Pikakuulumisia

Mainitsin tuossa edellisessä postauksessa että meillä saattaa muutto olla ajankohtainen.. näin ei kuitenkaan enää ole. Oltiin siis haaveiltu tuosta alakerran (asutaan kaksikerroksisessa luhtitalossa) takapihallisesta asunnosta jo tovi ja nyt se sitten vapautuu. Noh, oltiin vuokrayhtiön listassa kärjessä, siis siinä listassa joka tuohon asuntoon oli. Käytiin kämppää kattomassa heti kun edellinen asukas oli muuttanut veks. Kämppä on rempattu noin viis vuotta sitten, vaan nyt se oli jotakin ihan kauheaa! Tämä edellinen asukas ehti asua siinä vaan kuukauden, jonka aikana (?) oli kämppä mennyt sellaiseen kuntoon, että ihmetys on suuri kuinka siinä voi joku olla asunut. Sisällä oli tupakoitu ja muutenkin poltettu ties mitä; kissat olivat kusseet makkarin lattiamaton keltaiseksi; saunassa/suihkussa oli selkästi iso kosteusvaurio - ellei jopa hometta; yksi keittiön kaapeista (5v. vanha) oli potkittu (?) hajalle; jääkaappi oli keltainen, siis ei ulkoasultaan vaan sisuksiltaan ja se ei ole alkuperäinen väri todellakaan (johtui siis liasta tms.); ja kaiken kruunasi makuuhuoneen räikeän liilat tapetit jotka olivat kuluneet joistain kohdista lähes puhki + se että niissä oli veriroiskeita.. Eipä paljon kiinnosta muuttaa, varsinkaan kun vuokrayhtiö ei suostu sitä uudelleen tapetoimaan, vaan se jäisi meille.. ja kun tämä on jo kerran tapetoitu, ei se ruljanssi uudelleen kahden vuoden sisään kiinnosta. Täten myö jäämme odottamaan tuota toista alakerran asuntoa vapautuvaksi, jonka ajankohdasta ei ole mitään tietoa.

Daimin pennut siis syntyvät näillä näkymin täällä 2.kerroksessa sitten ensi kesänä, mutta onneksi alakerrassa asuu ihania naapureita (mm. miun kaaso) joiden takapihaa saamme pennelleille lainata kuulemma ihan mielin määrin ;)

Ja Daimilla on tärppipäivät meneillään, häntää viskoo sivuun heti kun pikkasenkaan lantiota koskee.. Eli myös näissä juoksuissa ne parhaat päivät ovat osuneet noin 11vrk:n kohdille juoksujen alusta. Alakerran uros ei silti vielä neitoamme sytytä, vaikka tuossa yhteislenkillä oltiin niin hammasta antoi herralle heti kun nuuskaisikin. Treffaillaan tuota urosta joka päivä pakostakin, niin saa vähän osviittaa milloin ne "oikeasti parhaat päivät" on. Viime juoksuissa sen meinaa huomasi heti kun Daimi jo uroksen nähtyään häntää käänsi sivuun :D

Vaan meikäläisellä on kyllä nyt niin kiireiset viikot takana, että suoraan sanottuna uuvuttaa. Töitä olen painanut OYSsissa parhaimmillaan kahdeksaa työpäivää putkeen ja samalla olen yrittänyt, korostan YRITTÄNYT, tehdä opinnäytetyötä.. Valmistuminen lykkääntyy ainakin helmikuulle, sillä en millään saa itsestäni enempää irti. Daimi-raukka joutunut olemaan kuin seinäruusu viimeisen viikon (osittain juoksujenkin takia), mutta onneksi likka on osoittautunut tässäkin asiassa täysjärkseksi kansalaiseksi ja on valittamatta nukkunut lähes 20h. vuorokaudessa. Naapureilta olen meinaan kysellyt että onko Daimista kuulunut yksin ollessaan turhautumisen ilmaisevia ääniä ja eihän niitä ole. Mihinkään huonekaluunkaan ei ole neiti koskenut, niin kun ei ikinä ennenkään, joten hyvin sillä on täällä mennyt vaikka välillä on ollut päivän aikana jopa 12tuntia yksin (ei nyt yhteen pötköön kuitenkaan). Vielä viikko pitäisi jaksaa. Niin joo ja Samukin sai pari viikkoa sitten uuden työpaikan TÄÄLTÄ, huippua!! :)