Noniih, nyt on joululoma vietetty. Haikein mielin lähdettiin sunnuntaina Lohjalta (tarkemmin sanottuna Virkkalasta) takaisin tänne pohjolaan, vaan kun perille tultiin, niin kyllähän tämä kodilta taas tuntui. :) Daimi vietti lomaa yhtä lunkisti kuin aina ennenkin, automatkat neiti nukkui (tuhina paljasti), pissapysähdystä lukuunottamatta ja perillä neiti nautti "mummun" ja "papan" hellittelyistä.. Eli taidokkaasti noolasi herkkuja joka välissä, missä meillä (mulla tai Samulla) silmä vaan vältti ja nukkui "papan" sylissä sohvalla.. öhöm. Kaiken ei sallitun lisäksi Daimi osottautui taas mallikelpoiseksi kansalaiseksi, kun hän leikki siskoni sekä veljeni lasten kanssa piiloleikkejä - eli lapset piiloon ja Daimi etsimään.
Joulun aika meni nauttiessa hyvästä seurasta ja ruoasta, myös Daimi sai osansa herkuista, muutoinkin kuin salaa syöden. Neiti sai oman porkkanalaatikkonsa piimän ja naudanmahan kera nautittuna. Mikäs sen parempaa. Joulupukkikin vieraili Lohjalla, vaan olipa hän kutistunut sitten viime näkemän.. Liekö jo ikä alkaa painaa pukkia alaspäin? Pukki kertoi olevansa 501-vuotias, eli jossain vaiheessa se vallanvaihto on korvatunturillakin käynyt.. :) Uteliaille kerrottakoon, että tämä meidän pukkimme on siviilielämässä veljeni 9-vuotias poika ;)Daimi ja Vikki poseerasivat leikkipukin kera (alla), kun siinä pukin lahjusten aukailun yhteydessä ei hoksattu pukkia kuvaan pyytää. Vaan toimihan tuo noinkin :) Vikki- papparainen täytti lokakuussa jo 12- vuotta, mutta edelleen herralla on ihan ipanan elkeet :)
Lomamme aikana Daimi tutustui kunnolla siskoni 9kk:n ikäiseen mäyräkoiran ja saksan- metsästysterrierin rakkaus- lapseen, Lurppaan (viimeksi Lurppa oli vielä niin ipana, etteivät leikit olleet kovin turvallisia). Lurppa tajusi että Daimi onkin vallan mukava kaveri, kun sen suuhun voi tunkeutua. Jep jep. Lurppa-neiti hoksasi että Daimin läähättäessä hänen kuononsa mahtuu kokonai- suudessaan Daimin suuhun ja tämäkös vasta olikin mukavaa puuhaa. Kumma tapaus. Harmi vaan kun emme hoksanneet ottaa kuvia kaverusten touhuista.. Mutta josko ens kerralla sitten.
Samu napsi Vikistä poseerauskuvan (alla) joulu- päivänä, taustasta huomaa, ettei meillä siellä etelässä kovin lunta ollut.. Kuvasta huomaa myös varmaan sen, että papparainen on hyvillä eväillä ollut .. Vikillä on painoa likimain 9kg, öhöm.
Joulun jälkeen vierailtiin Raisiossa Samun siskon ja hänen perheensä luona, Daimi tietysti mukana. Raision luontoon käytiin tutustumassa metsälenkin muodossa ja hienoja maisemia siellä Turun kupeessa onkin. Lenkillä vastaan tuli kaikenmoista vipeltäjää eikä meillä Daimille remmiä tietenkään tullut mukaan (maalaistollot!), joten Daimi sai nauttia reilun 5km. lenkin vapaana kuin pupujussi konsanaan. Vastaan tuli upeiden maisemien lisäksi pari lenkkeilijää, käki (Daimista tämä 
oli hurjan mielenkiintoinen elukka) sekä talvikarvassa esiintynyt jänis. Tuon jäniksen tapaaminen nosti itsellä verenpaineen hiukka liian korkealle, sillä käskin Daimin juuri tuolloin Samun perään kun Samu kuvaili jotain puun karahkaa ja sillä samalla sekunnilla jostain onkalosta juoksi iso jänis suoraan Daimin vatsan alta!! Daimi rähähti tietysti (säihkähti varmasti lähes yhtä paljon kun minä) ja otti pari askelta jänösen perään. ONNEKSI pysähtyi kuin nakutettu kun käskin. Siinä olisikin nimittäin ollut pikkasen hommaa etsiä belgialaista jostain Raision metiköstä, jos Daimi olisi sen perään lähtenyt.. Seuraavan kulman takaa eteen pyrähti fasaani, tuolle pitkäpyrstölle Daimi onneksi loi myöskin vain innokkaan katseen, eikä tarvinnut sen kummempaa neidille sanoa kun matkaa jatkettiin. Lenkin jälkeen todettiin että Raision tontut olivat muistaneet myös Daimia joululahjalla, automatka takaisin Virkkalaan sujuikin luuta syöden.
Loma Virkkalassa pitää tietenkin aina sisällään vierailun koirahoitola Hölsöllä, Daimi sai taas vaihteeksi leikkiä hieman vauhdikkaampia leikkejä, kun yksi Kuunsirpin kasvateista oli hoidossa. Tämä harmaa tervu-uros oli täysin samalla aaltopituudella Daimin kanssa ja leikit sujuivat tosi hyvin yksiin, takaa-ajoa sekä vauhtia riitti ja me ihmiset saatiin varoa kinttujamme kun belgi-kaksikko pyyhälsi aina juuri niiltä kohin ohi missä me seisoimme :)
Vuodenvaihde sujui ilotulitteita katsellessa ja pari tuli meilläkin ammuttua. Daimi katseli tulituksia sisältä käsin, ja innokkaasti ikkunasta neiti seurailikin kun pommit paukkuivat :) Jossain vaiheessa ei ilotulitteet enää jaksaneet Daimia kuitenkaan kiinnostaa ja kun tultiin takaisin sisälle, nukkui varsin tyytyväinen koirakaksikko -Vikki ja Daimi- vierekkäin sängyllä :)
Daimin tulevan pentueen isäkin varmistui tuossa meidän lomamme aikana ja päädyimme upeaan Kami-poikaan (Myrskynsilmän Picasso)! Lisätietoa pentuprojektista löytyy niin Daimin kasvattajan Marin, kuin meidänkin sivuilta. Kamista lisätietoa myös Kamin omistajan Hennan sivuilta. Tästä pentueesta meille jää yksi ipana kasvamaan ja elämään, jos luontoäiti sen sallii :)
Yllä vielä kuva Kamista.
Vaan nyt me rupeamme valmistautumaan illan agiliitelyyn. Hurjan mukavaa pitkästä aikaa päästä taas treenailemaan! Hyvää talven jatkoa kaikille!
