Vuodenvaihteen tohinoista on selvitty kunnialla, Daimi & Keesi viis'veisasivat rakettien äänistä ja touhuilivat omiaan vuoden viimeisen illan ajan. Asutaan reilu 7km päässä Oulun keskustasta, joten mitenkään suuremmin ei pauke kyllä kuulunutkaan. Pihalla/lähimaastoissa immeiset ampuivat kohtuudella rahojaan taivaan tuuliin, joten tytöt pääsivät ihan normaalisti harrastamaan iltahöyryjen poistoa tuohon meitin takapihalle.. Kaikki hyvin siis :)
Vuodenvaihteen jälkeen käytiin tutustumassa Keesin kanssa suureen maailmaan match shown merkeissä, järjestäjän tietojen mukaan näissä pentumätsäreissä oli kaikkiaan yli 120 pentukoiraa, joten voinette kuvitella, että kun sellainen lauma alle 12kk:n ikäisiä velmuja sullotaan n100neliön tilaan, ei leikki ollut kaukana - kirjaimellisesti :) Ihana Edi-siskokin oli tullut samaiseen tilaisuuteen itseään esittelemään, valloittava pusukuono pikkuinen Edi (työnimeltään Höpöttäjä) edelleen on :) Siskokset tulivat toimeen vallan sopuisasti alkuesittelyjen (ts.isottelujen) jälkeen. Keesi kun tuntuu omasta mielestään olevan maailmassa ainoa koira (Daimi-mamman jälkeen tietysti), joka valtakunnassamme suvaitsee tassutella, joten voinette kuvitella, että likkaa ei paljon koirakaverit kiinnostaneet :) Hyvä jos pahaa katsetta karvaisiin kavereihin loi, paljon enemmän pentukoiraa kiinnosti emännän rapsutukset ja niiden loputtua vieraiden ihastelut. Keesi oli elementissään, kun sai paistatella ihmisten huomiossa :) Kehään mentiin reilu 2,5tunnin odottelun jälkeen ja takaisin tultiin punainen nauha kourassa, tuomarin mukaan pentumme on oikea kehäkettu. Liikkeet sujui ongelmitta; puhdas, ilmava ravi koko ajan - ei poukkoillut tms. Tuomarin kopeloinnissa ei ongelmia, Keesi meni häntä heiluen tuomarin rapsuteltavaksi ja antoi tämän kopeloida/käännellä ihteään mihin suuntaan tahansa. Hampaiden katselua täytynee tosin treenata - vielä ei pentukoiramme oikein hoksaa, että hampaat-käsky tarkoittaa hampaiden tutkimista, eikä yletöntä pussailua :D Punaisten jatkokehää odoteltiin taasen reilu tunti ja tässä vaiheessa minun jaloistani löytyi jo hyvin väsynyt ja unelias pentukoira. Alkoi pentujen univaihe jo aiheuttaa sen, että läheisissä väleissä olevat siskokset sanoivat toisilleen hyvinkin rumia sanoja pariin otteeseen. Jatkokehästä saatiin lämmintä kättä ja kehuja, sekä tietysti hyvää mieltä :) Porukassa ravailu onnistui ;)
Kehäkettuilun lisäksi ollaan käyty tottistelemassa sekä tekemässä pentukoirasta putkihullua. Daimi aloitti eilen juoksunsa, joten meillä on nyt kuukauden treenitauko, joka tarkoittaa sitä, että Keesi saa extra-aikaa kentällä. Keesillä alkaa olla perusasentoon hakeutuminen 9+ arvoista, remmi on lähinnä koriste enää ja pieni punainen paholainen kiepsauttaa takakautta sivulle oikein mallikkaasti. Kierroksia ei ota useistakaan toistoista, tämä on positiivista - pelkäsin nimittäin että Daimin helpon treenattavuuden / hyvän kuormituksen kestokyvyn jälkeen saattaisin tulla pilvilinnoista alas kovalla rytinällä tämän uuden tirppanan kanssa.. Nyt ainakin vielä toistaiseksi olen siltä saanut välttyä :) Noutotreenit ovat hyvällä mallilla myös, Keesi kun tykkää kannella/tuoda kaikkea lusikoista sukkiin saakka, on noutokapulan kanssa treenailu ollut helppoa. Ollaan siinä vaiheessa että perusasennossa odottaa lupaa, hakee käskystä ja tuo eteen (ei vielä mene istumaan), sekä luovuttaa pureskelematta. Sen suuremmilta pitotreeneiltä säästytään siis ainakin vielä toistaiseksi ;) Mukava tulisielu tuo penikka tuntuu olevan, tekee kaiken 100% ja mitään sytyttelyjä ei tarvita. Taistelee hirmuisella ärinällä, huvittavaa katottaavaa/kuultavaa onkin, kun nuo kaksi belgelettä taistelee rätistä ja molemmat ärisee sekä pörisee kuin mitkäkin! Haun haukkuilmaisu hylättiin muuten alkuunsa, tuo lähes äänetön koira tuntuu oikein kivalle, joten mitäpä sitä pilaamaan - meikäläinen onnistuisi siinä kuitenkin ;) Nyt kun tässä on Keesin kanssa eletty ja oleiltu reilu 5kk, niin voinen sanoa että sain sen mitä lähdin hakemaan, samoja palikkoja löytyy mitä Daimista, ainoa vaan että ne palikat näyttävät olevan paremmin paikoillaan ja pitkäjänteisyyttä löytyy. Meikäläinen on ihan myyty :)
Alla muutama otos viikonlopulta kun Samu ulkoilutti kameraa ja minä koiria.
Mun lumipallo!
Anna jo!
Mun mun mun mun!
KarateKeesi!
Meidän kaunotar
Vakava pieneläin..
Näitä maisemia tulee ikävä..
Vuodenvaihteen jälkeen käytiin tutustumassa Keesin kanssa suureen maailmaan match shown merkeissä, järjestäjän tietojen mukaan näissä pentumätsäreissä oli kaikkiaan yli 120 pentukoiraa, joten voinette kuvitella, että kun sellainen lauma alle 12kk:n ikäisiä velmuja sullotaan n100neliön tilaan, ei leikki ollut kaukana - kirjaimellisesti :) Ihana Edi-siskokin oli tullut samaiseen tilaisuuteen itseään esittelemään, valloittava pusukuono pikkuinen Edi (työnimeltään Höpöttäjä) edelleen on :) Siskokset tulivat toimeen vallan sopuisasti alkuesittelyjen (ts.isottelujen) jälkeen. Keesi kun tuntuu omasta mielestään olevan maailmassa ainoa koira (Daimi-mamman jälkeen tietysti), joka valtakunnassamme suvaitsee tassutella, joten voinette kuvitella, että likkaa ei paljon koirakaverit kiinnostaneet :) Hyvä jos pahaa katsetta karvaisiin kavereihin loi, paljon enemmän pentukoiraa kiinnosti emännän rapsutukset ja niiden loputtua vieraiden ihastelut. Keesi oli elementissään, kun sai paistatella ihmisten huomiossa :) Kehään mentiin reilu 2,5tunnin odottelun jälkeen ja takaisin tultiin punainen nauha kourassa, tuomarin mukaan pentumme on oikea kehäkettu. Liikkeet sujui ongelmitta; puhdas, ilmava ravi koko ajan - ei poukkoillut tms. Tuomarin kopeloinnissa ei ongelmia, Keesi meni häntä heiluen tuomarin rapsuteltavaksi ja antoi tämän kopeloida/käännellä ihteään mihin suuntaan tahansa. Hampaiden katselua täytynee tosin treenata - vielä ei pentukoiramme oikein hoksaa, että hampaat-käsky tarkoittaa hampaiden tutkimista, eikä yletöntä pussailua :D Punaisten jatkokehää odoteltiin taasen reilu tunti ja tässä vaiheessa minun jaloistani löytyi jo hyvin väsynyt ja unelias pentukoira. Alkoi pentujen univaihe jo aiheuttaa sen, että läheisissä väleissä olevat siskokset sanoivat toisilleen hyvinkin rumia sanoja pariin otteeseen. Jatkokehästä saatiin lämmintä kättä ja kehuja, sekä tietysti hyvää mieltä :) Porukassa ravailu onnistui ;)
Kehäkettuilun lisäksi ollaan käyty tottistelemassa sekä tekemässä pentukoirasta putkihullua. Daimi aloitti eilen juoksunsa, joten meillä on nyt kuukauden treenitauko, joka tarkoittaa sitä, että Keesi saa extra-aikaa kentällä. Keesillä alkaa olla perusasentoon hakeutuminen 9+ arvoista, remmi on lähinnä koriste enää ja pieni punainen paholainen kiepsauttaa takakautta sivulle oikein mallikkaasti. Kierroksia ei ota useistakaan toistoista, tämä on positiivista - pelkäsin nimittäin että Daimin helpon treenattavuuden / hyvän kuormituksen kestokyvyn jälkeen saattaisin tulla pilvilinnoista alas kovalla rytinällä tämän uuden tirppanan kanssa.. Nyt ainakin vielä toistaiseksi olen siltä saanut välttyä :) Noutotreenit ovat hyvällä mallilla myös, Keesi kun tykkää kannella/tuoda kaikkea lusikoista sukkiin saakka, on noutokapulan kanssa treenailu ollut helppoa. Ollaan siinä vaiheessa että perusasennossa odottaa lupaa, hakee käskystä ja tuo eteen (ei vielä mene istumaan), sekä luovuttaa pureskelematta. Sen suuremmilta pitotreeneiltä säästytään siis ainakin vielä toistaiseksi ;) Mukava tulisielu tuo penikka tuntuu olevan, tekee kaiken 100% ja mitään sytyttelyjä ei tarvita. Taistelee hirmuisella ärinällä, huvittavaa katottaavaa/kuultavaa onkin, kun nuo kaksi belgelettä taistelee rätistä ja molemmat ärisee sekä pörisee kuin mitkäkin! Haun haukkuilmaisu hylättiin muuten alkuunsa, tuo lähes äänetön koira tuntuu oikein kivalle, joten mitäpä sitä pilaamaan - meikäläinen onnistuisi siinä kuitenkin ;) Nyt kun tässä on Keesin kanssa eletty ja oleiltu reilu 5kk, niin voinen sanoa että sain sen mitä lähdin hakemaan, samoja palikkoja löytyy mitä Daimista, ainoa vaan että ne palikat näyttävät olevan paremmin paikoillaan ja pitkäjänteisyyttä löytyy. Meikäläinen on ihan myyty :)
Alla muutama otos viikonlopulta kun Samu ulkoilutti kameraa ja minä koiria.
Mun lumipallo!
Anna jo!
Mun mun mun mun!
KarateKeesi!
Meidän kaunotar
Vakava pieneläin..
Näitä maisemia tulee ikävä..
Ollaan nimittäin muuttamassa TAAS. Helmikuun 1päivä muutetaan 2-tasoiseen rivitaloon tuohon parin kilometrin päähän Kuivasrantaan. Katotaan miten me viihdytään, kun enää ei talviset lenkit koostukaan Pyykösjärven jäällä hillumisesta, vaan uusi kohde on Kuivasjärvi. Vaan ihana se on muuttaa, ollaan haaveiltu kolmiosta jo vuoden päivät ja kun tämä talokompleksi on mikä on.. niin ainoa järkevä vaihtoehto on muuttaa muualle ja arvostaa omaa terveyttä, vaikka tämän talon sijainti koirien kannalta on mitä ihanteellisin!
Kirjoittelen seuraavan kerran kuulumisia sitten uudesta kodista, kunhan ollaan kotiuduttu. Katotaan miten elo sujuu 2-tasoisessa kämpässä ja joudutaanko noiden hurjapäiden ansiosta huovittamaan portaikko :)
Kirjoittelen seuraavan kerran kuulumisia sitten uudesta kodista, kunhan ollaan kotiuduttu. Katotaan miten elo sujuu 2-tasoisessa kämpässä ja joudutaanko noiden hurjapäiden ansiosta huovittamaan portaikko :)