Kukkuluuruu!

Tovi taasen vierähtänyt kun tähän koneelle on ehtinyt tulla kuulumisia näpyttelemään. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suurimmasta muutoksesta alkaen: muutto on nyt hoidettu. Ollaan kotiuduttu loistavasti tähän meidän uuteen "lukaaliin" ja niin koirat, kuin me immeisetkin nautitaan suunnattomasti puhtaasta huoneilmasta.. Oikeastaan tämä asunto tuntui kodille heti ekana iltana - sillä mikäs sen parempaa olisikaan ollut, kun saatiin oleskella ilman sähkövalaistusta (ainoa valo tuli kynttilöistä) ja oltiin ihan omassa rauhassa ilman sen suurempaa huolta mistään. Kuukauden päivät ollaan täällä nyt asusteltu ja Keesi-termiitti näytäisi unohtaneen pahat tapansa jalkalistojen uudelleen muokkaamisesta uuden asunnon myötä.. Arvatkaas kuka sen sijaan on kehittänyt omaa askarreltavaa? -No meidän mammakoira! Mikälie keski-iän (koira 4v..) -kriisi tuolle elikolle on nyt tullut, kun tuossa viikonloppuna jäi verekseltään kiinni kun lutkutteli jalkalistaa! Koira, joka ei ikinä ole mitään tuhoamalla tuhonnut, päätti nyt näyttää kuinka laumakäyttäytymisellä voi olla suuri merkitys alfakoiraankin.. Toivottavasti ei ole pysyvää! Palautin sen maanpinnalle äkkiä kyllä tuhotöistään, että jospa sitä herkkyyttä löytyisi sen verran ja muistaisi olla nyt koskematta asunnon rakenteisiin. Muutoin elämä uudessa asunnossa sujuu vallan mainiosti - portaat tosin piti huovittaa, mutta se ei mikään yllätys ollutkaan, kun asunnossa asuu kaksi F1-belgiä, joilla kiihtyvyys 0-100 on muutamia sekuntteja.

Daimi lopetti juoksunsa tuossa helmikuun loppupuolella ja ollaankin aloiteltu ohjatut tottistreenenit reilun 7kk:n tauon jälkeen. Keesin treenivuoro on tottistella ensimmäinen torstain treenitunneista. Pentukoira onkin varsin pätevä, tekee kaiken 110% ja on varsin kuuliainen sekä kestävä treenaaja nuoresta iästään huolimatta! Tirppanaa ei tarvitse herätellä, riittää kun sanon "lähdetään töihin" (ja vielä tässä vaiheessa näytän sitä ULTIMATE-palkkaa, eli palloa) ja jo alkaa häntä pyöriä häkkyrää sekä korvat painuu pitkin päätä. Hiukkasen rasittavuuteen saakka meinaa tosin mennä tuo neidin "palvelen sinua"-mentaliteetti, sillä joka mahdollisessa välissä pentukoira tarjoaa perusasentoa ja kontaktia, jopa silloin kun itse mm. sitoo kengännauhaa tai jos kotona satut seisomaan esim. olohuoneessa.. Mutta näillä eväillä mennään ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä positiivisena ;) Uhkarohkeina ollaan ilmoittautumassa ev-tokokisoihin maalis-huhtikuun vaiheessa.. Hip-heijaa, isolla lusikalla syödään, mutta katotaan kuinka käy :) Vielä tovi saadaan kuitenkin odotella, ennen kuin kisaikä oikeisiin kokeisiin saavutetaan, mutta mikäpä kiire tässä on :) Daimin treenikausi on käynnistynyt toki myös, mammakoiran kanssa treenaillaan aktiivisesti agiliitoa ja käydään viikoittain pariin otteeseen tottistelemassa (1x ohjatut, 1x omatoimiset). Agimeiningit ovat sillä mallilla, että kisakalenteri alkaa olla selvänä. Ikuisuusprojekti OHJAAJA OPPII OHJAAMAAN jatkuu. Daimi pelittää loistavasti, kuten aina. Tottishommissa jatketaan samaa linjaa mitä ennenkin, vahvistetaan paikallaoloa ja vaihdellaan erilaisia häiriöitä suorituksen aikana. Keesin kanssa pyörähdettiin mätsäreissä tuossa meneellä viikolla ja pentukoira näyttikin kaikille (myös meille) närhenmunat. Lähettiin hakemaan kokemusta ja kokeilemaan miltä se kehäkettuilu tuntuu, Keesi meni niin kuin olis aina kehissä esiintyny, ravasi ja poseerasi. Ei hötkyilyä, ei kiskomista, vaan rauhallinen ja varma pentukoira koko homman ajan. Mukaan saatiinki sitten kokemuksen lisäksi pokaali ja parit ruusukkeet isojen koirien PUN1 (ei erikseen pentuja) ja lopulta BIS-koiran tuloksista kotiin viemisiksi. Herkkuja ja luita mukaan tarttui myös isohko pino, mutta ne katosivat jo samana iltana herkkusuiden nassuun. Alla kuva meidän missistä.. miten nii isot korvat? Parit pakolliset näyttelyt on kesälle kalenterissa, vaikkakin käsissä on koira joka varmasti menestyisi myös näyttelykehissä, ei se silti saa näytelmäpaarmaa mua puraisemaan. Meille sopii paremmin noi likaiset työt :D

Muutoksista toisenlaiseen.. Meidän Hämäläinen aka Energetic-Action's Gismo aka Daru on vailla uutta kotia. Poitsu palautui takaisin meidän hoiviin viikko takaperin ja on sittemmin mennyt hoitoon Sieviin ystäväni luo, poitsu on kuulemma oikea herra rauhallisuus, nöyrä ja tasapainoinen. Viikossa yksinolotreenit ovat onnistuneet siihen malliin, että poitsu pärjää mainosti työpäivät kotona ilman termiitin / remonttimiehen vikaa. Remmissä kulkee nätisti ja vapaana kulkee ohjaajan matkassa ilman ongelmia. Mutta mainostetaanpa nyt oikein kunnolla:

Eli 7kk:n ikäinen tervupoika etsii itselleen omaa ihmistä. Palautunut takaisin kasvattajalle. Daru on reipas, sosiaalinen (niin ihmisille kuin koirillekin) sekä erittäin taistelutahtoinen 7kk:n ikäinen uros. Tämä suloinen ja kiltti uros omaa myös jonkin verran dominassia, joten Darua ei myydä ensimmäiseksi koiraksi ja hakusessa on harrastava koti. Pennun koulutus on aloitettu ja Daru hallitsee jo muutamia perusjuttuja (istu, maahan jne..) kivasti. Fiksuna poikana Daru on myös jo hoksannut mitä tarkoittaa sisäsiisteys. Poitsulta löytyy molemmat kivekset ja hampaitakin löytyy koko satsi suusta saksipurennalla viimeisteltynä. Lisää kuvia ja tietoja löytyy täältä. Alla pari kuvaa herrasmiehestä.

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. :) Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!