.. ja blogin päivityksetkin ovat olleet hieman hitaanlaisia. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua, niin hyvässä kuin huonossakin.
Päällimmäisenä tietysti on meidän jälleen kerran muuttunut elämäntilanteemme, ostimme nimittäin omakotitalon tuossa kesäkuussa. Pikkuhiljaa ollaan remppa täällä saatu valmiiksi, vielä pientä pintaviilausta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan tämä on jo ihan oman kodin tuntuinen :) Kyseessä on 1951 vuonna rakennettu rintamamiestalo, joka laajennettiin 1985-1988 vuosien aikana tuntuvasti. Edelliset omistajat sitten päättivät pistää kaiken talossa uusiksi: lattit, seinät ja katto sekä kaikki niiden välistä on uusittu. Taloa ei uskoisi sisälle astuessaan liki 60vuotta vanhaksi! Meille jäi remontin viimeistely sekä pihatyöt, kun talo saatiin. Koirilla on n.1000neliötä aidattua pihaa käytössään rallatteluun ja sisältä puolestaan löytyy neliöitä 88, eli ihan sopivasti meidän tarpeisiin :) Kolmen auton autotallikin täältä löytyy, joka oli enemmän kuin unelma Samulle ja hänen harrastuksilleen. Koirat nauttivat silmittömästi tästä muutoksesta, rivitaloelämä jäi taakse :)
Kesä oli ja meni, vietettiin kesäloma tuttuun tapaan E-Suomessa mun vanhempien luona ja samalla reissulla hyvästeltiin meidän rakas Vikki-koiramme. Vanhempien luona asuva herrasmiestipsu lähti viimeiselle matkalleen 23.7, eli juurikin samana päivänä kun Keesi ja muu G-pentue täytti vuoden. Vikki jätti taakseen ikimuistoiset liki 15 yhteistä vuotta. Ikävä on suunnaton. Lopetus tuli niin yllättäen, kun herra kuitenkin oli varsin hyvinvoiva ja pirteä vielä kuukausi takaperin, päätösen sai aikaan peräaukon kasvaimet ja sen mukanaan tuovat ongelmat, kunto romahti hurjasti vajaassa kuukaudessa :( Alla kuva Vikistä tunti ennen lähtöä viimeiselle matkalle..
Ihanan lämpimän kesän jälkeen tämä paluu arkeen - kylmään sellaiseen - tuntuu aika kurjalle. Onhan syksyssäkin nämä ihanat puolensa, syy lämmittää takkaa ja nauttia sen lämmöstä puiden ruskaa ihastellen.. Ei kai sen parempaa olekaan? :) Mutta kyllähän tuosta lämpimästä, ihanasta kesästä nautti.
Syksy toi mukanaan arjen lisäksi kisakalenterin avajaiset myös tuolle meidän pennulle. Keesin kanssa käytiin korkkaamassa tottelevaisuuskokeet tuossa elokuussa ja kivaa oli. Alokasluokassa tosiaan käytiin pitämässä hauskaa (TODELLAKIN!) ja mukaan lähti oikein kiva 1-tulos 170,5pisteellä. Ihan hassuja virheitä sattui kokeessa, etupäässä paikallaolo jäi kaihertamaan mieltä, kun koiraa jättäessä huomasin koiran edessä maassa lojuvan lehden, jonka tiesin pentua kiinnostavan.. Potkasin sitä lehteä sitten poispäin koiraa jättäessäni ja siinä vaiheessa se vasta Keesiä rupesikin kiinnostamaan :D Minuutin kohdalla ei enää malttanut odotella ja ryömi puolimittaansa sitä lehteä kohti kuin sammakko - ei noussut, mutta ryömi. Kun 2min oli mennyt ja palasin koiran luo, niin tämä onnellisena maiskutteli lehteä suussaan maassa maaten :) Ryömimisestä lähti 3pistettä. Pari muutakin tyhmää virhettä tuli tehtyä, mutta tästä huolimatta oli vallan hauskaa kisailla :) Tuomari totesikin että varsin iloinen koirakko ollaan. Naurua (minun osalta) ja ilohyppyjä (koiran osalta) riitti.. Pari iloisen pennun aiheuttamaa reikääkin sain kämmenselkään, kun tuo ei oikein osaa vielä malttaa mieltään suunsa kanssa vaan innostuessaan ottaa rennosti minun koko kämmenen suuhunsa. Keesin tokoura saa jatkoa, tavoittellisesti treenataan kohti ylempiä luokkia. Katsotaan mihin asti ohjaajan rahkeet riittää - koiraa ei tarvinne kyseenalaistaa.
Tokokokeen jälkeen käytiin suorittamassa bh-koe läpi hyväksytysti. Ikää pennulla 1v1kk. Reippaasti ja kivasti meni koe. Paikallaolo jännitti hieman, mutta turhaan onneksi. Siellähän tuo makoili jopa niin innokkaasti, että en meinannut saada sitä takaisin perusasentoon istumaan :) Vaati kaksoiskäskyn. Paikallaolo erittäin hyvä. Seuraaminen kytkettynä suureksi osaksi kuulemma erinomaista, mutta Kauko Ruokolainen rankkasi sen parin remmiavustetun käännöksen jälkeen erittäin hyväksi - niin ja kävihän tuo pentu henkilöryhmässäkin pussaamassa Riittaa, joka sattui juuri olemaan hollilla pennun "yllätyshyökkäystä" varten ;) Seuraaminen vapaana oli myös kuulemma suureksi osaksi erinomaista, mutta pennulla herpaantui henkilöryhmässä (ylläri ylläri) keskittyminen, ja irtosi pari metriä sivusuunnassa Kauko-tuomaria kohti - olisi vissiin mennyt sinnekin pussailemaan, jos en olisi antanut lisäkäskyä :D Jättävistä liikkestä istuminen meni puuttelliseksi, jäi seisomaan.. ja liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo jäi hyväksi, kun meni kuulemma hitaasti maahan (persus meni heti, etupää valui) ja luoksetulossa Keesille tuli ihan selkeä aivopieru kun juoksi kohti tuhatta ja sataa, mutta juoksikin suoraan sivulle SEISOMAAN.. eikä edes oikein päin jäänyt, vaan meni seisomaan niin, että persus osoitti tulosuuntaan ja naama oli mun selän takana.. Siinä seisoi sitten hetken ja kun annoin käskyn sivu, tuli vierelle :) Kylläpä nauratti taas :) Kaupunkiosuudessa ei mitään ongelmia, ei tainnut edes huomata ohittavaa koiraa? Näin tuli sekin etappi suoritettua, jospa sitä ensi kaudelle pääsisi kisamaan jäljelle suunnitellusti.. Katoaan miten meidän käy :)
Daimin kanssa on puolestaan ollut harmillisia takapakkeja.. Steriloinnin jälkeen saatiin jo kunto kohdilleen ja kerettiin jo harrastelukin aloitettua (kisasuunnitelmatkin oli jo tehty), kunnes tuossa kuukausi takaperin rallatteli tuolla pihalla tuttuun tapaansa onnellisena ja törmäsikin aika makeasti Keesiin, Keesille ei käynyt mitenkään, västi ja pysyi pystyssä, mutta mammakoira veti 180asteen voltin ja tömähti niskan kautta selälleen maahan. Nousi heti pystyyn ja oli hetken ihan hölmistyneenä. Tutkin läpi koko koiran, mutta ei näyttänyt kipuilevan tms. joten laitoin koirat sisälle ja "unohdin" koko homman. Siitä sitten meni pari päivää, kun Daimi oli menossa maahan makaamaan ja ulvahti voimakkaasti kesken yrityksen. Tutkin koiran läpi ja mistään ei löytynyt kipupisteitä taaskaan. Taas meni pari päivää, kun yhtenä aamuna ei meinannut päästä kunnolla ylös maasta ja vaikeroi oikein hiljaisesti. Soitin tutulle koirahierojalle ja hän ottikin meidät vastaan heti samana päivänä, kauttaaltaan eturinta/olat olivat ihan jumissa ja takapää hapoilla. Olat tuntuivat hierojan mukaan lähes spastisilta ja rintalihasten mobilisointi oli hankalaa - Daimia ihan selkeästi sattui kun lihaksia yritettiin mobilisoida. Päätin sitten varata ajan vielä eläinlääkäriinkin ja kuvauttaa koko koiran. Luusto oli edelleen priimaa. Sitten löytyikin se yllätys.. Lääkärin kuunnellessa sydän- ja keuhkoääniä kuuluikin sieltä selkeät sivuäänet. Kuvat kertoivat että keuhkot olivat laajentuneet ja samoin haima. Sydämessä oli synnynnäinen muutos, eli se oli suipon ja selkälinjaa myötäilevän sydämen sijaan tippamainen, alaspäin kaartuva ja laajentunut. E.lääkärin mukaan ei ole pois suljettu, että tämän vuoksi keuhkot laajentuvat. Haiman laajentumista ei osattu vielä selittää. Daimi sai antibiotit ja tulehduskipuääkkeet ja tarkoitus oli että mennään parin-kolmen viikon päästä kontrolliin ja selvitetään syy miksi haimakin oli laajentunut. Kipulääkkeillä hoidettiin selkeästi tulehtuneet etupään lihakset. Daimi oli siis totaalilevossa 2viikkoa. Nooh.. tuossa viime maanantaina loppuivat sitten lääkkeet ja aloiteltiin pikkuhiljaa lenkit taas metsässä vapaana. Ei mitään ongelmia, Daimi liikkui hyvin ja ei ollut yhtään kipeänä. E.lääkäriin varasin ajan lisätutkimuksia varten perjantaille.. Torstaina sitten oltiinkin aamulenkillä metsässä ja kaikki sujui hyvin, kotiin tultiin ja annoin koirille aamuruoan sekä valmistauduin töihin lähtemään.. Huomasin sitten lattialla verta, sitä olikin runsaasti kun oikein katselin. Matotkin olivat ihan veressä. Rupesin heti koiria käymään läpi, että kummalta se veri tulee ja mistä - ei juoksujakaan Keesillä pitäisi olla ja Daimin on steriloitu. Daimia tutkiessa sitten huomasin, että rupesi roikottamaan oikeaa takajalkaansa hankalan näköisenä. Kurkkasin tassunpohjaan ja meinasi taju lähteä. Takatassun "ranteen" kohdalla oli yli 5cm pitkä ja ainakin 1cm syvä haava, josta paistoi luu läpi. Putsasin haavan heti ja tarkempi tutkimus osoitti, että jänne oli poikki. Ei muutakun paineside haavaan ja soitto eläinlääkäriin. Saatiin aika kahdeksaksi ja yhdeksältä Daimi oli jo leikkauspöydällä tikattavana. Tuloksena oli katkennut jänne, syvä - 6tikkiä vaativa - haava, joka oli parin millin päästä valtimosta. HUH HUH. Mitään selitystä ei ole, että mihin on tassu osunut. Metsässä ei mitenkään oireillut, kotipihassakin juoksivat vielä 10min. lenkin jälkeen, eikä sieläkään mitenkään oireillut. Kipukynnus olematon. Taas alkoi 2viikon antibioottikuuri sekä kipulääkitys.. eli ei menty sitten perjantaina selvittämään, että miksi haima ja kauhkot olivat laajentuneet. Sydämestä/keuhkoista ei kuulunut enää torstaina tikkauksen yhteydessä suoritetussa kuuntelussa sivuääniä.. tiedä sitten mikä oli.
Tämä päivä oli juuri se päivä jolloin käytiin illalla sitten vielä Keesin kanssa suorittamassa bh-koe.. eli ajatukset ainakin olivat tosi selkeät?? Ei todellakaan :D
-- Ja jotta ei olisi elo liian helppoa, oli Keesi vielä samana iltana päättänyt vähän helpottaa emokoiran taakkaa ja söi suljetusta kassista kaivettuaan Daimin kipulääkkeeksi tarkoitetut 10kpl 50mg rimadylejä. Onneksi sain pennun kiinni itse teossa (maiskutteli viimeistä) ja sain heti oksennutettua sen suolapallolla. Samu lähti sitten hakemaan apteekista lääkehiiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, onneksi sai vielä eikä ehtinyt apteekki menemään kiinni! Siitä sitten iltapalaksi Keesi söi vielä 40kpl 250mg lääkehiilinappeja ja yöllä annoin vielä klo1. aikaan 10kpl lisää, kun en meinannu saada unta kun pohdin että annoinhan varmasti tarpeeksi. Päivystävä eläinlääkäri kun ohjeisti että NOIN 40tabua voi antaa. Keesissä ei missään vaiheessa näkynyt että olisi yliannostusta ottanut.. Yönkin nukkui suhteellisen hyvin - toisin kun minä, joka valvoin ja kuuntelin kaikki risahdukset kuin ylihuolehtiva kanaemo. Onneksi kaikki on ok. Ei mitään komplikaatioita tullut. Daimikin elelee normaalisti tassussa olevan kipsin kanssa, ei edes huomaa sen olemassaoloa. Ei tarvetta kaulurille tms. Toivottavasti nämä koettelemukset olis jo tässä.
Treenit jää nyt Daimin kanssa kokonaan pois tulevalla hallikaudella, tassun paraneminen on hidasta ja en edelleenkään tiedä miksi keuhkot ja haima laajentuivat, joten en ota sitä riskiä, että treenaamalla sen kanssa aiheutan lisävaurioita. Pitäisi vaan olla miljonääri, että saisi tutkittua sen perinpohjaisesti - ei meinaan ole mitään halpaa hupia, varsinkaan kun en pönttö hommannut sille mitään vakuutuksia. Jälkiviisaus on parasta.
Keesin kanssa treenielo jatkuu, suunnitelmissa on mm. tokon valmennusrinki SM-kisoja varten. Agitreenit sekä pk-tottikset jatkuvat toki myös.
Niin ja onhan meillä ihmisilläkin jotakin suunnitelmia omaan kalenteriin.. Lähdetään Ranskaan tuossa aikalailla tasan kuukauden päästä. Vihdoin saatiin aikaa yhteiseen lomaan ja päätettiin lähteä sille kuuluisalle häämatkalle - tosin 3vuoden viiveellä :D Innolla odotellaan! Kaikki mahdolliset kirjaston kielikurssit on hommattu ja pian alkaa perustiedot olla selvillä :)
Kaunista syksyä teille kaikille! :)
Syksy toi mukanaan arjen lisäksi kisakalenterin avajaiset myös tuolle meidän pennulle. Keesin kanssa käytiin korkkaamassa tottelevaisuuskokeet tuossa elokuussa ja kivaa oli. Alokasluokassa tosiaan käytiin pitämässä hauskaa (TODELLAKIN!) ja mukaan lähti oikein kiva 1-tulos 170,5pisteellä. Ihan hassuja virheitä sattui kokeessa, etupäässä paikallaolo jäi kaihertamaan mieltä, kun koiraa jättäessä huomasin koiran edessä maassa lojuvan lehden, jonka tiesin pentua kiinnostavan.. Potkasin sitä lehteä sitten poispäin koiraa jättäessäni ja siinä vaiheessa se vasta Keesiä rupesikin kiinnostamaan :D Minuutin kohdalla ei enää malttanut odotella ja ryömi puolimittaansa sitä lehteä kohti kuin sammakko - ei noussut, mutta ryömi. Kun 2min oli mennyt ja palasin koiran luo, niin tämä onnellisena maiskutteli lehteä suussaan maassa maaten :) Ryömimisestä lähti 3pistettä. Pari muutakin tyhmää virhettä tuli tehtyä, mutta tästä huolimatta oli vallan hauskaa kisailla :) Tuomari totesikin että varsin iloinen koirakko ollaan. Naurua (minun osalta) ja ilohyppyjä (koiran osalta) riitti.. Pari iloisen pennun aiheuttamaa reikääkin sain kämmenselkään, kun tuo ei oikein osaa vielä malttaa mieltään suunsa kanssa vaan innostuessaan ottaa rennosti minun koko kämmenen suuhunsa. Keesin tokoura saa jatkoa, tavoittellisesti treenataan kohti ylempiä luokkia. Katsotaan mihin asti ohjaajan rahkeet riittää - koiraa ei tarvinne kyseenalaistaa.
Tokokokeen jälkeen käytiin suorittamassa bh-koe läpi hyväksytysti. Ikää pennulla 1v1kk. Reippaasti ja kivasti meni koe. Paikallaolo jännitti hieman, mutta turhaan onneksi. Siellähän tuo makoili jopa niin innokkaasti, että en meinannut saada sitä takaisin perusasentoon istumaan :) Vaati kaksoiskäskyn. Paikallaolo erittäin hyvä. Seuraaminen kytkettynä suureksi osaksi kuulemma erinomaista, mutta Kauko Ruokolainen rankkasi sen parin remmiavustetun käännöksen jälkeen erittäin hyväksi - niin ja kävihän tuo pentu henkilöryhmässäkin pussaamassa Riittaa, joka sattui juuri olemaan hollilla pennun "yllätyshyökkäystä" varten ;) Seuraaminen vapaana oli myös kuulemma suureksi osaksi erinomaista, mutta pennulla herpaantui henkilöryhmässä (ylläri ylläri) keskittyminen, ja irtosi pari metriä sivusuunnassa Kauko-tuomaria kohti - olisi vissiin mennyt sinnekin pussailemaan, jos en olisi antanut lisäkäskyä :D Jättävistä liikkestä istuminen meni puuttelliseksi, jäi seisomaan.. ja liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo jäi hyväksi, kun meni kuulemma hitaasti maahan (persus meni heti, etupää valui) ja luoksetulossa Keesille tuli ihan selkeä aivopieru kun juoksi kohti tuhatta ja sataa, mutta juoksikin suoraan sivulle SEISOMAAN.. eikä edes oikein päin jäänyt, vaan meni seisomaan niin, että persus osoitti tulosuuntaan ja naama oli mun selän takana.. Siinä seisoi sitten hetken ja kun annoin käskyn sivu, tuli vierelle :) Kylläpä nauratti taas :) Kaupunkiosuudessa ei mitään ongelmia, ei tainnut edes huomata ohittavaa koiraa? Näin tuli sekin etappi suoritettua, jospa sitä ensi kaudelle pääsisi kisamaan jäljelle suunnitellusti.. Katoaan miten meidän käy :)
Daimin kanssa on puolestaan ollut harmillisia takapakkeja.. Steriloinnin jälkeen saatiin jo kunto kohdilleen ja kerettiin jo harrastelukin aloitettua (kisasuunnitelmatkin oli jo tehty), kunnes tuossa kuukausi takaperin rallatteli tuolla pihalla tuttuun tapaansa onnellisena ja törmäsikin aika makeasti Keesiin, Keesille ei käynyt mitenkään, västi ja pysyi pystyssä, mutta mammakoira veti 180asteen voltin ja tömähti niskan kautta selälleen maahan. Nousi heti pystyyn ja oli hetken ihan hölmistyneenä. Tutkin läpi koko koiran, mutta ei näyttänyt kipuilevan tms. joten laitoin koirat sisälle ja "unohdin" koko homman. Siitä sitten meni pari päivää, kun Daimi oli menossa maahan makaamaan ja ulvahti voimakkaasti kesken yrityksen. Tutkin koiran läpi ja mistään ei löytynyt kipupisteitä taaskaan. Taas meni pari päivää, kun yhtenä aamuna ei meinannut päästä kunnolla ylös maasta ja vaikeroi oikein hiljaisesti. Soitin tutulle koirahierojalle ja hän ottikin meidät vastaan heti samana päivänä, kauttaaltaan eturinta/olat olivat ihan jumissa ja takapää hapoilla. Olat tuntuivat hierojan mukaan lähes spastisilta ja rintalihasten mobilisointi oli hankalaa - Daimia ihan selkeästi sattui kun lihaksia yritettiin mobilisoida. Päätin sitten varata ajan vielä eläinlääkäriinkin ja kuvauttaa koko koiran. Luusto oli edelleen priimaa. Sitten löytyikin se yllätys.. Lääkärin kuunnellessa sydän- ja keuhkoääniä kuuluikin sieltä selkeät sivuäänet. Kuvat kertoivat että keuhkot olivat laajentuneet ja samoin haima. Sydämessä oli synnynnäinen muutos, eli se oli suipon ja selkälinjaa myötäilevän sydämen sijaan tippamainen, alaspäin kaartuva ja laajentunut. E.lääkärin mukaan ei ole pois suljettu, että tämän vuoksi keuhkot laajentuvat. Haiman laajentumista ei osattu vielä selittää. Daimi sai antibiotit ja tulehduskipuääkkeet ja tarkoitus oli että mennään parin-kolmen viikon päästä kontrolliin ja selvitetään syy miksi haimakin oli laajentunut. Kipulääkkeillä hoidettiin selkeästi tulehtuneet etupään lihakset. Daimi oli siis totaalilevossa 2viikkoa. Nooh.. tuossa viime maanantaina loppuivat sitten lääkkeet ja aloiteltiin pikkuhiljaa lenkit taas metsässä vapaana. Ei mitään ongelmia, Daimi liikkui hyvin ja ei ollut yhtään kipeänä. E.lääkäriin varasin ajan lisätutkimuksia varten perjantaille.. Torstaina sitten oltiinkin aamulenkillä metsässä ja kaikki sujui hyvin, kotiin tultiin ja annoin koirille aamuruoan sekä valmistauduin töihin lähtemään.. Huomasin sitten lattialla verta, sitä olikin runsaasti kun oikein katselin. Matotkin olivat ihan veressä. Rupesin heti koiria käymään läpi, että kummalta se veri tulee ja mistä - ei juoksujakaan Keesillä pitäisi olla ja Daimin on steriloitu. Daimia tutkiessa sitten huomasin, että rupesi roikottamaan oikeaa takajalkaansa hankalan näköisenä. Kurkkasin tassunpohjaan ja meinasi taju lähteä. Takatassun "ranteen" kohdalla oli yli 5cm pitkä ja ainakin 1cm syvä haava, josta paistoi luu läpi. Putsasin haavan heti ja tarkempi tutkimus osoitti, että jänne oli poikki. Ei muutakun paineside haavaan ja soitto eläinlääkäriin. Saatiin aika kahdeksaksi ja yhdeksältä Daimi oli jo leikkauspöydällä tikattavana. Tuloksena oli katkennut jänne, syvä - 6tikkiä vaativa - haava, joka oli parin millin päästä valtimosta. HUH HUH. Mitään selitystä ei ole, että mihin on tassu osunut. Metsässä ei mitenkään oireillut, kotipihassakin juoksivat vielä 10min. lenkin jälkeen, eikä sieläkään mitenkään oireillut. Kipukynnus olematon. Taas alkoi 2viikon antibioottikuuri sekä kipulääkitys.. eli ei menty sitten perjantaina selvittämään, että miksi haima ja kauhkot olivat laajentuneet. Sydämestä/keuhkoista ei kuulunut enää torstaina tikkauksen yhteydessä suoritetussa kuuntelussa sivuääniä.. tiedä sitten mikä oli.
Tämä päivä oli juuri se päivä jolloin käytiin illalla sitten vielä Keesin kanssa suorittamassa bh-koe.. eli ajatukset ainakin olivat tosi selkeät?? Ei todellakaan :D
-- Ja jotta ei olisi elo liian helppoa, oli Keesi vielä samana iltana päättänyt vähän helpottaa emokoiran taakkaa ja söi suljetusta kassista kaivettuaan Daimin kipulääkkeeksi tarkoitetut 10kpl 50mg rimadylejä. Onneksi sain pennun kiinni itse teossa (maiskutteli viimeistä) ja sain heti oksennutettua sen suolapallolla. Samu lähti sitten hakemaan apteekista lääkehiiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, onneksi sai vielä eikä ehtinyt apteekki menemään kiinni! Siitä sitten iltapalaksi Keesi söi vielä 40kpl 250mg lääkehiilinappeja ja yöllä annoin vielä klo1. aikaan 10kpl lisää, kun en meinannu saada unta kun pohdin että annoinhan varmasti tarpeeksi. Päivystävä eläinlääkäri kun ohjeisti että NOIN 40tabua voi antaa. Keesissä ei missään vaiheessa näkynyt että olisi yliannostusta ottanut.. Yönkin nukkui suhteellisen hyvin - toisin kun minä, joka valvoin ja kuuntelin kaikki risahdukset kuin ylihuolehtiva kanaemo. Onneksi kaikki on ok. Ei mitään komplikaatioita tullut. Daimikin elelee normaalisti tassussa olevan kipsin kanssa, ei edes huomaa sen olemassaoloa. Ei tarvetta kaulurille tms. Toivottavasti nämä koettelemukset olis jo tässä.
Treenit jää nyt Daimin kanssa kokonaan pois tulevalla hallikaudella, tassun paraneminen on hidasta ja en edelleenkään tiedä miksi keuhkot ja haima laajentuivat, joten en ota sitä riskiä, että treenaamalla sen kanssa aiheutan lisävaurioita. Pitäisi vaan olla miljonääri, että saisi tutkittua sen perinpohjaisesti - ei meinaan ole mitään halpaa hupia, varsinkaan kun en pönttö hommannut sille mitään vakuutuksia. Jälkiviisaus on parasta.
Keesin kanssa treenielo jatkuu, suunnitelmissa on mm. tokon valmennusrinki SM-kisoja varten. Agitreenit sekä pk-tottikset jatkuvat toki myös.
Niin ja onhan meillä ihmisilläkin jotakin suunnitelmia omaan kalenteriin.. Lähdetään Ranskaan tuossa aikalailla tasan kuukauden päästä. Vihdoin saatiin aikaa yhteiseen lomaan ja päätettiin lähteä sille kuuluisalle häämatkalle - tosin 3vuoden viiveellä :D Innolla odotellaan! Kaikki mahdolliset kirjaston kielikurssit on hommattu ja pian alkaa perustiedot olla selvillä :)
Kaunista syksyä teille kaikille! :)