joulutarina

EDIT 29.12. / muutama kuva lisää..

Keesin kertomana;

Tuossa jokunen ruoka-annos sitten (tarkalleen ottaen 20, mä lasken ne jottei vaan jää yhtään nappulaa saamatta!) isäntä ja emäntä hössötti aamulla siihen tahtiin kiitettävästi, että äippä tiesi kertoa meidän lähtevän kohta johonkin reissuun. Sitte ku emäntä pakkas meitin ruuat, mä tajusin että kyllä se lähtö johonki on lähellä.. Mun ruokia ei viedä meinaan mihinkään ilman mua! Äippä meni meitin pedille nukkumaan ja totes, että älä penikka huoli, ne hössöttää tossa vielä pitkään enneku mihinkää lähetään. Mä en silti voinu mennä nukkumaan, ku mun piti vahtia mun ruokia - en ollu saanu edes aamuruokaa vielä! Isäntä sitte innostui viemään MUN ruoat ja lelut autoon, kuulemma menivät hyvään talteen se sano, kun yritin pomppia niiden perään. Kohta isäntä tuli takasin ilman mun eväksiä ja leluja ja nouti mukaansa äipän ja mut. Kiireesti autoon se sano, ruuat oottaa. Vaan se vaan huijas, ei siellä ollu mun ruokia tarjolla.. Emäntä sano sitte että nyt tytöt levolle, tulee pitkä automatka - ja sehän passaa mulle. Autossa on kiva olla kun pääsee aina johonki tosi kivaan paikkaan! Äippä meni taas siihen sen punaiseen häkkiin (jota ne kevythäkiksi kutsuu) ja mä sain matkata takaloosterissa verkon takana, ihan äipän vieressä. Emäntä ei huijannu kyllä yhtään.. Automatka oli kyllä toooosi pitkä, varsinki ku oli nälkä! Mä sain onneksi syödä luita matkalla, niin ne siirsi mun pahinta (suden)nälkää. Kaks (used to be-)ruoka-aikaa myöhemmin me saavuttiin taas siihen tosi kivaan paikkaan, jota ne kutsu "mummulaksi".. se kuulemma on emännän lapsuudenkoti ja siellä asuu emännän äippä ja iskä sekä se hirmusen pieni Vikki-koira joka ei tykkää musta yhtään. Mä en oo koskaan sille Vikille mitään tehny, mut emäntä sano että Vikki on uljas erakko ja sitä ei tartte häiritä ku se pelkää meitä kilttejä isoja tyttöjä. Harmi. Mä olisin tykänny leikkiä sen kanssa. Vikki kuitenki juoksi aina meitä karkuun sängyn alle.. Mut sainpahan ainaki maistella aina välillä sen ruokia, kun "mummu" oli unohtanu ne nostaa pois lattialta :D Voi että ne oli hyviä! Mummulassa me äipän kanssa leikittiin paljon, niin kuin normaalistikin. Mummulassa on iso piha sekä paljon mettää ja siellä me juostiin äipän oman (kuulemma) pallon kanssa. Äippä ei antanu mun kovin sitä palloa maistella ja äippä on vielä niin hurjan nopee, etten mä pysyny perässä kun se juoksi sen pallon kans! Vitsit että äippä on mun idoli!! Pari ruoka-aikaa myöhemmin emäntä ja isäntä hössötti taas, ne keksi tuua semmosen puun sisälle jota ne kutsu joulukuuseksi.. Se haisi ihan sille, että siinä on asunu semmosia söpöjä lintuja joita mä ja äippä tykätään katella ja seurailla. Emäntä ja isäntä laitto siihen kuuseen semmosia kivoja palloja jotka heilu kivasti ku niitä tökki. Äippä kuitenki kerto, että niillä ei tartte leikkiä ja mä uskoin äippää.. äippähän on mun idoli ja son niiiiiin viisas! Isäntä ja emäntä kehu mua kun mä olin niin reipas apulainen siinä pallojen laittamisessa kuuseen.. en mä oikein tajua miks ne piti sinne laittaa, mutta olkoot. Sitte illalla emäntä tuli kertomaan äipälle että joulupukki tulee taas ja se anto äipän ja mun haistella semmosta valkosta lumen näköstä (ja kivan makusta) juttua jota ne kutsui joulupukin parraksi. Vitsit että on kiva kun joku tulee käymään me äipän kans ajateltiin. Site se joulupukki tuli. Se oli kuulemma äipän vanha tuttu mut silti äippä vähän murisi sille, kuulemma ihan mua suojellakseen äippä sano.. Mut ei mua yhtään pelottanu se joulupukki, se oli oikeen kiva! Se rapsutti mua ja mä sain maistaa sitä partaa, jonka se oli nyt laittanu siihen sen suun eteen.. vissiin yritti estää etten mä olis saanu pussata sitä.. Haha, pussasin mä sitä silti! Joulupukki asuu kuulemma jossakin siellä missä äipän puolisisko Cara asuu.. Kuulemma joku joulupukinmaa?? Siellä varmaan on paljon tommosia samanlaisia kivoja joulupukkeja, pitää mennä käymään siellä joskus! Me saatiin äipän kans siltä joulupukilta semmoset tosi ihanat luut! Se oli kuulemma naudan jalkaa emäntä sano, ja se oli hyvää! Isäntä kerto sitten että tämmönen on Keesi sitten se joulu, tämmöstä hössötystä on kerran vuodessa - sit se kuiskas että kertakin on liikaa - mut mun mielestä se joulu vois tulla vaikka joka päivä! Mulla oli ihan tosi kivaa! Mummulassa oli ainaki tusina (joo'o mä tiedän mikä on tusina..) ihmistä, jotka kaikki kehu ja rapsutteli mua. Ne sano mua söpöksi ja kiltiksi ja mä tykkäsin siitä :) Jospa seuraavallakin kerralla kun isäntä ja emäntä pakkaa meidän autoon, me mentäs jouluun.. Se olis kiva! :D

Isäntä otti musta ja äipästä paljon kuvia kun me oltiin mummulassa..
emäntä laitto muutamat tänne näytille ihan teitä varten:

Äippä

Mä

Mä ja äippä

Äippä ja mä sekä ihana keppi jolla me leikittiin

Äippä

Mä

Äipällä on kuolat poskella..

ja mulla kieli..!

HITSIT KUN MEILLÄ OLI KIVAA!

Pari ruoka-annosta myöhemmin me lähdettiin takasin kotiin. Matkalla me pysähdyttiin johonki metikköön ja sietä punasen tuvan ovesta astu esiin mun rakas veli! Kendo asuu nykyään Reetan ja Sinna-koiran kanssa (Sinna muuten näyttää ihan multa - tai mä siltä, ihan miten päin vaan..) jossakin semmosessa paikassa kun Veteli. Se on kuulemma aika lähellä sellasta paikkaa jossa äippä, isäntä ja emäntä asu ennen kun ne muutti Ouluun. Vitsit että veikkaa oli kiva nähä. Se Sinnakin oli siellä, mutta en mä sitä jaksanu tervehtiä sen kummemmin.. Mä tykkäsin niin veikasta ja sen ihanasta lelusta. Sillä oli semmonen röhisevä vaaleanpunainen possu, joka oikeasti piti aivan hurjan hauskaa ääntä. Mä tykkäsin siitä possusta oikeastaan enemmän mitä veikasta.. Veikka oli kasvanu tosi isoksi kans, vähän niin kuin mä. Veikka tykkäs asua Reetan ja Sinnan kans, ei se varmaan olis enää lähteny meidän mukaankaan.. Vaan en määkään melkein meinannu lähteä sieltä pois, kun se possu jäi sinne lattialle ihan yksin. Sille varmaan tulee ikävä mua.. Emäntä otti musta ja veikasta kuvan kännykällä, mutta se ei kuulemma osaa laittaa sitä tänne teille näytettäväksi. Harmi. Sitte me mentiinki autoon taas ja ajettiin taas aika pitkä matka, kunnes me tultiin kotiin.. ja me saatiin ruokaa :) Emäntä kerto että seuraavaksi tulee joku vuodenvaihde.. onkohan sekin joku kiva setä jolla on parta?? Äippä tiesi kertoa, että se on semmonen kiva päivä, jolloin nähdään paljon ihmisiä ja sit taivaalla näkyy semmosia kivoja valoja, jotka pitää ääntä. Äipän mielestä se ei oo yhtään pelottavaa, joten ei se munkaan mielestä sitte oo. Mä uskon äippää.. son mun idoli!

-- rauhallista vuodenvaihdetta kaikille toivottaa Keesi, Daimi, Samu ja Satu!

"Tohelo ja Torvelo.."

Tervehdys pitkästä aikaa!

Allekirjoittanut on ollut heikonlaisesti motivoitunut blogisihteerikkö.. anteeksi siitä. Koirien ja töiden parissa kuluu aikaa niin loistavasti, että ne loput vuorokauden tunnit pyhittää mieluiten jollekin muulle, kuin koneella istumiselle :)

Daimi ja Keesi viettävät liki 9tuntisiä päiviä kahdestaan, raukkaparat joutuvat nyt kärsimään omistajiensa hairahduksista, joita jotkut töiksi kutsuvat. Pikkutirri on jo pätevä tyttö olemaan yksinään noin pitkän ajan (vaikkakin Daimi-mamman kanssa se aikaansa viettää..), rakkokin alkaa jo osoittaa kestoaan ja vahinkoja sattuu yksinollessa enää harvakseltaan, muutoin ei ollenkaan. Kyllähän sitä kusi-paskarumbaa kestikin sen hiukka vajaa 4kk, kiitos ja kumarrus: ei enempää! :) Tuhojakaan ei pentupentu ole tehnyt yksinollessaan, mitä nyt sängyssä on makoillut (HYI HYI!) ja pari pehmolelua suolestanut.. Jalkalistaa koitti muotoilla uudelleen, mutta koki homman äkkiä turhaksi - sisustajan ura ei ollutkaan se miksikä Keesi tahtoi, hortonomi on edelleen paljon parempi (ollaan jo sanottu hyvästit mansikkapuskille ym. monivuotisille kasvustoille aika päivää sitten).

Talvi/lumi ollaan saatu tänne Ouluun tuossa pari viikkoa sitten ja nyt paukkupakkasten ansiosta ollaan päästy myös jäälle taasen temmeltämään. Daimi on ihan onnensa kukkuroilla kun saa painella sata lasissa ja pikkukakara jahtaa :) Meidän tyttöduolaiset ovat kuin paita ja peppu, mitä ensimmäinen edellä, sitä toinen perässä. Tyttöjä kutsutaankin kotoisasti Toheloksi ja Torveloksi, kumpi on kumpi, siitä ei ole vielä varmuutta :)

Kameraa olen koittanut tänään ulkoiluttaa koirien kanssa, kun töistä päästyäni sattui pari auringonsädettä näkymään. Saalis oli heikonlainen, mutta muutama kuva täytyy tänne silti tunkea :)

Samperin kakara, son mun SUKKA! :)

Tehotytöt

Keesi-pöllöpallo

Daimi kasvattaa pikkuhiljaa turkkiaan takaisin, hiljaa hyvä tulee vissiin :)

Treenielo on ollut aktiivista kaikesta työkiireestä huolimatta, Daimi käy agiliidossa aktiivisesti pari kertaa viikossa ja tällä viikolla ollaan oltu treenaamassa Aaltosen Mikon koutsaamana. Hyviä vinkkejä maailmanmestarilta ollaan saatu. Meillä persjätöt eivät sujukaan niin kultaisesti keskitietä kun olin kuvitellut, samaa voisin sanoa niistoista ym. räkäsyistä mitä kurssilla ollaan palauteltu mieliin. Daimin lämmittelyihin Mikko kehotti myös varaamaan enemmän aikaa mitä meikäläinen on nyt tehnyt.. tunnin lämmittelyt ja 30min. jäähdyttelyt odottaa seuraavalla treenikerralla - tämä toki voi olla hiukan vaikeaa, jos nyt sattuu tiistaina pääsemään viideltä töistä ja treeneissä pitäisi olla puoli seitsemältä, sillä ajomatkaa hallille on reilu 20min. ja siihen päälle työmatka sekä oma ruokailu. Mutta tehdään parhaamme. Agiliidon lisäksi käydään tottiksissa pikkuporukalla, häiriössä tai ohjatusti. Surkeana täytyy myöntää, että Daimin treenikalenteri on turhan tyhjä ollut tämän talvikauden :/ Koira parhaassa iässä ja ohjaaja on luopunut hyvistä treenitunneista työn vuoksi :(

Keesi treenailee sitten Daimin puolesta aktiivisesti tottista kerran viikossa ja sen lisäksi agiliitoa toisen mokoman tunnin. Innokas oppilas tämä pikkutirri :) Keesillä on huimat pomppupallon ominaisuudet jo tähän ikään, ponkaisee suorilta jaloilta syliin ja aloittaa hurjan pussailun, tämä onkin pentukoiran mielestä paras palkka esim. onnistuneen putkitreenin jälkeen. Kummasti muistuttaa Sinna-isosiskoa..Reeta huom.huom. ;) Tammikuussa aloitetaan pk-tottiksen ohjatut muiden alokkaiden seassa, meidän ipana on kurssin kuopus, mutta mennään silti mukaan, ainakin leikkimään keskenämme - se me ainakin osataan. Ohjattujen lisäksi treenataan pikkuporukalla tai omissa oloissa kaikkea mukavaa. Kiertää perusasentoon takakautta itsenäisesti ja n.99% paikka on oikea, lisäksi osaa maahanmenon paaaaallljon vikkelämpää mitä salama-mamma, eli Daimi.. Näinkin näemmä voi käydä :) Seuraamista treenataan imuttamalla, katotaan mitä saadaan aikaiseksi :) Tähän mennessä ainakin tehokkaasti pomppivan superpallon / sormiensyöjän :D

Vaan nyt täytyy taas poistua rutiinihommiin. Tähän loppuun täytyy vielä kuitenkin muistaa sanoa suuri kiitos ja kumarrus kuluneesta vuodesta treenikavereille, kouluttajille sekä tsemppareille. Kisakausi on ollut hiljainen, mutta syy onkin varsin ilmeinen.. Ensi kautena petrataan, kun ei ole häiriöpentuja :) Pentuprojekti olikin vallan ikimuistoinen, ihanan raivostuttava, eli sellainen jota ei tulla kokemaan ihan heti seuraavien vuosien aikana. :) Tästä projektista saatiin silti kultaakin kalliimpia muistoja, yksi sellainen tuhisee tällä hetkellä Daimin kyljessä sekä jaksaa päivä päivältä hämmästyttää meitä positiivisessa mielessä yhä enemmän ja enemmän - se on meidän Keesi :) Kiitos tästä kaikesta kuuluu paitsi Kamille ja Daimille, mutta tietysti myös Hennalle ja Marille. Hyvää loppuvuotta sekä rauhaisaa joulua kaikille!