa valo tuli kynttilöistä) ja oltiin ihan omassa rauhassa ilman sen suurempaa huolta mistään. Kuukauden päivät ollaan täällä nyt asusteltu ja Keesi-termiitti näytäisi unohtaneen pahat tapansa jalkalistojen uudelleen muokkaamisesta uuden asunnon myötä.. Arvatkaas kuka sen sijaan on kehittänyt omaa askarreltavaa? -No meidän mammakoira! Mikälie keski-iän (koira 4v..) -kriisi tuolle elikolle on nyt tullut, kun tuossa viikonloppuna jäi verekseltään kiinni kun lutkutteli jalkalistaa! Koira, joka ei ikinä ole mitään tuhoamalla tuhonnut, päätti nyt näyttää kuinka laumakäyttäytymisellä voi olla suuri merkitys alfakoiraankin.. Toivottavasti ei ole pysyvää! Palautin sen maanpinnalle äkkiä kyllä tuhotöistään, että jospa sitä herkkyyttä löytyisi sen verran ja muistaisi olla nyt koskematta asunnon rakenteisiin. Muutoin elämä uudessa asunnossa sujuu vallan mainiosti - portaat tosin piti huovittaa, mutta se ei mikään yllätys ollutkaan, kun asunnossa asuu kaksi F1-belgiä, joilla kiihtyvyys 0-100 on muutamia sekuntteja.

Daimi lopetti juoksunsa tuossa helmikuun loppupuolella ja ollaankin aloiteltu ohjatut tottistreenenit reilun 7kk:n tauon jälkeen. Keesin treenivuoro on tottistella ensimmäinen torstain treenitunneista. Pentukoira onkin varsin pätevä, tekee kaiken 110% ja on varsin kuuliainen sekä kestävä treenaaja nuoresta iästään huolimatta! Tirppanaa ei tarvitse herätellä, riittää kun sanon "lähdetään töihin" (ja vielä tässä vaiheessa näytän sitä ULTIMATE-palkkaa, eli palloa) ja jo alkaa häntä pyöriä häkkyrää sekä korvat painuu pitkin päätä. Hiukkasen rasittavuuteen saakka meinaa tosin mennä tuo neidin "palvelen sinua"-mentaliteetti, sillä joka mahdollisessa välissä pentukoira tarjoaa perusasentoa ja kontaktia, jopa silloin kun itse mm. sitoo kengännauhaa tai jos kotona satut seisomaan esim. olohuoneessa.. Mutta näillä eväillä mennään ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä positiivisena ;) Uhkarohkeina ollaan ilmoittautumassa ev-tokokisoihin maalis-huhtikuun vaiheessa.. Hip-heijaa, isolla lusikalla syödään, mutta katotaan kuinka käy :) Vielä tovi saadaan kuitenkin odotella, ennen kuin kisaikä oikeisiin kokeisiin saavutetaan, mutta mikäpä kiire tässä on :) Daimin treenikausi on käynnistynyt toki myös, mammakoiran kanssa treenaillaan aktiivisesti agiliitoa ja käydään viikoittain pariin otteeseen tottistelemassa (1x ohjatut, 1x omatoimiset). Agimeiningit ovat sillä mallilla, että kisakalenteri alkaa olla selvänä. Ikuisuusprojekti OHJAAJA OPPII OHJAAMAAN jatkuu. Daimi pelittää loistavasti, kuten aina. Tottishommissa jatketaan samaa linjaa mitä ennenkin, vahvistetaan paikallaoloa ja vaihdellaan erilaisia häiriöitä suorituksen aikana. Keesin kanssa pyörähdettiin mätsäreissä tuossa meneellä viikolla ja pentukoira näyttikin kaikille (myös meille) närhenmunat. Lähettiin hakemaan kokemusta ja kokeilemaan miltä se kehäkettuilu tuntuu, Keesi meni niin kuin olis aina kehissä esiintyny, ravasi ja poseerasi. Ei hötkyilyä, ei kiskomista, vaan rauhallinen ja varma pentukoira koko homman ajan. Mukaan saatiinki sitten kokemuksen lisäksi pokaali ja parit ruusukkeet isojen koirien PUN1 (ei erikseen pentuja) ja lopulta BIS-koiran tuloksista kotiin viemisiksi. Herkkuja ja luita mukaan tarttui myös isohko pino, mutta ne katosivat jo samana iltana herkkusuiden nassuun. Alla kuva meidän missistä.. miten nii isot korvat? Parit pakolliset näyttelyt on kesälle kalenterissa, vaikkakin käsissä on koira joka varmasti menestyisi myös näyttelykehissä, ei se silti saa näytelmäpaarmaa mua puraisemaan. Meille sopii paremmin noi likaiset työt :D

Muutoksista toisenlaiseen.. Meidän Hämäläinen aka Energetic-Action's Gismo aka Daru on vailla uutta kotia. Poitsu palautui takaisin meidän hoiviin viikko takaperin ja on sittemmin mennyt hoitoon Sieviin ystäväni luo, poitsu on kuulemma oikea herra rauhallisuus, nöyrä ja tasapainoinen. Viikossa yksinolotreenit ovat onnistuneet siihen malliin, että poitsu pärjää mainosti työpäivät kotona ilman termiitin / remonttimiehen vikaa. Remmissä kulkee nätisti ja vapaana kulkee ohjaajan matkassa ilman ongelmia. Mutta mainostetaanpa nyt oikein kunnolla:

Eli 7kk:n ikäinen tervupoika etsii itselleen omaa ihmistä. Palautunut takaisin kasvattajalle. Daru on reipas, sosiaalinen (niin ihmisille kuin koirillekin) sekä erittäin taistelutahtoinen 7kk:n ikäinen uros. Tämä suloinen ja kiltti uros omaa myös jonkin verran dominassia, joten Darua ei myydä ensimmäiseksi koiraksi ja hakusessa on harrastava koti. Pennun koulutus on aloitettu ja Daru hallitsee jo muutamia perusjuttuja (istu, maahan jne..) kivasti. Fiksuna poikana Daru on myös jo hoksannut mitä tarkoittaa sisäsiisteys. Poitsulta löytyy molemmat kivekset ja hampaitakin löytyy koko satsi suusta saksipurennalla viimeisteltynä. Lisää kuvia ja tietoja löytyy täältä. Alla pari kuvaa herrasmiehestä.

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. :) Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

Hyvää alkanutta vuotta 2010!

Vuodenvaihteen tohinoista on selvitty kunnialla, Daimi & Keesi viis'veisasivat rakettien äänistä ja touhuilivat omiaan vuoden viimeisen illan ajan. Asutaan reilu 7km päässä Oulun keskustasta, joten mitenkään suuremmin ei pauke kyllä kuulunutkaan. Pihalla/lähimaastoissa immeiset ampuivat kohtuudella rahojaan taivaan tuuliin, joten tytöt pääsivät ihan normaalisti harrastamaan iltahöyryjen poistoa tuohon meitin takapihalle.. Kaikki hyvin siis :)

Vuodenvaihteen jälkeen käytiin tutustumassa Keesin kanssa suureen maailmaan match shown merkeissä, järjestäjän tietojen mukaan näissä pentumätsäreissä oli kaikkiaan yli 120 pentukoiraa, joten voinette kuvitella, että kun sellainen lauma alle 12kk:n ikäisiä velmuja sullotaan n100neliön tilaan, ei leikki ollut kaukana - kirjaimellisesti :) Ihana Edi-siskokin oli tullut samaiseen tilaisuuteen itseään esittelemään, valloittava pusukuono pikkuinen Edi (työnimeltään Höpöttäjä) edelleen on :) Siskokset tulivat toimeen vallan sopuisasti alkuesittelyjen (ts.isottelujen) jälkeen. Keesi kun tuntuu omasta mielestään olevan maailmassa ainoa koira (Daimi-mamman jälkeen tietysti), joka valtakunnassamme suvaitsee tassutella, joten voinette kuvitella, että likkaa ei paljon koirakaverit kiinnostaneet :) Hyvä jos pahaa katsetta karvaisiin kavereihin loi, paljon enemmän pentukoiraa kiinnosti emännän rapsutukset ja niiden loputtua vieraiden ihastelut. Keesi oli elementissään, kun sai paistatella ihmisten huomiossa :) Kehään mentiin reilu 2,5tunnin odottelun jälkeen ja takaisin tultiin punainen nauha kourassa, tuomarin mukaan pentumme on oikea kehäkettu. Liikkeet sujui ongelmitta; puhdas, ilmava ravi koko ajan - ei poukkoillut tms. Tuomarin kopeloinnissa ei ongelmia, Keesi meni häntä heiluen tuomarin rapsuteltavaksi ja antoi tämän kopeloida/käännellä ihteään mihin suuntaan tahansa. Hampaiden katselua täytynee tosin treenata - vielä ei pentukoiramme oikein hoksaa, että hampaat-käsky tarkoittaa hampaiden tutkimista, eikä yletöntä pussailua :D Punaisten jatkokehää odoteltiin taasen reilu tunti ja tässä vaiheessa minun jaloistani löytyi jo hyvin väsynyt ja unelias pentukoira. Alkoi pentujen univaihe jo aiheuttaa sen, että läheisissä väleissä olevat siskokset sanoivat toisilleen hyvinkin rumia sanoja pariin otteeseen. Jatkokehästä saatiin lämmintä kättä ja kehuja, sekä tietysti hyvää mieltä :) Porukassa ravailu onnistui ;)

Kehäkettuilun lisäksi ollaan käyty tottistelemassa sekä tekemässä pentukoirasta putkihullua. Daimi aloitti eilen juoksunsa, joten meillä on nyt kuukauden treenitauko, joka tarkoittaa sitä, että Keesi saa extra-aikaa kentällä. Keesillä alkaa olla perusasentoon hakeutuminen 9+ arvoista, remmi on lähinnä koriste enää ja pieni punainen paholainen kiepsauttaa takakautta sivulle oikein mallikkaasti. Kierroksia ei ota useistakaan toistoista, tämä on positiivista - pelkäsin nimittäin että Daimin helpon treenattavuuden / hyvän kuormituksen kestokyvyn jälkeen saattaisin tulla pilvilinnoista alas kovalla rytinällä tämän uuden tirppanan kanssa.. Nyt ainakin vielä toistaiseksi olen siltä saanut välttyä :) Noutotreenit ovat hyvällä mallilla myös, Keesi kun tykkää kannella/tuoda kaikkea lusikoista sukkiin saakka, on noutokapulan kanssa treenailu ollut helppoa. Ollaan siinä vaiheessa että perusasennossa odottaa lupaa, hakee käskystä ja tuo eteen (ei vielä mene istumaan), sekä luovuttaa pureskelematta. Sen suuremmilta pitotreeneiltä säästytään siis ainakin vielä toistaiseksi ;) Mukava tulisielu tuo penikka tuntuu olevan, tekee kaiken 100% ja mitään sytyttelyjä ei tarvita. Taistelee hirmuisella ärinällä, huvittavaa katottaavaa/kuultavaa onkin, kun nuo kaksi belgelettä taistelee rätistä ja molemmat ärisee sekä pörisee kuin mitkäkin! Haun haukkuilmaisu hylättiin muuten alkuunsa, tuo lähes äänetön koira tuntuu oikein kivalle, joten mitäpä sitä pilaamaan - meikäläinen onnistuisi siinä kuitenkin ;) Nyt kun tässä on Keesin kanssa eletty ja oleiltu reilu 5kk, niin voinen sanoa että sain sen mitä lähdin hakemaan, samoja palikkoja löytyy mitä Daimista, ainoa vaan että ne palikat näyttävät olevan paremmin paikoillaan ja pitkäjänteisyyttä löytyy. Meikäläinen on ihan myyty :)

Alla muutama otos viikonlopulta kun Samu ulkoilutti kameraa ja minä koiria.

Mun lumipallo!

Anna jo!

Mun mun mun mun!

KarateKeesi!

Meidän kaunotar

Vakava pieneläin..

Näitä maisemia tulee ikävä..

Ollaan nimittäin muuttamassa TAAS. Helmikuun 1päivä muutetaan 2-tasoiseen rivitaloon tuohon parin kilometrin päähän Kuivasrantaan. Katotaan miten me viihdytään, kun enää ei talviset lenkit koostukaan Pyykösjärven jäällä hillumisesta, vaan uusi kohde on Kuivasjärvi. Vaan ihana se on muuttaa, ollaan haaveiltu kolmiosta jo vuoden päivät ja kun tämä talokompleksi on mikä on.. niin ainoa järkevä vaihtoehto on muuttaa muualle ja arvostaa omaa terveyttä, vaikka tämän talon sijainti koirien kannalta on mitä ihanteellisin!

Kirjoittelen seuraavan kerran kuulumisia sitten uudesta kodista, kunhan ollaan kotiuduttu. Katotaan miten elo sujuu 2-tasoisessa kämpässä ja joudutaanko noiden hurjapäiden ansiosta huovittamaan portaikko :)