"Meidän" järvi :)
Tänne Ouluun on saapunut vihdoin ihan kunnon talvi. Pakkanen paukkuu 20asteen korvilla lähes päivittäin ja lunta on varmaan reilu puoli metriä, paikoin enemmänkin. Daimi nauttii tietysti tästä säästä jopa silläkin uhalla, että pakkanen puree pienen belgin tassut haavoille.. Tästä johtuen ollaan jouduttu hommaamaan ressukalle tossut, mitenkään huomaamattomat ne eivät kyllä ole, heh, kirkkaanpunaisia vauhtiviivoilla varustettuja tossuja ei voi olla huomaamatta kun neiti kirmaa hangessa :D
Allekirjoittanut on aloittanut työt lastentarhalla lastentarhanopettajana, ei ihan sellainen työ mitä olin haaveillut, mutta ihan kivaa tuolla on ollut.
Daimin kanssa ollaan jouduttu jäämään pois tokokokeesta sekä agikisoista, kun koiraneidon ulkosynnyttimet ärtyivät joko a) lumessa makailusta tai b) kun nuoleskeli itseään lievissä valeraskausoireissaan. Me tietty kiikutettiin Daimi eläinlääkäriin heti kun huomasin Daimin röörin punoittavan / erittävän kirkasta nestettä, lääkäri ultrasi sisäsynnyttymet (kohtu/munasarjat) eikä niistä mitään muutoksia onneksi löytynyt. Daimi sai sitten kahden viikon sulfakuurin tuohon lievään tulehdukseensa, joka sillä ulkosynnyttimissä todettiin. Lääkäri sanoi että tuo lääke sitten maistuu koirienkin mielestä kaamealle: kannattaa antaa herkkujen kanssa ja mie jo mielessäni ajattelin että olisipa ensimmäinen asia jota meidän Daimi ei mielellään syö.. Kotona annoin sitten ekan annoksen ja tarjosin tabletin paljaaltaan, Daimi tarjosi samantien perusasentoa, kun näki että jotakin sille on tarjolla :) Tabletti hävisi pienen belgin mahaan samantien, eli eipä siis ollut tuo lääkekään sellainen, mitä belgiansyöppömme ei olisi innoissaan syönyt.. Kuuri on nyt syötetty ja tulehduskin hävisi samalla. Kaikki hyvin :)
Treeneissäkin tuli parin viikon tauko, kun en halunnut Daimin sairastuvan lisää hallin pohjan tarjoamista sotkuista ja myöskin siksi, että jos tuo Daimin tulehdus olisi ollut tarttuvaa sorttia, niin olisivat pian muut hallilla käyvät koiruudet sairastuneet.
Viime viikolla päästiin jo treenailemaan ihan kunnolla ja hauskaahan meillä taas oli :) Agitreeneissä treenailtiin ohjauskuvioita ja tokoillessa otettiin tunnaria. Uskalsin jo alkaa tuomaan neutraalin kapulan mukaan, kun pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että Daimi etsii sitä omaa kapulaa nenällään, eikä silmillän.. Daimillahan on ollut tapana noutaa se kapula minkä viimeisenä maahan laittaa, siitä syystä ei neutraalia ole treeneissä voinut pitää ollenkaan. Nyt ollaan sitten piilotettu kapulaa ulkona hankeen ja sisällä/hallissa maton alle, sieltä joutuu nenällään kapulaa ettimään. Alkaa pikkuhiljaa näyttää kaikki voittajaluokan liikkeet oikeilta ;) Jos paikallaolosta ei puhuta.. Daimilla on meinaan taas se vaihe p.olossa että nyt pöhistään ja kunnolla, paikaltaanhan tuo ei liiku, mutta komentaa mua ilmeisesti tulemaan pois piilosta tuolla pöhinällään/haukunnallaan. Treeneissä ollaan sitten saatettu ottaa reiluja 5min. paikallaoloja ihan sen takia, että tuo koiruus ei hiljene tarpeeksi pitkäksi aikaa, että voisin tulla pois piilosta. Eka avoimen koe olisi edessä tämän kuun lopussa, saattaapi olla että konsertti siellä raikaa jos ei neiti taas hoksaa olla hiljaa ennen sitä ;) Pitää vaan treenata tosi ahkerasti enne koetta.. Harmittava takaisku, mutta sellaista tämä koirahomma välillä taitaa olla.
Allekirjoittanut on myös kaiken työn/koiraharrastuksen keskellä ruvennut paikallisen belgianpaimenkoirayhdistyksen alajaoston (Pohjoisen Belgit) kotisivujen tekijäksi/päivittäjäksi. Näitä sivuja voitte käydä katsomassa osoitteessa www.pohjoisenbelgit.com . Tämän lisäksi teen kennel Hukkarullalle par'aikaa uusia kotisivuja, myös niiden valmistuminen alkaa olla kohta ajankohtaista :)
Daimi hangella
Tässä viimeisten kunnollisten kuulumisten jälkeen on kerennyt tapahtua myös kaikenlaista muuta..Allekirjoittanut on aloittanut työt lastentarhalla lastentarhanopettajana, ei ihan sellainen työ mitä olin haaveillut, mutta ihan kivaa tuolla on ollut.
Daimin kanssa ollaan jouduttu jäämään pois tokokokeesta sekä agikisoista, kun koiraneidon ulkosynnyttimet ärtyivät joko a) lumessa makailusta tai b) kun nuoleskeli itseään lievissä valeraskausoireissaan. Me tietty kiikutettiin Daimi eläinlääkäriin heti kun huomasin Daimin röörin punoittavan / erittävän kirkasta nestettä, lääkäri ultrasi sisäsynnyttymet (kohtu/munasarjat) eikä niistä mitään muutoksia onneksi löytynyt. Daimi sai sitten kahden viikon sulfakuurin tuohon lievään tulehdukseensa, joka sillä ulkosynnyttimissä todettiin. Lääkäri sanoi että tuo lääke sitten maistuu koirienkin mielestä kaamealle: kannattaa antaa herkkujen kanssa ja mie jo mielessäni ajattelin että olisipa ensimmäinen asia jota meidän Daimi ei mielellään syö.. Kotona annoin sitten ekan annoksen ja tarjosin tabletin paljaaltaan, Daimi tarjosi samantien perusasentoa, kun näki että jotakin sille on tarjolla :) Tabletti hävisi pienen belgin mahaan samantien, eli eipä siis ollut tuo lääkekään sellainen, mitä belgiansyöppömme ei olisi innoissaan syönyt.. Kuuri on nyt syötetty ja tulehduskin hävisi samalla. Kaikki hyvin :)
Treeneissäkin tuli parin viikon tauko, kun en halunnut Daimin sairastuvan lisää hallin pohjan tarjoamista sotkuista ja myöskin siksi, että jos tuo Daimin tulehdus olisi ollut tarttuvaa sorttia, niin olisivat pian muut hallilla käyvät koiruudet sairastuneet.
Viime viikolla päästiin jo treenailemaan ihan kunnolla ja hauskaahan meillä taas oli :) Agitreeneissä treenailtiin ohjauskuvioita ja tokoillessa otettiin tunnaria. Uskalsin jo alkaa tuomaan neutraalin kapulan mukaan, kun pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että Daimi etsii sitä omaa kapulaa nenällään, eikä silmillän.. Daimillahan on ollut tapana noutaa se kapula minkä viimeisenä maahan laittaa, siitä syystä ei neutraalia ole treeneissä voinut pitää ollenkaan. Nyt ollaan sitten piilotettu kapulaa ulkona hankeen ja sisällä/hallissa maton alle, sieltä joutuu nenällään kapulaa ettimään. Alkaa pikkuhiljaa näyttää kaikki voittajaluokan liikkeet oikeilta ;) Jos paikallaolosta ei puhuta.. Daimilla on meinaan taas se vaihe p.olossa että nyt pöhistään ja kunnolla, paikaltaanhan tuo ei liiku, mutta komentaa mua ilmeisesti tulemaan pois piilosta tuolla pöhinällään/haukunnallaan. Treeneissä ollaan sitten saatettu ottaa reiluja 5min. paikallaoloja ihan sen takia, että tuo koiruus ei hiljene tarpeeksi pitkäksi aikaa, että voisin tulla pois piilosta. Eka avoimen koe olisi edessä tämän kuun lopussa, saattaapi olla että konsertti siellä raikaa jos ei neiti taas hoksaa olla hiljaa ennen sitä ;) Pitää vaan treenata tosi ahkerasti enne koetta.. Harmittava takaisku, mutta sellaista tämä koirahomma välillä taitaa olla.
Allekirjoittanut on myös kaiken työn/koiraharrastuksen keskellä ruvennut paikallisen belgianpaimenkoirayhdistyksen alajaoston (Pohjoisen Belgit) kotisivujen tekijäksi/päivittäjäksi. Näitä sivuja voitte käydä katsomassa osoitteessa www.pohjoisenbelgit.com . Tämän lisäksi teen kennel Hukkarullalle par'aikaa uusia kotisivuja, myös niiden valmistuminen alkaa olla kohta ajankohtaista :)
Talviset terkut vielä kaikille ja myöhäiset terveiset myös kaikille ystäville :)