"Tohelo ja Torvelo.."

Tervehdys pitkästä aikaa!

Allekirjoittanut on ollut heikonlaisesti motivoitunut blogisihteerikkö.. anteeksi siitä. Koirien ja töiden parissa kuluu aikaa niin loistavasti, että ne loput vuorokauden tunnit pyhittää mieluiten jollekin muulle, kuin koneella istumiselle :)

Daimi ja Keesi viettävät liki 9tuntisiä päiviä kahdestaan, raukkaparat joutuvat nyt kärsimään omistajiensa hairahduksista, joita jotkut töiksi kutsuvat. Pikkutirri on jo pätevä tyttö olemaan yksinään noin pitkän ajan (vaikkakin Daimi-mamman kanssa se aikaansa viettää..), rakkokin alkaa jo osoittaa kestoaan ja vahinkoja sattuu yksinollessa enää harvakseltaan, muutoin ei ollenkaan. Kyllähän sitä kusi-paskarumbaa kestikin sen hiukka vajaa 4kk, kiitos ja kumarrus: ei enempää! :) Tuhojakaan ei pentupentu ole tehnyt yksinollessaan, mitä nyt sängyssä on makoillut (HYI HYI!) ja pari pehmolelua suolestanut.. Jalkalistaa koitti muotoilla uudelleen, mutta koki homman äkkiä turhaksi - sisustajan ura ei ollutkaan se miksikä Keesi tahtoi, hortonomi on edelleen paljon parempi (ollaan jo sanottu hyvästit mansikkapuskille ym. monivuotisille kasvustoille aika päivää sitten).

Talvi/lumi ollaan saatu tänne Ouluun tuossa pari viikkoa sitten ja nyt paukkupakkasten ansiosta ollaan päästy myös jäälle taasen temmeltämään. Daimi on ihan onnensa kukkuroilla kun saa painella sata lasissa ja pikkukakara jahtaa :) Meidän tyttöduolaiset ovat kuin paita ja peppu, mitä ensimmäinen edellä, sitä toinen perässä. Tyttöjä kutsutaankin kotoisasti Toheloksi ja Torveloksi, kumpi on kumpi, siitä ei ole vielä varmuutta :)

Kameraa olen koittanut tänään ulkoiluttaa koirien kanssa, kun töistä päästyäni sattui pari auringonsädettä näkymään. Saalis oli heikonlainen, mutta muutama kuva täytyy tänne silti tunkea :)

Samperin kakara, son mun SUKKA! :)

Tehotytöt

Keesi-pöllöpallo

Daimi kasvattaa pikkuhiljaa turkkiaan takaisin, hiljaa hyvä tulee vissiin :)

Treenielo on ollut aktiivista kaikesta työkiireestä huolimatta, Daimi käy agiliidossa aktiivisesti pari kertaa viikossa ja tällä viikolla ollaan oltu treenaamassa Aaltosen Mikon koutsaamana. Hyviä vinkkejä maailmanmestarilta ollaan saatu. Meillä persjätöt eivät sujukaan niin kultaisesti keskitietä kun olin kuvitellut, samaa voisin sanoa niistoista ym. räkäsyistä mitä kurssilla ollaan palauteltu mieliin. Daimin lämmittelyihin Mikko kehotti myös varaamaan enemmän aikaa mitä meikäläinen on nyt tehnyt.. tunnin lämmittelyt ja 30min. jäähdyttelyt odottaa seuraavalla treenikerralla - tämä toki voi olla hiukan vaikeaa, jos nyt sattuu tiistaina pääsemään viideltä töistä ja treeneissä pitäisi olla puoli seitsemältä, sillä ajomatkaa hallille on reilu 20min. ja siihen päälle työmatka sekä oma ruokailu. Mutta tehdään parhaamme. Agiliidon lisäksi käydään tottiksissa pikkuporukalla, häiriössä tai ohjatusti. Surkeana täytyy myöntää, että Daimin treenikalenteri on turhan tyhjä ollut tämän talvikauden :/ Koira parhaassa iässä ja ohjaaja on luopunut hyvistä treenitunneista työn vuoksi :(

Keesi treenailee sitten Daimin puolesta aktiivisesti tottista kerran viikossa ja sen lisäksi agiliitoa toisen mokoman tunnin. Innokas oppilas tämä pikkutirri :) Keesillä on huimat pomppupallon ominaisuudet jo tähän ikään, ponkaisee suorilta jaloilta syliin ja aloittaa hurjan pussailun, tämä onkin pentukoiran mielestä paras palkka esim. onnistuneen putkitreenin jälkeen. Kummasti muistuttaa Sinna-isosiskoa..Reeta huom.huom. ;) Tammikuussa aloitetaan pk-tottiksen ohjatut muiden alokkaiden seassa, meidän ipana on kurssin kuopus, mutta mennään silti mukaan, ainakin leikkimään keskenämme - se me ainakin osataan. Ohjattujen lisäksi treenataan pikkuporukalla tai omissa oloissa kaikkea mukavaa. Kiertää perusasentoon takakautta itsenäisesti ja n.99% paikka on oikea, lisäksi osaa maahanmenon paaaaallljon vikkelämpää mitä salama-mamma, eli Daimi.. Näinkin näemmä voi käydä :) Seuraamista treenataan imuttamalla, katotaan mitä saadaan aikaiseksi :) Tähän mennessä ainakin tehokkaasti pomppivan superpallon / sormiensyöjän :D

Vaan nyt täytyy taas poistua rutiinihommiin. Tähän loppuun täytyy vielä kuitenkin muistaa sanoa suuri kiitos ja kumarrus kuluneesta vuodesta treenikavereille, kouluttajille sekä tsemppareille. Kisakausi on ollut hiljainen, mutta syy onkin varsin ilmeinen.. Ensi kautena petrataan, kun ei ole häiriöpentuja :) Pentuprojekti olikin vallan ikimuistoinen, ihanan raivostuttava, eli sellainen jota ei tulla kokemaan ihan heti seuraavien vuosien aikana. :) Tästä projektista saatiin silti kultaakin kalliimpia muistoja, yksi sellainen tuhisee tällä hetkellä Daimin kyljessä sekä jaksaa päivä päivältä hämmästyttää meitä positiivisessa mielessä yhä enemmän ja enemmän - se on meidän Keesi :) Kiitos tästä kaikesta kuuluu paitsi Kamille ja Daimille, mutta tietysti myös Hennalle ja Marille. Hyvää loppuvuotta sekä rauhaisaa joulua kaikille!