Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Näin kävi myös Daimin kohdalla. 

Jouduimme luopumaan rakkaasta mammakoirastamme perjantaina 7.1.2011 lyhyen, mutta raskaan taistelun jälkeen. Eutanasiaan päätymisen syyksi eläinlääkärit (mm. eläinlääkäriasema Aistin neurologian erikoislääkäri Sigitas Cizinauskas) epäilivät aivokasvainta tai aggressiivista aivosairautta joka johti lopulta status epilepticus-tilaan jonka vuoksi koira piti lopettaa.

Fyysisesti näkyvät oireet alkoivat keskiviikkona 5.1.2011, aamulla Daimi oli hyvin väsynyt ja työpäivän jälkeen sama jatkui.. annettiin koiraraukan nukkua, vaikka vieressä telmivä Keesi teki sen hyvin vaikeaksi. Daimi söi ja joi normaalisti ja ei ollut lämpöäkään, joten en ollut huolestunut.. Myöhään illalla n.klo23:00 huomasimme kuitenkin nukkumaan mennessä että Daimi hoipertelee, se käveli kuin humalainen ja horjahteli vasemmalle. Pysäytin sen paikoilleen ja tein asentotuntotestit kaikkiin raajoihin. Vasemman puolen kummatkaan raajat eivät ottaneet mitään vastetta, Daimi ei korjannut itse virheasentoa vaan kaatui virheasentoisen jalan päälle (otin tietysti vastaan, en antanut kaatua). Muutoin oli kuitenkin ihan normaali, söi ja joi sekä teki tarpeensa hetkeä aikaisemmin. Oli muutoinkin normaali iloinen ja vilkas itsensä. Soitin heti Oulun päivystävälle eläinlääkärille ja hän kehotti antamaan Rimadyl 50mg tabletin koiralle (paino 22kg), tein niin. Yö meni ihan rauhassa, toki minä murehdin ja valvoin läpi yön ja odotin että pääsemme päivystykseen (torstai oli arkipyhä, joten ei ollut klinikat auki) tutkimaan mammakoiraa ja ottamaan veriarvot ystävästä. Eläinlääkäri Maria Pohjolainen otti meidät aamulla vastaan ja diagnosoi välittömästi asentotuntopuutokset vasemmalla, varsinkin etujalassa. Daimi ei missään vaiheessa ollut osoittanut kipua, oireiden alkamisesta oli nyt n.9tuntia. Verinäytteessä ei ollut muuta normaalista poikkeavaa, kuin "hieman alhainen veren valkosolujen määrä, erityisesti lymfosyyttien määrä oli laskenut". Daimille annettiin klinikalla Vetergesic-kipulääke pistoksena ja varalta opiaattipohjaiset kipulääkkeet kotiin, joita ei kuitenkaan lääkärin mukaan tarvinnut apteekista hakea, koska rimadylejä meillä on vielä kotona purkillinen ja jos kipua ei osoita. Hoitava eläinlääkäri suositteli jatkotutkimuksia arkena ja mahdollisesti lähetettä neurologille tutkimuksiin. Näillä lähdettiin kotiin odottamaan seuraavaa päivää ja pääsyä eläinlääkäriin / kunnollisiin tutkimuksiin.


Lähdimme kotiin tuolloin vielä jotenkuten kävelevän mammakoiran kanssa, lääke kuitenkin sai vastetta ilmeisen äkkiä ja kun 10min päästä olimme kotona, oli Daimi kannettavassa kunnossa, ei ottanut jaloilleen ollenkaan. Alkuillasta (n.5tuntia pistoksen jälkeen) alkoi myös raajojen tärinä ja uneliaisuus, soitin siitä heti koiraa hoitaneelle lääkärille ja hän kertoi että kuuluu asiaan ja että pitää soittaa heti jos koira ei enää ota kontaktia. Daimi ei tuolloin halunnut koskeakaan ruokaansa, joka oli hyvin epätavallista siltä - terveenä söi varmasti ihan kaiken mitä tarjottiin. Iltaa kohden tärinä loppui ja ruokahalukin palasi, söi kevyen annoksen liotettua kuivaruokaa ja kävimme vielä takapihalla kävelemässä hyvin hiljaisella vauhdilla, Daimi ei halunnut liikkua ja horjui. Teki kuitenkin molemmat tarpeensa ja menimme sitten valmistautumaan unille. Daimi kannettiin makuuhuoneeseen, ei enää halunnut nousta ylös kun oli asettautunut ulkoilun jälkeen maahan makaamaan. Daimi oli edelleen hyvin flegmaattinen ja vasemman puolen tuntoherkkyyskin oli täysin kadonnut - kiskoin tassunpohjan karvoja kovallakin kädellä, muttei reagoinut niihin mitenkään. Mammakoira nukahti 6.1. torstai-iltana klo23:30 ja heräsimme parin tunnin kuluttua klo1:42 kovaan paukkeeseen toisella puolella yläkertaa (oli yläkerran aulassa, paikassa jossa normaalisti ei viettänyt aikaa). Daimi oli juuri saamassa hyvin voimakasta kohtausta, näytti kun olisi ollut kala kuivalla maalla, oli hetkittäin jopa niin voimakasta että koko koira oli irti maasta. Louskutteli leukojaan voimakkaasti. Pääsin Daimin luo ja suojasin sen pään ettei hakkaisi maahan, samalla juttelin rauhoittelevaan sävyyn ja mammakoira ottikin minuun heti kontaktin ja rupesi vinkumaan sekä pyrki syliin. Katsoi syvälle silmiin ja huusi hyvin kivuliaasti. Tässä vaiheessa minullakin tuli itku ja olo oli kuin maansa myyneellä.. Tiesin jotenkin, että tästä ei nää paluuta ole.. Tämän "kala kuivalla maalla"-kohtauksen jälkeen Daimin lihakset rentoutuivat n5sekunniksi kun alkoi kouristus, koira venyttyi pitkäksi ja hakkasi päätään voimakkaasti maahan (=käteeni) ja louskutteli leukojaan. Tätä kesti n.2min. kunnes venyttävä kouristus päättyi ja tilalle tuli käänteinen kouristus, eli Daimi kerääntyi palloksi ja silmät räpsyivät hurjan nopeasti ja huulet liikkuivat hampaita paljastaen, tätä kesti n.1min. Sen jälkeen Daimi "rentoutui" ja samalla suoli rentoutui myös, eli täysin kuivat kakat tuli alle. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti tulemaan uudelleen aamulla, kun ei enää yötaksoja tulisi (?!). Sanoi että toivottavasti ei enää uutta kohtausta tule ja jos niin käy, niin soitto uudelleen. Kohtauksen jälkeen koira makasi voimakkaasti läähättäen ja kontaktia huonosti ottaen, ei suostunut liikkumaan eikä mennyt nukkumaan, tätä kesti n.2tuntia klo 3:41 saakka, kunnes ihan yhtäkkiä alkoi taas voimakas kramppi, jolloin Daimi oli taas  kuin "kala kuivalla maalla". Tätä kesti n.3min ja sen jälkeen tuli taas kouristus jolloin silmät kääntyivät ja kuolaa lensi kaaressa koiran louskuttaessa leukojaan. Tätä kesti n.4min, ja se oli hyvin voimakas kohtaus. Tästä Daimi ei enää ns. palautunut maan pinnalle, vaan esimerkiksi silmien räpsytys jatkui ja kutsuttaessa ei ottanut kontaktia. Pääsimme yöpäivystykseen klo4:10 ja matkalla eläinlääkäriin Daimi sai sen 10minuutin aikana 3 pientä kohtausta, jolloin silmät räpsyvät ja etutassut jäykistyivät suoraksi ja takatassut tärisivät voimakkaasti. Pidin vaan mammakoiraa tiukasti sylissä auton takapenkillä ja itkettiin Samun kanssa molemmat.. Daimi ei tajunnut tästä maailmasta enää mitään edes kohtausten välissä. Pää oli kääntyneenä vasemmalle. Eläinlääkärissä hoitopöydällä silmien voimakas räpsyminen ja takaraajojen tärinä jatkui ja koiran silmissä ei ollut käytännössä enää ollenkaan eloa. Ei ottanut kontaktia, eikä reagoinut mitenkään sellaisiin sanoihin, jotka normaalisti saivat sen valppaaksi (esim. ruoka, syömään). Tämän hieman vajaan 28 tunnin koettelemuksen jälkeen oireiden alkamisesta rakas mammakoiramme nukkui ikiuneen meitä enää tunnistamatta. Tuska oli ja on edelleen sanoin kuvaamaton.

Eläinlääkärin kuittiin tuli teksti: Koira lopetetaan voimakkaan status epilepticus-tilan vuoksi. Osanotto omistajille. 

Halusin että Daimi olisi avattu ja tutkittu mistä kuolema johtui, mutta kun kuulin seuraavana aamuna Eviralta, että mammakoira olisi pitänyt laittaa jätesäkissä pahvilaatikkoon ja bussin ruumaan, niin meiltä loppui voimat. Ei puhettakaan että mammakoira olisi johonkin jätesäkkiin laitettu ja kultainen koiramme olisi joutunut bussin ruumaan matkalaukkujen alle.. :(

Suru, viha ja ikävä vuorotellen ovat käyneet kylässä kun aikaa on tästä tapahtumasta kulunut. Olen soittanut ja lähettänyt sähköpostia varmasti rasittavuuteen asti eri neurologeille suomessa ja ulkomailla. Kaikki sanovat että nopeasti meni, teitte kaikkenne (sanovat varmasti kaikille niin) ja että aggressiivinen aivosairaus (verenvuoto, kasvain tms.) koirallanne oli. Yhtään samankaltaista tarinaa en ole koiramaailmasta kuullut, netistäkään en ole moista löytänyt (ajattele!?). Tästä huolimatta elo jatkuu täällä meillä väkisinkin, Keesi pitää siitä huolen :) Ja muisto maailman parhaasta ystävästä jatkuu Daimin ja Kamin pennuissa.. Ja kasvainhan ei eläinlääkärien mukaan ole periytyvää, ei ole geeneissä. Tämä helpottaa ainakin jonkin verran.

Kiitos Daimi-mammalle yhteisistä 5vuodesta ja 5kuukaudesta (tasan) jotka meille annoit. Ikävä on parasta ystävää joka päivä. Anna anteeksi rakas, toivon että olisin voinut ja osannut auttaa..

Keesin elämästä voi jatkossa lukea juttuja täältä: http://keesibelgi.blogspot.com/ 
Tämä blogi jää Daimin muistolle.

Syksy saapuu..

.. ja blogin päivityksetkin ovat olleet hieman hitaanlaisia. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua, niin hyvässä kuin huonossakin.

Päällimmäisenä tietysti on meidän jälleen kerran muuttunut elämäntilanteemme, ostimme nimittäin omakotitalon tuossa kesäkuussa. Pikkuhiljaa ollaan remppa täällä saatu valmiiksi, vielä pientä pintaviilausta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan tämä on jo ihan oman kodin tuntuinen :) Kyseessä on 1951 vuonna rakennettu rintamamiestalo, joka laajennettiin 1985-1988 vuosien aikana tuntuvasti. Edelliset omistajat sitten päättivät pistää kaiken talossa uusiksi: lattit, seinät ja katto sekä kaikki niiden välistä on uusittu. Taloa ei uskoisi sisälle astuessaan liki 60vuotta vanhaksi! Meille jäi remontin viimeistely sekä pihatyöt, kun talo saatiin. Koirilla on n.1000neliötä aidattua pihaa käytössään rallatteluun ja sisältä puolestaan löytyy neliöitä 88, eli ihan sopivasti meidän tarpeisiin :) Kolmen auton autotallikin täältä löytyy, joka oli enemmän kuin unelma Samulle ja hänen harrastuksilleen. Koirat nauttivat silmittömästi tästä muutoksesta, rivitaloelämä jäi taakse :)

Kesä oli ja meni, vietettiin kesäloma tuttuun tapaan E-Suomessa mun vanhempien luona ja samalla reissulla hyvästeltiin meidän rakas Vikki-koiramme. Vanhempien luona asuva herrasmiestipsu lähti viimeiselle matkalleen 23.7, eli juurikin samana päivänä kun Keesi ja muu G-pentue täytti vuoden. Vikki jätti taakseen ikimuistoiset liki 15 yhteistä vuotta. Ikävä on suunnaton. Lopetus tuli niin yllättäen, kun herra kuitenkin oli varsin hyvinvoiva ja pirteä vielä kuukausi takaperin, päätösen sai aikaan peräaukon kasvaimet ja sen mukanaan tuovat ongelmat, kunto romahti hurjasti vajaassa kuukaudessa :( Alla kuva Vikistä tunti ennen lähtöä viimeiselle matkalle..

Ihanan lämpimän kesän jälkeen tämä paluu arkeen - kylmään sellaiseen - tuntuu aika kurjalle. Onhan syksyssäkin nämä ihanat puolensa, syy lämmittää takkaa ja nauttia sen lämmöstä puiden ruskaa ihastellen.. Ei kai sen parempaa olekaan? :) Mutta kyllähän tuosta lämpimästä, ihanasta kesästä nautti.

Syksy toi mukanaan arjen lisäksi kisakalenterin avajaiset myös tuolle meidän pennulle. Keesin kanssa käytiin korkkaamassa tottelevaisuuskokeet tuossa elokuussa ja kivaa oli. Alokasluokassa tosiaan käytiin pitämässä hauskaa (TODELLAKIN!) ja mukaan lähti oikein kiva 1-tulos 170,5pisteellä. Ihan hassuja virheitä sattui kokeessa, etupäässä paikallaolo jäi kaihertamaan mieltä, kun koiraa jättäessä huomasin koiran edessä maassa lojuvan lehden, jonka tiesin pentua kiinnostavan.. Potkasin sitä lehteä sitten poispäin koiraa jättäessäni ja siinä vaiheessa se vasta Keesiä rupesikin kiinnostamaan :D Minuutin kohdalla ei enää malttanut odotella ja ryömi puolimittaansa sitä lehteä kohti kuin sammakko - ei noussut, mutta ryömi. Kun 2min oli mennyt ja palasin koiran luo, niin tämä onnellisena maiskutteli lehteä suussaan maassa maaten :) Ryömimisestä lähti 3pistettä. Pari muutakin tyhmää virhettä tuli tehtyä, mutta tästä huolimatta oli vallan hauskaa kisailla :) Tuomari totesikin että varsin iloinen koirakko ollaan. Naurua (minun osalta) ja ilohyppyjä (koiran osalta) riitti.. Pari iloisen pennun aiheuttamaa reikääkin sain kämmenselkään, kun tuo ei oikein osaa vielä malttaa mieltään suunsa kanssa vaan innostuessaan ottaa rennosti minun koko kämmenen suuhunsa. Keesin tokoura saa jatkoa, tavoittellisesti treenataan kohti ylempiä luokkia. Katsotaan mihin asti ohjaajan rahkeet riittää - koiraa ei tarvinne kyseenalaistaa.

Tokokokeen jälkeen käytiin suorittamassa bh-koe läpi hyväksytysti. Ikää pennulla 1v1kk. Reippaasti ja kivasti meni koe. Paikallaolo jännitti hieman, mutta turhaan onneksi. Siellähän tuo makoili jopa niin innokkaasti, että en meinannut saada sitä takaisin perusasentoon istumaan :) Vaati kaksoiskäskyn. Paikallaolo erittäin hyvä. Seuraaminen kytkettynä suureksi osaksi kuulemma erinomaista, mutta Kauko Ruokolainen rankkasi sen parin remmiavustetun käännöksen jälkeen erittäin hyväksi - niin ja kävihän tuo pentu henkilöryhmässäkin pussaamassa Riittaa, joka sattui juuri olemaan hollilla pennun "yllätyshyökkäystä" varten ;) Seuraaminen vapaana oli myös kuulemma suureksi osaksi erinomaista, mutta pennulla herpaantui henkilöryhmässä (ylläri ylläri) keskittyminen, ja irtosi pari metriä sivusuunnassa Kauko-tuomaria kohti - olisi vissiin mennyt sinnekin pussailemaan, jos en olisi antanut lisäkäskyä :D Jättävistä liikkestä istuminen meni puuttelliseksi, jäi seisomaan.. ja liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo jäi hyväksi, kun meni kuulemma hitaasti maahan (persus meni heti, etupää valui) ja luoksetulossa Keesille tuli ihan selkeä aivopieru kun juoksi kohti tuhatta ja sataa, mutta juoksikin suoraan sivulle SEISOMAAN.. eikä edes oikein päin jäänyt, vaan meni seisomaan niin, että persus osoitti tulosuuntaan ja naama oli mun selän takana.. Siinä seisoi sitten hetken ja kun annoin käskyn sivu, tuli vierelle :) Kylläpä nauratti taas :) Kaupunkiosuudessa ei mitään ongelmia, ei tainnut edes huomata ohittavaa koiraa? Näin tuli sekin etappi suoritettua, jospa sitä ensi kaudelle pääsisi kisamaan jäljelle suunnitellusti.. Katoaan miten meidän käy :)

Daimin kanssa on puolestaan ollut harmillisia takapakkeja.. Steriloinnin jälkeen saatiin jo kunto kohdilleen ja kerettiin jo harrastelukin aloitettua (kisasuunnitelmatkin oli jo tehty), kunnes tuossa kuukausi takaperin rallatteli tuolla pihalla tuttuun tapaansa onnellisena ja törmäsikin aika makeasti Keesiin, Keesille ei käynyt mitenkään, västi ja pysyi pystyssä, mutta mammakoira veti 180asteen voltin ja tömähti niskan kautta selälleen maahan. Nousi heti pystyyn ja oli hetken ihan hölmistyneenä. Tutkin läpi koko koiran, mutta ei näyttänyt kipuilevan tms. joten laitoin koirat sisälle ja "unohdin" koko homman. Siitä sitten meni pari päivää, kun Daimi oli menossa maahan makaamaan ja ulvahti voimakkaasti kesken yrityksen. Tutkin koiran läpi ja mistään ei löytynyt kipupisteitä taaskaan. Taas meni pari päivää, kun yhtenä aamuna ei meinannut päästä kunnolla ylös maasta ja vaikeroi oikein hiljaisesti. Soitin tutulle koirahierojalle ja hän ottikin meidät vastaan heti samana päivänä, kauttaaltaan eturinta/olat olivat ihan jumissa ja takapää hapoilla. Olat tuntuivat hierojan mukaan lähes spastisilta ja rintalihasten mobilisointi oli hankalaa - Daimia ihan selkeästi sattui kun lihaksia yritettiin mobilisoida. Päätin sitten varata ajan vielä eläinlääkäriinkin ja kuvauttaa koko koiran. Luusto oli edelleen priimaa. Sitten löytyikin se yllätys.. Lääkärin kuunnellessa sydän- ja keuhkoääniä kuuluikin sieltä selkeät sivuäänet. Kuvat kertoivat että keuhkot olivat laajentuneet ja samoin haima. Sydämessä oli synnynnäinen muutos, eli se oli suipon ja selkälinjaa myötäilevän sydämen sijaan tippamainen, alaspäin kaartuva ja laajentunut. E.lääkärin mukaan ei ole pois suljettu, että tämän vuoksi keuhkot laajentuvat. Haiman laajentumista ei osattu vielä selittää. Daimi sai antibiotit ja tulehduskipuääkkeet ja tarkoitus oli että mennään parin-kolmen viikon päästä kontrolliin ja selvitetään syy miksi haimakin oli laajentunut. Kipulääkkeillä hoidettiin selkeästi tulehtuneet etupään lihakset. Daimi oli siis totaalilevossa 2viikkoa. Nooh.. tuossa viime maanantaina loppuivat sitten lääkkeet ja aloiteltiin pikkuhiljaa lenkit taas metsässä vapaana. Ei mitään ongelmia, Daimi liikkui hyvin ja ei ollut yhtään kipeänä. E.lääkäriin varasin ajan lisätutkimuksia varten perjantaille.. Torstaina sitten oltiinkin aamulenkillä metsässä ja kaikki sujui hyvin, kotiin tultiin ja annoin koirille aamuruoan sekä valmistauduin töihin lähtemään.. Huomasin sitten lattialla verta, sitä olikin runsaasti kun oikein katselin. Matotkin olivat ihan veressä. Rupesin heti koiria käymään läpi, että kummalta se veri tulee ja mistä - ei juoksujakaan Keesillä pitäisi olla ja Daimin on steriloitu. Daimia tutkiessa sitten huomasin, että rupesi roikottamaan oikeaa takajalkaansa hankalan näköisenä. Kurkkasin tassunpohjaan ja meinasi taju lähteä. Takatassun "ranteen" kohdalla oli yli 5cm pitkä ja ainakin 1cm syvä haava, josta paistoi luu läpi. Putsasin haavan heti ja tarkempi tutkimus osoitti, että jänne oli poikki. Ei muutakun paineside haavaan ja soitto eläinlääkäriin. Saatiin aika kahdeksaksi ja yhdeksältä Daimi oli jo leikkauspöydällä tikattavana. Tuloksena oli katkennut jänne, syvä - 6tikkiä vaativa - haava, joka oli parin millin päästä valtimosta. HUH HUH. Mitään selitystä ei ole, että mihin on tassu osunut. Metsässä ei mitenkään oireillut, kotipihassakin juoksivat vielä 10min. lenkin jälkeen, eikä sieläkään mitenkään oireillut. Kipukynnus olematon. Taas alkoi 2viikon antibioottikuuri sekä kipulääkitys.. eli ei menty sitten perjantaina selvittämään, että miksi haima ja kauhkot olivat laajentuneet. Sydämestä/keuhkoista ei kuulunut enää torstaina tikkauksen yhteydessä suoritetussa kuuntelussa sivuääniä.. tiedä sitten mikä oli.
Tämä päivä oli juuri se päivä jolloin käytiin illalla sitten vielä Keesin kanssa suorittamassa bh-koe.. eli ajatukset ainakin olivat tosi selkeät?? Ei todellakaan :D
-- Ja jotta ei olisi elo liian helppoa, oli Keesi vielä samana iltana päättänyt vähän helpottaa emokoiran taakkaa ja söi suljetusta kassista kaivettuaan Daimin kipulääkkeeksi tarkoitetut 10kpl 50mg rimadylejä. Onneksi sain pennun kiinni itse teossa (maiskutteli viimeistä) ja sain heti oksennutettua sen suolapallolla. Samu lähti sitten hakemaan apteekista lääkehiiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, onneksi sai vielä eikä ehtinyt apteekki menemään kiinni! Siitä sitten iltapalaksi Keesi söi vielä 40kpl 250mg lääkehiilinappeja ja yöllä annoin vielä klo1. aikaan 10kpl lisää, kun en meinannu saada unta kun pohdin että annoinhan varmasti tarpeeksi. Päivystävä eläinlääkäri kun ohjeisti että NOIN 40tabua voi antaa. Keesissä ei missään vaiheessa näkynyt että olisi yliannostusta ottanut.. Yönkin nukkui suhteellisen hyvin - toisin kun minä, joka valvoin ja kuuntelin kaikki risahdukset kuin ylihuolehtiva kanaemo. Onneksi kaikki on ok. Ei mitään komplikaatioita tullut. Daimikin elelee normaalisti tassussa olevan kipsin kanssa, ei edes huomaa sen olemassaoloa. Ei tarvetta kaulurille tms. Toivottavasti nämä koettelemukset olis jo tässä.

Treenit jää nyt Daimin kanssa kokonaan pois tulevalla hallikaudella, tassun paraneminen on hidasta ja en edelleenkään tiedä miksi keuhkot ja haima laajentuivat, joten en ota sitä riskiä, että treenaamalla sen kanssa aiheutan lisävaurioita. Pitäisi vaan olla miljonääri, että saisi tutkittua sen perinpohjaisesti - ei meinaan ole mitään halpaa hupia, varsinkaan kun en pönttö hommannut sille mitään vakuutuksia. Jälkiviisaus on parasta.

Keesin kanssa treenielo jatkuu, suunnitelmissa on mm. tokon valmennusrinki SM-kisoja varten. Agitreenit sekä pk-tottikset jatkuvat toki myös.

Niin ja onhan meillä ihmisilläkin jotakin suunnitelmia omaan kalenteriin.. Lähdetään Ranskaan tuossa aikalailla tasan kuukauden päästä. Vihdoin saatiin aikaa yhteiseen lomaan ja päätettiin lähteä sille kuuluisalle häämatkalle - tosin 3vuoden viiveellä :D Innolla odotellaan! Kaikki mahdolliset kirjaston kielikurssit on hommattu ja pian alkaa perustiedot olla selvillä :)

Kaunista syksyä teille kaikille! :)

Kesä ja hyttyset

Kesä se on tullut tänne pohjolaankin. Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua.. Ollaan mm. käyty pohjoisen belgien pk-leirillä Keesin kanssa tuossa toukokuun puolella, jossa saatiin ensimmäinen kunnon kosketus hakuun Kurkisen Markon opeissa. Kiva ja antoisa leiri, oli kiva nähdä Daimin puolisiskoa Caraa ja Lauraakin pitkästä aikaa! :) Keesi on treenitauolla 13.6. alkaneiden juoksujen vuoksi. Pentukoira ei oikein ymmärrä tapahtunutta ja jättää kaiken juoksusta aiheutuneen putsaus- ja huoltotyön mammakoiralle. Daimi hoitaa hommaa mielellään.. hmm.

Allekirjoittanut jäi kesälomalle tänään, joten edessä on kokonainen kuukausi täyttä uhrautumista koirahommille! :) Okei, no tuleehan sitä jotain muutakin ehkä kuukauden aikana tehtyä.. pitää mm. muuttaa taas jälleen kerran. Tällä kertaa muutetaan ihan OMAAN kotiin. Ostettiin omakotitalo tuosta parin kilometrin päästä, koirat saavat 960 m2 pihatilaa juoksennella ja asunnostakin löytyy 88 m2, joka on jo ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle ja kahdelle karvakorvalle :) Ollaan siis onnellisesti velkavankeudessa hyvä tovi, mutta on se sen arvoista.

Tiiviin työtahdin vuoksi on jäänyt mammakoira kyllä ihan heitteille harrastusten puolesta, hyvä jos kerran viikkoon on treenikentälle ehtinyt. Tästä johtuen Daimilta löytyy nyt massaakin enemmän kuin pitäisi, kiloja on tullut kaksin kappalein lisää, ja ne näkyy kyllä sporttimallin belgissä äkkiä. Kylkiluut tuntuu, mutta niin tuntuu läskikin siinä ympärillä.. Mutta kuten jo tuli mainittua, niin alkanut kuukausi tulee vietettyä ahkerasti muutto- ja remppahommien lisäksi koirakentillä. Daimille kaavailen agikisoja heti kun saan sen taas kuntoon. Keesi sen sijaan on saanut nauttia aktiivista koiran elämää, on agitreeniä, tokotreeniä, tottistreeniä ja jälki- sekä hakuhommia, joista jälki vie tällä hetkellä sen pidemmän korren hakuporukan puuttuessa. Kaveriporukassa käydään hakuhommissa aina kun aikaa vaan on, treenit kun venyvät aina pidemmiksi mitä jälkihommissa, joten ihan ajankäytön vuoksi on hakuhommat jääneet vähän taka-alalle, vaikka kiinnostusta olisikin :/ Agissa pentukoira on kyllä aikamoinen epeli, ainakin se tuntuu paljon jämäkämmältä peliltä mitä Daimi. Keesi ei hutiloi, vaan tekee sen mitä käsketään, Daimilla kun tuota draivia on agiin niin jumalattomasti, että nostaa (onneksi suhteellisen äänettömiä) kierroksia herkemmin. Nopeahan tuo pikkuinen punaisemme on kuin mikäkin, mutta paljon maltillisempi ja varmempi.

Mörkövaihe Keesillä näytti loppuneen siihen yhteen-kahteen mörön kohtaamiseen, nyt tuo pentukoira on rauhoittunut ja tasoittunut hurjasti. Tuntuu että maailma saa sen niskaan tippua, ennenkuin reagoisi epävarmasti johonkin tapahtuvaan. Ego myös tosin on kasvanut sitten suloisen pentuvaiheen, pentukoira on oikea AKKA aina välillä, urputtaa ja jurputtaa Daimille ja Samulle, minulle ei vielä ole akkamaisuuttaan paljastanut, mutta sitäkin aikaa odotellaan innolla.. se kun on tuommoinen mammantyttö, ikinä ei sano vastaan mistään.. vaikka välillä toivoisin sitä samaa omapäisyyttä löytyvän Keesistä mitä Daimilla on liiaksikin. Toisaalta tuo tuntuu olevan äärimmäisen helppo koira, joten en valita :)

Keesi on kevät-kesän aikana käynyt pyörähtämässä kaksi kertaa myös näyttelykehissä, eka kerta oli 12.6. Raahessa ryhmiksessä, jossa suomalainen tuomari Soile Bister ei jaellut ERIä lainkaan tervuille, H:ta sen sijaan jakeli autaasti kuudelle tervukoiralle kahdeksasta, loput kaksi saivat EH:t, Keesi oli niistä toinen, jolloin samalla voitti oman luokkansa. Kiva arvostelu tuli, lopussa lause "ensiluokkainen luonne" sai hyvälle mielelle. Keesin elämän toinen näyttely oli Rovaniemellä 19.6., jolloin tuomari Jadranka Smojver-Selimovic arvosteli Keesin olevan ERI:n arvoinen, sillä päästiin PN-kehään, jossa kuitenkin saatiin viidentenä narttuna lämmintä kättä tuomarilta ja kiitokset osallistumisesta, tuomaritäti tykkäsi kookkaista ja hiilletyistä, liikkeillä ei ollut niinkään väliä.. Hitto, tuo olisi ollut Daimille passeli tuomari :D Onnittelut Lauralle ja Caralle, karvattomuudesta huolimatta PN2 ja va-ca :) Vaan vielä olisi parit näyttelut tälle vuodelle edessä, ensimmäisena tulee vastaan "kotikylän" kisat ja sen jälkeen belgien erkkari. Siinähän sitä on jo riittämiin :) Näiden jälkeen näyttää kalenteri kivalta bh-kokeen, tokokisojen ja agikisojen vuoksi :) Kuuluttelen niistä enemmän, kunhan varmistuvat.

Lämmintä keskikesää kaikille!

Rallattelua ja kuulumisia

Daimi on toipunut loistavasti steriloinnnista. Aloitamme treenielon jälleen ensi viikolla, kun kuukauden päivät tulevat täyteen operaatiosta. Agikentät kutsuvat tosin jo viikonloppuna kun käydään rallattelemassa iltamyöhään kentällä koko perheen voimin.. Samu uhkaili (?) aloittavansa agittelun Daimin kanssa, kun valittelin hänelle vuorokauden tuntien katoavan johonkin ja mammakoiran jäävän vähän varjoon sen vuoksi.. Saapa nähdä jääkö vaan puheeksi, kun kentälle menee ensimmäistä kertaa sukkelan sukkulamme kanssa :D

Viime viikonloppuna käytiin kesää toivottamassa tervetulleeksi myös Ylivieskaan ja sen kunniaksi likat pääsivät kirmaamaan Daimin vanhoille lenkkipoluille ja pelloille. Voi sitä ilon määrää mikä kahdesta belgittärestä pursusi, kun pääsivät pallon kera kirmaamaan laitumilla. Samu ulkoilutti samalla kameraa ja saikin saaliikseen todistusaineistoa hiekkavuorausta hankkivista likoista :)

Mitä mamma edellä sitä junnu perässä.

Mamma vaan meinasi sanoa pahasti niskaan hyppivälle junnulleen.. hyvä vaan ;)

Hiekkakylvyn jälkeen on hyvä mennä uiskentelemaan, pallon kera tietysti.
Tytöt näyttävät otoksista päätellen ennemmän Loch Nessin hirviöiltä, mitä belgikoirilta..


.. tai ajoittain myös uivalta hevoselta (Keesi).

AI MITÄ, MÄÄ VAI?!

..tai sitten saukolta (Daimi).

Kuten kuvista näkyy, on kesän alkumetreistä nautittu suunnattomasti. Omalla pihalla on toki myös viihdytty ja telmitty naapurin lagotton-pojan kanssa. Tämä orastava rakkaussuhde Keesin ja naapurin lagotton kanssa vaan saa mitä suuremmalla todennäköisyydellä lopun tai ainakin etäsuhteen tuossa kuukauden kuluttua.. Saimme nimittäin vihdoin pitkäaikaisen haaveemme toteutettua ja löysimme pienen, sievän ja ennen kaikkea hyväkuntoisen mummonmökin/rintamamiestalon, johon muutamme mikäli kuntotarkastus osoittaa kaiken olevan kunnossa. Tytöt saavat likimain hehtaarin kokoisen pihan omakseen (kulmatontilla vieläpä!) ja me ihmiset pääsemme toteuttamaan itseämme pintaremontin myötä. Samulle löytyy pihasta kolme autotallia, joihin saa rakkaat autonsa tuoda ja niitä siellä värkkäillä. Jokaiselle jotakin ;) Eikä muuttomatkakaan ole järin suuri, Ouluun kun vielä jäätiin ja vielä ihan tuohon parin kilometrin päähän :)

Keesi kanssa ollaan treeneiltu vähän laiskemmin tässä viimeiset pari viikkoa.. junnu meinaa murkkuilla ja aloitella juoksujaan, joten päätin suosiolla että otetaan ihan vaan positiivisia ja lyhyitä treenejä, kun ajatukset selkeästi ovat jossain muualla aina ajoittain.. jätetään pilkunviilaus myöhempään, sitä nimittäin ehtii vielä kummasti tehdä, kun penikalla tuli vasta pari päivää sitten 10kk täyteen :) Motivaatio on silti kohillaan, mutta ajatukset aina ei :) Agissa, jäljellä tai haussa tätä pulmaa ei ole (kas kummaa.. äidinmaidosta tämäkin tullut ;), joten agitellaan ihan normisti, tokottelut ja tottikset nyt vaan on vähän jäähyllä ja etsimässä kadotettua innostustaan.. Itse aiheutettua tämäkin, mitä menee treenaamaan penikalla turhan nipottaen. Toivon kovasti ekojen juoksujen alkavan pian, jotta penikka löytäisi itsensä jälleen, pitäsi nimittäin treeneilla bh-koetta varten, kun sellaiseen syksyllä ollaan menossa.

Vaan tämmöiset olivat meidän alkukesän kuulumiset. Keesin on ilmoitettu pariin kehäkettuilua vaativaan toimintaan kesälle, ensimmäinen yritys kehäkettuna Keesillä on Raahen ryhmänäyttelyssä 12.6., sen jälkeen käydään Rovaniemellä heti Raahen ryhmistä seuraavalla viikolla ja niiden jälkeen Oulun kv:ssä 10.7.. Erkkariin mennään toki myös, ilman kummempaa tavoitetta; kunhan päästään kaltaistemme seuraan :D Jospa nämä riittäisivät loppuiäksi ;) Loistavaa kesää kaikille blogin lukijoille (jos teitä enää tämän sosiaalisen median siimeksestä löytää).

Daimi-toipilas ja Keesi-tehokas

Daimin sterilointi sujui hyvin. Mammakoira oli omasta mielestään elämänsä kunnossa heti leikkaustorstaita seuraavana lauantaina. To-pe meni uikutellessa ja surressa kohtaloa, mutta tosiaan jo lauantaina ei koirasta meinannut huomata, että se olisi leikattu. Daimi kulkee työpäivät Samun vanhasta kesäpaidasta työstetyssä "bodyssä", joka sekään ei menoa meinaa haitata.. Joskus jostain olen kuullut sanottavan, että belgin meno hidastuu vasta sitten, kun sen päällä on pari metriä multaa - en kiistä :)

Keesin kanssa ollaan saatu laatuaikaa, kun Daimi on toipilaana ollut kotosalla. Ollaan paneuduttu jäljen ihmeelliseen maailmaan ja siinä samalla treenailtu esineruutua. Jäljen opit ovat ilmeisesti tulleet suoraan äidinmaidosta pennulle, ei ole tarvinnut meinaan paljoa oppeja antaa työskentelyyn, jäljellä haistelee tarkasti jokasen askeleen (ilman nameja) ja ilmaisee (nostaa) kepit loistavasti! Katotaan jatkuuko tämäkin kehitys näin hienosti :) Esineruudussa treenit näyttää tältä:

Esineruutu #1
1.5.2010 Haukkukeidas, Oulu. Kesantopelto.
2 esinettä näytöillä, molemmat haki ensimmäisellä lähetyksellä takalinjalta.
Loppuun vielä hetsausta esineelle ja voi kuinka penikalle jäikin palava halu päästä takaisin ruutuun! :)

Esineruutu #2
8.5.2010 kesantopelto, Oulu
2 esinettä. Toinen näytöllä, toinen "pimeänä". Molemmat haki jälleen ensimmäisellä lähetyksellä, toinen takalinjalla, toinen oikeassa sivussa. Loppuun taas pari hehkutusta hetsaamalla, kiitokset Samulle tästä.

Keesi suorastaan R-A-K-A-S-T-A-A ruututyöskentelyä, pysyy ruudussa (jos ajaa yli hakee maavainulla takaisin) ja tässäkin mennään taas sillä mentaliteetillä, että häntä heiluttaa koiraa :) - Son meidän tuleva hakukoira :)

Ensi viikonloppuna mennäänkin Keesin kanssa pohjoisen belgien pk-leirille hakuhommia treenaamaan. Hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä luvassa :) Mukava nähdä Lauraa ja Caraa (Daimin puolisisko) pitkästä aikaa!

Kesä lähestyy

Kesän treenikalenteri alkaa olla muovautunut muotoonsa. Jälleen kerran laitan sen itselleni muistiin tänne blogin nurkkaan.. Paremmassa muistissä täällä, mitä meikäläisen päässä :) PK-hommat vielä vähän auki, piakkoin pitäisi selvitä, että mihin porukkaan ja millon sitä lähdetään Keesin kanssa hakuhommia treenailemaan. Daimin kanssa käydään tutulla porukalla jäljellä aina kun aikaa on.

Daimilla on sterilointi ensi torstaina, joten mammakoiran treenikausi alkaa vähän myöhemmin mitä meidän junnulla. Keesi käy pyörähtämässä kesän aikana muutamassa virallisessa näyttelyssä, toivottavasti ei kovin monia kehiä tarvitsisi koluta sen "vaadittavan" saamiseksi.

Elämää pottupellossa

Daimi sairastaa.. :( Tai no sairastaa ja sairastaa, mutta alkaa hormoonit heitellä siihen tahtiin häränpyllyä että varattiin aika sterilointiin. Valeraskauksia oli jo muutama lievänä ennen pentuja, mutta nyt pentujen jälkeen on kyllä homma levinnyt käsiin.. Oli pentujen jälkeisten juoksujen jälkeen VAHVASTI valeraskaana ja nyt tuo merkkailee jälleen.. imetti tosiaan tennispalloa ja kun se vietiin pois, niin jopa pyykkikorista poimittu sukka kelpasi pennuksi. Ei auttanut vaikka aktiviteetit lisäsi maksimiin.. Muutoinkin Daimi käyttäytyy kuin kiimainen uroshirvi, astuu kaikkea mikä hyvältä tuntuu ja ärisee kaikille kaikesta. 6.5.2010 on aika omalle lekurille sterilointiin, toivottavasti nyt saadaan Samun kanssa työhommat järjestettyä niin, että saadaan oikeasti mammakoira leikkaukseen vietyä tuolloin. Kurja nähdä rakas ystävä tuossa kunnossa :(

Keesillä puolestaan on kaikki vallan mainiosti, pentukoira kasvaa ja kehittyy. 8kk:n iässä säkää n.58cm ja painoa apauttiarallaa 20kiloa, se on pelkkää lihasta koko pentu ;) Treeneissä hallikausi loppuu kohta ja aletaan ensi kuussa siirtymään ulkotiloihin treenaamaan. Hoksasinpa muuten tuossa äskettäin, että 23.5. on okk:lla agikisat ja sattumoisin meillä on silloin ne tokokisat Keesin kanssa.. ja kun agi- ja tokokentät ovat melkeinpä vierekkäin, niin mahtanee olla aikamoinen häiriö pentukoiralle maata paikallaolossa agikentällä tapahtuvan rallattelun aikaan. Hipheijaa. Harkinnen vielä kerran, että mennäänkö sittenkään tuolloin kisaamaan.. Vaan senpä näkee sitten, kun ollaan tovi ulkona treenattu ja agihäiriöt koettu :)

Ensi viikonloppuna meillä on Keesin kanssa Theo Kroezenin koulutus a'la Pohjoisen Belgit. Theo on belgiharrastelija Hollannista, joka on pari vuotta asustellut Suomessa. Saapa nähdä irtoaako Theolta millaisia vinkkejä ja vinkeitä meidän treenieloon :) Sunnuntaina olis vissiin jossain päin Oulun aluetta taas match show, katelaan käydäänkö sieläkin. Eilen meinaan tuli taas koirakansalaisen taitoja käytyä harjoittamassa mätsäreissä Keesin kanssa. Pentukoira oli vallan pätevä peli ja ekasta kehästä mukaan irtosi punainen nauha, toisesta kehästä 1.sijoitus ja menolippu bis-kehään. Kaiken kaikkiaan 44pentukoiraa oli opettelemassa kehäkettuilua. Pentujen bis-kehästä 2sija ja sylillinen rompetta kotiin vietäviksi (mm. pari pokaalia, ruusuke, 10e lahjakortti Tassulan Puotiin - jes, saadaan pieni satsi vaikka neuta pakaseeseen - sekä 4kg:n säkki nappulaa :) Hyvät mittelöt oli SPL Etelä-Oulu järkännyt :) Bis-kehän tuomarisetä Jari Laakso oli vallan mukava tapaus, samaa mieltä oltiin mm. nykysuomen belgikannasta ja jalostuksen määreistä. Keskustelu loppui jotakuinkin lauseeseen "mitäpä sitä turkilla metsässä tekee" ja tätä mieltä minäkin olen. Edi-siskokin kävi eilen mätsärikehässä ja tosi kivasti meni heilläkin! Sininen nauha, mutta tosi hienosti Edi kehässä käyttäytyi! Ei ollut mörköjä ollenkaan :) Hyvä Emma, loistavasti olet saanut pöhinät ja pakittelut pois penikalta! :)

Tämmöistä eloa meidän pottupellossa, kesä tulee kohisten ja koirat nauttii kun saavat painaa metsissä 110-lasissa peräkanaa hurjasti äristen :) Pitänee hommata jostain videokuvaa tyttöjen leikeistä, vallan huvittavaa seurattavaa. Kertoilen sitten kuinka Daimin leikkaus sujui, kun se päivä tulee ajankohtaiseksi.