Uusi stara blogissa

Keesikin pääsee mukaan tänne blogiin kuulumisillaan, jäihän neiti meille kasvamaan :) Kendostakin räpellän tänne jotakin näiden kahden kuukauden aikana mitä jätkä meillä on hoidossa.

Eilen aloitettiin treenikausi mammakoiran kanssa. Pari viimeistä viikkoa ollaan kohotettu kuntoa pitkillä lenkeillä ja juoksemalla, ja nyt alkaa kunto olla sitä mitä se oli ennen mammalomaa.. Paitti että Daimilla nuo utareet roikkuu vielä varsin tehokkaasti ja loppua ei näy - pennut syövät mamman maitoa edelleen kerran yössä.. öhöm. Agitreeneissä ei mitään yllättävää ja uutta, edelleen Daimilla on huippu vire, motivaatio ja taito.. ohjaaja se tässä on joka ei osaa mitään. Raimo oli koutsaamassa ja totesi sen mitä vuosi sitten - minä edelleen teen turhia liikkeitä ja tök-tök-pysähdyksiä, jotka aiheuttavat hyvin ohjaajaa lukevassa koirassa rimojen tippumisen. Sillä koiran fysiikasta se ei ole enää kiinni, nyt on syy ihan oikeasti minussa. Vinkistä otetaan vaariin nyt ihan oikeasti ja käyn vielä loppukauden treenaamassa Daimin kanssa minun liikkumistani, Daimi on paras koutsi - se näyttää heti jos teen jotain väärin :) Pitäisi saada jostain videokamera lainaan, niin näkisi ihan itsekin miten se ohjaus tökkii.

Keesi ja Kendo olivat eilen agitreeneissä mukana, Keesi seurasi koko treenien ajan Daimin ja minun menoa Samun kanssa kentän laidalla, tarkkaavaisesti oli likka tuijottanut meidän jokaista liikettä. Edelleenkään ei mikään meteli ja uusi asia hätkäytä neitiä, sosiaalinen tuo on myös laumassa ja ilman sitä - häntä heiluu ja korvat menee taakse heti kun vieras ihminen näkyy tulevan luokse. Tassuilla meneeläpsimään ihanaa rapsuttajaa kuin kerjätäkseen lisää huomiota, naskaleita toki testataan myös pussailun ohessa uuteen ihmislihaan. Yltiösosiaalinen tapaus verrattuna meidän sopivasti sosiaaliseen Daimiin :) Kendo-poika treenasi autossa yksinoloa, mitään ei kuulunut koko tunnin aikana, eli ilmeisesti oli jätkälle passannut tämä järjestely että tytöt pitää hauskaa ja hän nukkuu :)

Niin ja myös sunnuntaina käytiin pentujen kanssa agiliitelyyn tutustumassa, kun pennut olivat mukana katsomassa oman seuran agilitykisoja. Siellä nuo kaksi saivat aikaan "oi oi ihana"-ilmiön ja sitä kautta rajattomasti rapsutuksia :) Mikään ei hetkauttanut: ei kuulutukset, ei koirien haukunta, eikä ohjaajien kiljuminen/karjuminen. Tyypit vaan istua tapittivat tai nukkuivat pitkin pituuttaan starttialueen välittömässä läheisyydessä. Hyvä hyvä.

Daimin kanssa ollaan treenailtu tottista ensi kevättä silmällä pitäen. Jälkikokeeseen lähdetään koularia metsästämään heti kun on mahdollista, pitäisi nyt vaan saada tuo eteenmeno kondikseen. En tiiä mitä olen tehnyt, kun olen saanut sen tökkimään.. Irtoaa kyllä, mutta lyö kenttään heti kun näkee kentän reunalla olevan palkan. Dooh! Metässä pitäisi myös keretä käymään muutaman kerran ennen talven tuloa, katotaan mitä keretään.

Ollaan muuttamassa tuohon alakerran asuntoon ensi kuussa, tässä meidän asunnossa on kosteusvaurio (mutta ei hometta - näin sanoo tarkastajat) ja sen vuoksi asunnossa on aina kostea ja tunkkainen olla.. Vaan on se jo aikakin saada oma ISO takapiha.

Niin joo ja uusin kotisivutkin, käykäähän kattomassa :)

Pennuntuoksuisin terveisin!