26.10.2009

hupsista


taas on aikaa vierähtänyt jokunen tovi, kun kuulumisia on viimeksi tullut blogiin laitettua. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.. Ollaan mm. muutettu kosteusvauriollisesta kämpästä pois ja saatu takapiha uuden kämpän kylkiäisinä. Tässä jokunen tovi pitäisi asua, oma asunto olisi tarkoitus etsiä mahd. pian. Koirat nauttii takapihasta ja ihan ulkokoiria noista näyttää tulleen, olisivat siellä varmasti yötkin jos vaan ilmat (ja minä) sen sallisivat. Ohikulkijat rapsuttavat iloisia häntää heiluttavia belgialaisia tasaiseen tahtiin ja koska takapiha on kolmen taloyhtiön puistoalueen tuntumassa, riittää pieniä ja isoja ohikulkijoita varmasti jokaiselle kolmelle belgipöhkölle - Daimi ottaa vieraat vastaan hymyillen ja haukahdellen ilosta ja pennut pomppivat sekä hyörivät aidan vierustalla hurjasti häntää heiluttaen. Meillä ei selkeästi tunneta käytöstapoja taaskaan.. :)

Rokotuksilla käytiin 12ikäviikon kunniaksi ja siitäkin Keesi suoriutui kunnialla. Lääkäritäti ja hoitajat olivat Keesin mielestä tosi ihania ja jokaista piti tervehtiä. Piikki niskaan ja menoksi. Pöydällä olo / piikki ei tuntunut missään ja puntari se vasta olikin POP! Siinähän oli syötävän ihania metallitankoja! Huom. Huom. Sista-sisko ja emäntä, metallinhimo on tarttunut tännekin :) Onneksi olivat tukevasti kiinni, muutoin olisi varmaan pienen belgipötkön matkaan moiset ihanuuden lähteneet :) Lääkäri tutki Keesi-peesin terveeksi naskalihampaaksi, painoa oli jo hurjat 9,6kg ja jalat kasvaa suhteessa samaan tahtiin mitä massaa tulee - ei ole ainakaan vielä tässä vaiheessa semmoinen honkkelikonkkeli niin kuin veljensä Kendo alias "Mr. Hujoppi" ;) Keesillä ja Kendolla on säkäeroa varmasti lähemmäs 5-10cm. :O

Pari päivää muuton jälkeen lähdettiin lomalle vanhempieni luo E-Suomeen. Viikko vierähti ja kaikenlaista tehtiin tyttöjen kanssa. Oli muutes leppoisa lomaviikko, kun ei ollut kahta pentua temmeltämässä jaloissa ;) Kendo kun oli loman ajan Reetalla tutustumassa uuteen perheeseensä.. Vielä reilu kuukausi niin jätkä muuttaa omaan kotiin lopullisesti. Vaikka Kendo on helppo koira, niin kyllä jätkässä silti työtä riittää niin kuin pennussa nyt yleensä ;) Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka useammankin pennun kanssa elävät! Ei ole helppoa hommaa..

Lomalla käytiin moikkaamassa tuttuun tapaan Hölsöjä, pitihän tuota meidän uutta tulokasta käydä näyttämässä kun kerran naapurissa oltiin :) pikkuneiti-Keesi temmelsi mielellään tuon belgiperheen terrierivahvistuksen (borderterrieri) kanssa, Maikku (My) vajaa 1v ja Keesi 13vko tulivat oikein hyvin juttuun. Agikentällä juoksentelivat putkien ja esteiden seassa hurjan terrieripörinän ja belgipulinan saattelemana :) Myös Ilo-göötti oli menossa mukana, tuo 10v. rouvakoira tarjosi Keesille elämänkokemuksia ja näkemyksiä gööttimaiseen tapaan, hurjia hepuleita sai ja Keesi paineli innoissaan perässä tuhantena jalkana - Keesillä ei ollut jakojakaan pysyä rautarouvan perässä.. uusintamatsi pitänee ottaa joululomalla ;) Daimi osallistui karkeloihin sitten kun My ja Ilo olivat poistuneet paikalta, nämä kolme eivät varmasti enää olisi juttuun tulleet, joten Daimi ja Keesi jatkoivat siitä mihin My, Ilo ja Keesi jäivät.

Loman aikana Keesi pääsi tutustumaan E-Suomen elämään myös kaupunkihulinan muodossa. Helsingin foorumilla käytiin pyörimässä ihmis- ja autovilinässä, pikkulikka oli reipas ja ei ollut moksiskaan mistään uudesta ja ihmeellisestä, käveli reippaasti vierellä makupalojen toivossa.. Tuskin edes huomasi maisemien muuttuneen kun maksapullat houkuttivat niin kovasti :) Ahne pikkupossu. Vanha helsingin bussiasema toimi hyvänä treenikenttänä, siellä treenailtiin istumista ja maahanmenoa sekä otettiin parin askeleen kontaktikävelyä ihmisten ihastellessa tomeraa pikkubelgiä. Lokit olivat päivän sana Keesille, nuo siivekkäät olivat myös maksapullien toivossa ilmeisesti, kun niin ahkeraan kyttäsivät meidän liikkeitämme. Myös Keesi näyttää olevan lintukoira äitinsä tapaan..

Kaupunkireissun jälkeen käytiin perinteiseen tapaan Raaseporin linnanraunioilla Snappertunassa Raaseporissa (vai onkohan se nykyään Tammisaarta jo..?). Jokavuotinen perinne ei rikkoitunut tänäkään syksynä ja vaikka siellä ei mikään ole muuttunut (eikä tietenkään kuulukaan muuttua!), niin edelleen linnanrauniot ovat upea näky ja siellä tuli vietettyä taas tunti jos toinenkin. Tällä kertaa mukana matkassa meidän lisäksemme olivat isoveljeni poika sekä Keesi. Daimi jäi hoitoon "mummulaan" :) Keesi kulki reippaana pitkin raunioita, kaikki kolot olisi pitänyt tutkia ja erilaisilla pinnoilla kulki kuin vanha tekijä. Myös pari kiviportaikkoa kulki omatoimisesti, turvallisuus taattiin tietysti :) Linnassa kuului kaikenmoisiä ääniä ja niistäkään ei likka välittänyt mitään. Linnut räpiköivät katon ja kivimuurin välillä ja muut linnan vierailijat metelöivät kapeissa linnan käytävissä - meidän pikkuinen linnanneito se vaan kulki matkassa, ihasteli ilmeisesti maisemia sekin ;)

Keesi ikuistettiin tutulle poseerauspaikalle, äippäkoiraakin on kuvattu tuolla nurmipläntillä useammin kuin kerran ;)

Meidän pieni linnanneito

Kameraa ulkoilutettiin loman aikana tyttöjen touhuja ikuistamassa useampaan kertaan. Säät eivät oikein kuvausta avittaneet, mutta muutaman otoksen Samu sai napattua meidän metsäretkiltä. Keesi näytti taas kuinka maltti on valttia ja törötti käskystä pitkiäkin (yli minuutin) aikoja istuen sille osoitetussa paikassa. Maksapullilla on usein tämmöinen vaikutus pieneen belgiin, korvat ja äly terävöityvät ;)

Mammakoira ja pikkulikka.

Keesi-peesi-pesusieni.

Nahkamaha :)

Pentukoira olisi mielummin tehnyt tutkimusmatkoja vaahteranlehtimaailmaan,
mitä poseerannut kameralle.. Saisinko mä mamma mennä tonne??

Kaikki on vinksin vonksin, niin koira kuin korvakin :)

Vakavana maksapullan toivossa.

Epäonnistuneenakin hieno otos.

Kaiken jälkeen uni maittaa sylissä sohvalla.
toim.huom. meillä ei koirat oikeasti ole sohvalla, mutta mummulassa sekin on sallittua..
Ai mikä johdonmukaisuus?? :)

Loman lopuksi käytiin vielä moikkaamassa Kami-isukin ihmisperhettä ja Rinti-belgiä, Kamin ollessa mökkilomalla. Keesi pääsi tapaamaan Hennaa, Timoa ja Rinti-belgiä ensimmäistä kertaa, Rinti aluksi meinasi vähän pienen belgityttöämme kummastuttaa, mutta ei pelolle voinut antaa sijaa tietenkään, vaan pikkubelgi avasi sanallisen arkkunsa parin haukahduksen verran ja rupesi sitten touhumaan vetoleluilla Hennan ja Timon kanssa. Rinti-ressukka oli ihan kummissaan tuosta hänen reviirilleen tulleesta pienestä punaisesta paholaisesta (ei oikein tiennyt olisiko Keesi kissa vai kala) ja herrasmiehen tavoin antoi pienen belgitytön leikkiä leluillaan ja tutkia asuntoa mielin määrin :) Reipas likka Keesi oli uudessa ympäristössä Tampereellakin, rohkeasti tutustui kaikkeen ja kaikkiin sekä taisteli Rintin ja Kamin leluilla ihmisten kanssa. Myös Rintin kanssa koitti vetoleikkejä harrastaa, mutta homma oli vissiin paljon kivempaa ihmisten kanssa :) Kiitokset kaffituksista ja kestitykestä sinne Tampereelle! Jouluksi mennään E-Suomeen taas, pitää pyörähtää Tampereen kautta sitten uudemman kerran, kun pikkulikkakin alkaa jo vähän belgin kokoinen olla :)

Tämmöistä meillä tällä kertaa, arki koittaa taas ensi viikolla. Viiko aikaa saada muuttolaatikot purettua ja nautittua viimeisistä lomapäivistä. Kendo tuli jo takaisin lomaltaan, joten arki palautui jo koiraklaaniin hyvin onnellisissa tunnelmissa.. jälleennäkemisen riemu oli kaikilla kolmella suloisen onnellista :)

Talvea odotellessa toivotamme kaikille mukavia syksyisiä päiviä!

3 kommenttia:

Sipe & Demi & Sista & Co kirjoitti...

Meillä ei tuo metallinhinku näy arjessa eikä syöny ell. aseman vaakaakaan;) Nahka on maistunut sitäkin paremmalta (toim. huom. mikä sohva?);P

Keesi näyttää niin erilaiselta ilmeeltään, kun tuo toinen korva vinksottaa edelleen vinossa;D

Onnea uuteen kotiin!

Satu Niemelä kirjoitti...

Auts, Sista sisustaa.. Toivottavasti ei ollut mikään perintönä saatu antiikkisohva minkä tulikettu muotoili uudelleen? :) Meidän Keesku ei niinkään noista pehmoisista sohvista perusta, metalli ja puu on se mistä nautitaan. Jalkalista on jo muotoiltu uudelleen täällä uudessä kämpässä yksinolon kunniaksi, jep jep.. ja metallisängyn jalakset on päivittäin pyyhittävä, jos ei mieli katsella kuolavanoja kun neitikoira niitä jalaksia pureskelee (halvat on lelut).. Keesi tahtoo vissiin muutenkin olla erilainen kun tuota korvaansa ei tahdo nostaa.. rebel mikä rebel :)

Ja kiitokset onnitteluista :)

Sipe & Demi & Sista & Co kirjoitti...

Ei onneks jää tuo sohvan kohtalo harmittamaan;D Oon todennu, että ennemmin sitä pureksii, ku on kerran alottanu, ku et pistää kämppää muuten remonttiin! *koputtaa puuta* Naapuri näytti vasta pari päivää sitten, miten hänen koissu oli raapinu partsin oven aika mukavaan kuntoon, kun ei ollu saanu yksinollessa ovea auki. Ei käyny kateeks se näkymä;)
"Rebelille" ja äippäkoiralle rapsut:)