Ohoppista, pikkusen taas aikaa vierähtänyt näistä kuulumisien kirjoittelusta..
Joulukuu on jo kohta siinä vaiheessa että tämä poppoo pakkaa kimpsunsa sekä kampsunsa ja lähtee ajelemaan kohti E-Suomen lumetonta joulua. Olemme siis lähdössä meikäläisen kotiin jouluksi sekä uudeksi vuodeksi. Ylihuomenna (sunnuntaina) lähdetään, wipii! :)Käytiin Itsenäisyyspäivänä Samun porukoilla Ylivieskassa viettämässä laatuaikaa ja Samu räpsi muutamat kuvat Daimista iltalenkillä (ei tod. mikään paras aika valokuvauksiin valotusta ajatellen..), mutta tulipahan taas todistettua että koira tykkää lumesta :) Näitä kuvia liitin tekstin joukkoon pikkaisen talven tuntua tuomaan.
Viime viikonloppuna saatiin juoksujen jälkeen taas vihdoin treenit käyntiin. Käytiin Moilasen Mikan agilitykoulutuksessa hakemassa aivan huippuhyviä vinkkejä jatkoon, todettiin mm. että mulla ja Daimilla ei radalla ole kiirettä, pärjätään ajallisesti tosi hyvin vähän iisitymmälläkin menolla. Mika kellotti parit pätkät ja mun ohjatessa rauhallisesti oltiin heti bortsun jälkeen ajassa nopeimpia :) Vaan tuo ei mua kyllä koskaan ole huolettanutkaan, ajassa pärjääminen siis, enemmän mie niistä rimoista olen huolissani.. Mika kyllä antoi hyviä ohjaustavan korjaamiseen tarkoitettuja vinkkejä, jolla neidillä rimat pysykin ylhäällä, mulla nimittäin nuo kädet on aina meinanneet elää radalla vähän omaa elämäänsä (heh, hyvä yritys eikö?).. huidon nimittäin käsillä turhan paljon ja Daimi kun lukee mun ohjausta justiinsa viimesen päälle, niin ei ihme että rimat tulee alas. Selvittiin vaikeitakin kohtia ihan pelkästään sillä että rintamasuuntaa kääntämällä sain koiraa liikuteltua sinne minne pitikin, käskyjä unohtamatta tietenkä
än. Tästä lähtien ärähdän myös jokaisesta riman tippumisesta ja palaan itse nostamaan riman takaisin. Viikonloppuna (tarkemmin lauantaina) Mikan koulutuksessa Daimille kuitenkin kävi tämä ilmeisen yleinen työtapaturma, eli siinä kaikessa liitelyn hurmoksessa poltti takatassustaan anturan auki tehdessään niitä hurjia pikakäännöksiään. Sen vuoksi sunnuntain opit jäi mulle kuunteluoppilaan hommiksi ja Daimi jäi tassu paketissa odottamaan autoon. Tassu oli onneksi jo siinä kunnossa tiistaina että päästiin Katin vetämiin treeneihin, jossa edelleen jatkettiin tuota puuttumista rimojen roiskimiseen ja se näytti toimivan, neiti meni ihan hämilleen kun keskeytin homman ja ärähdin riman tippumisesta, en selkeästikään ole Daimille opettanut kunnolla sitä että riman tippuminen on huono homma. Tätä virhettä korjaan nyt. Ensi vuodelle olen uskaltautunut kaavailemaan taas agikisoja, helmikuussa oma seura järjestää viikonloppukisat ja niihin tähtäämme. Josko saataisiin tämä homma sujumaan.
Keskiviikkona tassu aukesi lenkillä kuitenkin uudelleen ja siitä johtuen meiltä jäi tottistreenit väliin. Eilen käytiin hallilla kuitenkin tokoilemassa tassu paketissa (tosin paketti ei kestänyt kauaa Daimin touhuja) ja liekö se paketoitu tassu (ei ainakaan kipua tms. näyttänyt) vai mikä vaivasi, mutta Daimi oli jotenkin vaisun oloinen. Normisti neiti syttyy hommaan heti kun hallille pääsee, mutta nyt miun piti patukalla herätellä neitiin vähän draivia lisää kun seuraaminen oli mielestäni vaisua (tätä ei koutsi huomannut, mutta omaan silmään se sitä kyllä oli)..! Otettiin ohjattuna idaria ja eipä siinä ongelmia ollut, alkuun meinattin Daimin kanssa molemmat mennä vähän sekaisin siitä, että mites se liikkeestä istuminen nyt tapahtuikaan kun ollaan vaan seisomista ja maahanmenoa treenattu niin tiivisti.. Treeniohjelmaan pitää saada vaihtelua ihan selkeästi :) Mutta niin, mie unohdin ihan täysin sen, että olen käskysanan vaihtanut liikkeestä istumiseen ja tästä syystä hoin aluksi vain istu-käskyä ja raaputin sitten päätä kun koira jäi seisomaan epävarmasti.. vaan jo se oikea käskysana tuli mielee
n kun oikeen muistelin ja koirakin toimi heti paremmin ;) Kaikkea sitä. Ei pitäisi mennä vaihtelemaan mitään käskysanoja enää tässä vaiheessa dementiaa :D Idarin jälkeen otettiin pari ruututreeniä jotka sujuivat aikalailla nappiin, nyt vaan pitäisi alkaa sitä matkaa kasvattamaan ja tehdä runsaasti toistoja erilaisilla ruutumerkeillä (samat törpöt olleet käytössä). Tosin jos nyt eka sen avoimenluokan ykkösen pääsisi hakemaan, niin sitten vasta se ruutu tulee ajankohtaiseksi ;) Ja jotta se totuus ei unohtuisi, niin edelleen se hemmetin tunnistusnouto on vaikea pala meille, tai siis oikeammin sanottuna minä siitä olen vaikean meille tehnyt , kun olen jo tuonut neutraalin kapulan mukaan treeneihin muka siinä uskossa, että kyllähän se oikean löytää nenällään eikä hampaillaan.. Näin ei vielä ole asiat meillä :) Neutraali häipyy taas pois ja me mennään tekemään jälleen tun(n)aritreenejä lumihankeen ja heinäkasoihin. Piste. Jospa se siitä vielä onnistuu joskus :) NIIN ja jotta se totuus taas hälvenisi, niin kaukokäskyt meni taas niin nappiin kun vaan voi! Hitsit sentään että oli tarkat ja nopeat vaihdot!! Tämä on onneksi niitä juttuja jotka onnistuu muuallakin kuin kotona ;) Hieno homma.
Daimi muuten pääsee ensitreffeille Kolan (tulevan pentueen isä) kanssa uuden vuoden jälkeen. Ollaan suunniteltu että kun E-Suomesta tullaan tammikuun alussa takaisin, niin pysähdytään kotimatkalla Kolan ja Ennin luona :) Me halutaan Kola-poika tavata ja Daimi saa nähdä tulevan miekkosensa etukäteen niin ei tuu ylläreitä ;)
Vaan sellaista tällä kertaa, palataan sitten ens'vuoden puolella taas reissu-kuulumisten kera asiaan. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Meidän joulukortti teille kaikille sivuillamme viereileville löytyy kotisivuiltamme, käykäähän kurkkimassa!
än. Tästä lähtien ärähdän myös jokaisesta riman tippumisesta ja palaan itse nostamaan riman takaisin. Viikonloppuna (tarkemmin lauantaina) Mikan koulutuksessa Daimille kuitenkin kävi tämä ilmeisen yleinen työtapaturma, eli siinä kaikessa liitelyn hurmoksessa poltti takatassustaan anturan auki tehdessään niitä hurjia pikakäännöksiään. Sen vuoksi sunnuntain opit jäi mulle kuunteluoppilaan hommiksi ja Daimi jäi tassu paketissa odottamaan autoon. Tassu oli onneksi jo siinä kunnossa tiistaina että päästiin Katin vetämiin treeneihin, jossa edelleen jatkettiin tuota puuttumista rimojen roiskimiseen ja se näytti toimivan, neiti meni ihan hämilleen kun keskeytin homman ja ärähdin riman tippumisesta, en selkeästikään ole Daimille opettanut kunnolla sitä että riman tippuminen on huono homma. Tätä virhettä korjaan nyt. Ensi vuodelle olen uskaltautunut kaavailemaan taas agikisoja, helmikuussa oma seura järjestää viikonloppukisat ja niihin tähtäämme. Josko saataisiin tämä homma sujumaan.Keskiviikkona tassu aukesi lenkillä kuitenkin uudelleen ja siitä johtuen meiltä jäi tottistreenit väliin. Eilen käytiin hallilla kuitenkin tokoilemassa tassu paketissa (tosin paketti ei kestänyt kauaa Daimin touhuja) ja liekö se paketoitu tassu (ei ainakaan kipua tms. näyttänyt) vai mikä vaivasi, mutta Daimi oli jotenkin vaisun oloinen. Normisti neiti syttyy hommaan heti kun hallille pääsee, mutta nyt miun piti patukalla herätellä neitiin vähän draivia lisää kun seuraaminen oli mielestäni vaisua (tätä ei koutsi huomannut, mutta omaan silmään se sitä kyllä oli)..! Otettiin ohjattuna idaria ja eipä siinä ongelmia ollut, alkuun meinattin Daimin kanssa molemmat mennä vähän sekaisin siitä, että mites se liikkeestä istuminen nyt tapahtuikaan kun ollaan vaan seisomista ja maahanmenoa treenattu niin tiivisti.. Treeniohjelmaan pitää saada vaihtelua ihan selkeästi :) Mutta niin, mie unohdin ihan täysin sen, että olen käskysanan vaihtanut liikkeestä istumiseen ja tästä syystä hoin aluksi vain istu-käskyä ja raaputin sitten päätä kun koira jäi seisomaan epävarmasti.. vaan jo se oikea käskysana tuli mielee
n kun oikeen muistelin ja koirakin toimi heti paremmin ;) Kaikkea sitä. Ei pitäisi mennä vaihtelemaan mitään käskysanoja enää tässä vaiheessa dementiaa :D Idarin jälkeen otettiin pari ruututreeniä jotka sujuivat aikalailla nappiin, nyt vaan pitäisi alkaa sitä matkaa kasvattamaan ja tehdä runsaasti toistoja erilaisilla ruutumerkeillä (samat törpöt olleet käytössä). Tosin jos nyt eka sen avoimenluokan ykkösen pääsisi hakemaan, niin sitten vasta se ruutu tulee ajankohtaiseksi ;) Ja jotta se totuus ei unohtuisi, niin edelleen se hemmetin tunnistusnouto on vaikea pala meille, tai siis oikeammin sanottuna minä siitä olen vaikean meille tehnyt , kun olen jo tuonut neutraalin kapulan mukaan treeneihin muka siinä uskossa, että kyllähän se oikean löytää nenällään eikä hampaillaan.. Näin ei vielä ole asiat meillä :) Neutraali häipyy taas pois ja me mennään tekemään jälleen tun(n)aritreenejä lumihankeen ja heinäkasoihin. Piste. Jospa se siitä vielä onnistuu joskus :) NIIN ja jotta se totuus taas hälvenisi, niin kaukokäskyt meni taas niin nappiin kun vaan voi! Hitsit sentään että oli tarkat ja nopeat vaihdot!! Tämä on onneksi niitä juttuja jotka onnistuu muuallakin kuin kotona ;) Hieno homma.Daimi muuten pääsee ensitreffeille Kolan (tulevan pentueen isä) kanssa uuden vuoden jälkeen. Ollaan suunniteltu että kun E-Suomesta tullaan tammikuun alussa takaisin, niin pysähdytään kotimatkalla Kolan ja Ennin luona :) Me halutaan Kola-poika tavata ja Daimi saa nähdä tulevan miekkosensa etukäteen niin ei tuu ylläreitä ;)
Vaan sellaista tällä kertaa, palataan sitten ens'vuoden puolella taas reissu-kuulumisten kera asiaan. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Meidän joulukortti teille kaikille sivuillamme viereileville löytyy kotisivuiltamme, käykäähän kurkkimassa!