Daimin ja Keesin elämää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

2011-06-28T13:51:00.002+03:00

Näin kävi myös Daimin kohdalla.

Jouduimme luopumaan rakkaasta mammakoirastamme perjantaina 7.1.2011 lyhyen, mutta raskaan taistelun jälkeen. Eutanasiaan päätymisen syyksi eläinlääkärit (mm. eläinlääkäriasema Aistin neurologian erikoislääkäri Sigitas Cizinauskas) epäilivät aivokasvainta tai aggressiivista aivosairautta joka johti lopulta status epilepticus-tilaan jonka vuoksi koira piti lopettaa.

Fyysisesti näkyvät oireet alkoivat keskiviikkona 5.1.2011, aamulla Daimi oli hyvin väsynyt ja työpäivän jälkeen sama jatkui.. annettiin koiraraukan nukkua, vaikka vieressä telmivä Keesi teki sen hyvin vaikeaksi. Daimi söi ja joi normaalisti ja ei ollut lämpöäkään, joten en ollut huolestunut.. Myöhään illalla n.klo23:00 huomasimme kuitenkin nukkumaan mennessä että Daimi hoipertelee, se käveli kuin humalainen ja horjahteli vasemmalle. Pysäytin sen paikoilleen ja tein asentotuntotestit kaikkiin raajoihin. Vasemman puolen kummatkaan raajat eivät ottaneet mitään vastetta, Daimi ei korjannut itse virheasentoa vaan kaatui virheasentoisen jalan päälle (otin tietysti vastaan, en antanut kaatua). Muutoin oli kuitenkin ihan normaali, söi ja joi sekä teki tarpeensa hetkeä aikaisemmin. Oli muutoinkin normaali iloinen ja vilkas itsensä. Soitin heti Oulun päivystävälle eläinlääkärille ja hän kehotti antamaan Rimadyl 50mg tabletin koiralle (paino 22kg), tein niin. Yö meni ihan rauhassa, toki minä murehdin ja valvoin läpi yön ja odotin että pääsemme päivystykseen (torstai oli arkipyhä, joten ei ollut klinikat auki) tutkimaan mammakoiraa ja ottamaan veriarvot ystävästä. Eläinlääkäri Maria Pohjolainen otti meidät aamulla vastaan ja diagnosoi välittömästi asentotuntopuutokset vasemmalla, varsinkin etujalassa. Daimi ei missään vaiheessa ollut osoittanut kipua, oireiden alkamisesta oli nyt n.9tuntia. Verinäytteessä ei ollut muuta normaalista poikkeavaa, kuin "hieman alhainen veren valkosolujen määrä, erityisesti lymfosyyttien määrä oli laskenut". Daimille annettiin klinikalla Vetergesic-kipulääke pistoksena ja varalta opiaattipohjaiset kipulääkkeet kotiin, joita ei kuitenkaan lääkärin mukaan tarvinnut apteekista hakea, koska rimadylejä meillä on vielä kotona purkillinen ja jos kipua ei osoita. Hoitava eläinlääkäri suositteli jatkotutkimuksia arkena ja mahdollisesti lähetettä neurologille tutkimuksiin. Näillä lähdettiin kotiin odottamaan seuraavaa päivää ja pääsyä eläinlääkäriin / kunnollisiin tutkimuksiin.

Lähdimme kotiin tuolloin vielä jotenkuten kävelevän mammakoiran kanssa, lääke kuitenkin sai vastetta ilmeisen äkkiä ja kun 10min päästä olimme kotona, oli Daimi kannettavassa kunnossa, ei ottanut jaloilleen ollenkaan. Alkuillasta (n.5tuntia pistoksen jälkeen) alkoi myös raajojen tärinä ja uneliaisuus, soitin siitä heti koiraa hoitaneelle lääkärille ja hän kertoi että kuuluu asiaan ja että pitää soittaa heti jos koira ei enää ota kontaktia. Daimi ei tuolloin halunnut koskeakaan ruokaansa, joka oli hyvin epätavallista siltä - terveenä söi varmasti ihan kaiken mitä tarjottiin. Iltaa kohden tärinä loppui ja ruokahalukin palasi, söi kevyen annoksen liotettua kuivaruokaa ja kävimme vielä takapihalla kävelemässä hyvin hiljaisella vauhdilla, Daimi ei halunnut liikkua ja horjui. Teki kuitenkin molemmat tarpeensa ja menimme sitten valmistautumaan unille. Daimi kannettiin makuuhuoneeseen, ei enää halunnut nousta ylös kun oli asettautunut ulkoilun jälkeen maahan makaamaan. Daimi oli edelleen hyvin flegmaattinen ja vasemman puolen tuntoherkkyyskin oli täysin kadonnut - kiskoin tassunpohjan karvoja kovallakin kädellä, muttei reagoinut niihin mitenkään. Mammakoira nukahti 6.1. torstai-iltana klo23:30 ja heräsimme parin tunnin kuluttua klo1:42 kovaan paukkeeseen toisella puolella yläkertaa (oli yläkerran aulassa, paikassa jossa normaalisti ei viettänyt aikaa). Daimi oli juuri saamassa hyvin voimakasta kohtausta, näytti kun olisi ollut kala kuivalla maalla, oli hetkittäin jopa niin voimakasta että koko koira oli irti maasta. Louskutteli leukojaan voimakkaasti. Pääsin Daimin luo ja suojasin sen pään ettei hakkaisi maahan, samalla juttelin rauhoittelevaan sävyyn ja mammakoira ottikin minuun heti kontaktin ja rupesi vinkumaan sekä pyrki syliin. Katsoi syvälle silmiin ja huusi hyvin kivuliaasti. Tässä vaiheessa minullakin tuli itku ja olo oli kuin maansa myyneellä.. Tiesin jotenkin, että tästä ei nää paluuta ole.. Tämän "kala kuivalla maalla"-kohtauksen jälkeen Daimin lihakset rentoutuivat n5sekunniksi kun alkoi kouristus, koira venyttyi pitkäksi ja hakkasi päätään voimakkaasti maahan (=käteeni) ja louskutteli leukojaan. Tätä kesti n.2min. kunnes venyttävä kouristus päättyi ja tilalle tuli käänteinen kouristus, eli Daimi kerääntyi palloksi ja silmät räpsyivät hurjan nopeasti ja huulet liikkuivat hampaita paljastaen, tätä kesti n.1min. Sen jälkeen Daimi "rentoutui" ja samalla suoli rentoutui myös, eli täysin kuivat kakat tuli alle. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti tulemaan uudelleen aamulla, kun ei enää yötaksoja tulisi (?!). Sanoi että toivottavasti ei enää uutta kohtausta tule ja jos niin käy, niin soitto uudelleen. Kohtauksen jälkeen koira makasi voimakkaasti läähättäen ja kontaktia huonosti ottaen, ei suostunut liikkumaan eikä mennyt nukkumaan, tätä kesti n.2tuntia klo 3:41 saakka, kunnes ihan yhtäkkiä alkoi taas voimakas kramppi, jolloin Daimi oli taas kuin "kala kuivalla maalla". Tätä kesti n.3min ja sen jälkeen tuli taas kouristus jolloin silmät kääntyivät ja kuolaa lensi kaaressa koiran louskuttaessa leukojaan. Tätä kesti n.4min, ja se oli hyvin voimakas kohtaus. Tästä Daimi ei enää ns. palautunut maan pinnalle, vaan esimerkiksi silmien räpsytys jatkui ja kutsuttaessa ei ottanut kontaktia. Pääsimme yöpäivystykseen klo4:10 ja matkalla eläinlääkäriin Daimi sai sen 10minuutin aikana 3 pientä kohtausta, jolloin silmät räpsyvät ja etutassut jäykistyivät suoraksi ja takatassut tärisivät voimakkaasti. Pidin vaan mammakoiraa tiukasti sylissä auton takapenkillä ja itkettiin Samun kanssa molemmat.. Daimi ei tajunnut tästä maailmasta enää mitään edes kohtausten välissä. Pää oli kääntyneenä vasemmalle. Eläinlääkärissä hoitopöydällä silmien voimakas räpsyminen ja takaraajojen tärinä jatkui ja koiran silmissä ei ollut käytännössä enää ollenkaan eloa. Ei ottanut kontaktia, eikä reagoinut mitenkään sellaisiin sanoihin, jotka normaalisti saivat sen valppaaksi (esim. ruoka, syömään). Tämän hieman vajaan 28 tunnin koettelemuksen jälkeen oireiden alkamisesta rakas mammakoiramme nukkui ikiuneen meitä enää tunnistamatta. Tuska oli ja on edelleen sanoin kuvaamaton.

Eläinlääkärin kuittiin tuli teksti: Koira lopetetaan voimakkaan status epilepticus-tilan vuoksi. Osanotto omistajille.

Halusin että Daimi olisi avattu ja tutkittu mistä kuolema johtui, mutta kun kuulin seuraavana aamuna Eviralta, että mammakoira olisi pitänyt laittaa jätesäkissä pahvilaatikkoon ja bussin ruumaan, niin meiltä loppui voimat. Ei puhettakaan että mammakoira olisi johonkin jätesäkkiin laitettu ja kultainen koiramme olisi joutunut bussin ruumaan matkalaukkujen alle.. :(

Suru, viha ja ikävä vuorotellen ovat käyneet kylässä kun aikaa on tästä tapahtumasta kulunut. Olen soittanut ja lähettänyt sähköpostia varmasti rasittavuuteen asti eri neurologeille suomessa ja ulkomailla. Kaikki sanovat että nopeasti meni, teitte kaikkenne (sanovat varmasti kaikille niin) ja että aggressiivinen aivosairaus (verenvuoto, kasvain tms.) koirallanne oli. Yhtään samankaltaista tarinaa en ole koiramaailmasta kuullut, netistäkään en ole moista löytänyt (ajattele!?). Tästä huolimatta elo jatkuu täällä meillä väkisinkin, Keesi pitää siitä huolen :) Ja muisto maailman parhaasta ystävästä jatkuu Daimin ja Kamin pennuissa.. Ja kasvainhan ei eläinlääkärien mukaan ole periytyvää, ei ole geeneissä. Tämä helpottaa ainakin jonkin verran.

Kiitos Daimi-mammalle yhteisistä 5vuodesta ja 5kuukaudesta (tasan) jotka meille annoit. Ikävä on parasta ystävää joka päivä. Anna anteeksi rakas, toivon että olisin voinut ja osannut auttaa..

Keesin elämästä voi jatkossa lukea juttuja täältä: http://keesibelgi.blogspot.com/
Tämä blogi jää Daimin muistolle.

Syksy saapuu..

2010-09-12T12:02:00.008+03:00

.. ja blogin päivityksetkin ovat olleet hieman hitaanlaisia. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua, niin hyvässä kuin huonossakin.

Päällimmäisenä tietysti on meidän jälleen kerran muuttunut elämäntilanteemme, ostimme nimittäin omakotitalon tuossa kesäkuussa. Pikkuhiljaa ollaan remppa täällä saatu valmiiksi, vielä pientä pintaviilausta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan tämä on jo ihan oman kodin tuntuinen :) Kyseessä on 1951 vuonna rakennettu rintamamiestalo, joka laajennettiin 1985-1988 vuosien aikana tuntuvasti. Edelliset omistajat sitten päättivät pistää kaiken talossa uusiksi: lattit, seinät ja katto sekä kaikki niiden välistä on uusittu. Taloa ei uskoisi sisälle astuessaan liki 60vuotta vanhaksi! Meille jäi remontin viimeistely sekä pihatyöt, kun talo saatiin. Koirilla on n.1000neliötä aidattua pihaa käytössään rallatteluun ja sisältä puolestaan löytyy neliöitä 88, eli ihan sopivasti meidän tarpeisiin :) Kolmen auton autotallikin täältä löytyy, joka oli enemmän kuin unelma Samulle ja hänen harrastuksilleen. Koirat nauttivat silmittömästi tästä muutoksesta, rivitaloelämä jäi taakse :)

Kesä oli ja meni, vietettiin kesäloma tuttuun tapaan E-Suomessa mun vanhempien luona ja samalla reissulla hyvästeltiin meidän rakas Vikki-koiramme. Vanhempien luona asuva herrasmiestipsu lähti viimeiselle matkalleen 23.7, eli juurikin samana päivänä kun Keesi ja muu G-pentue täytti vuoden. Vikki jätti taakseen ikimuistoiset liki 15 yhteistä vuotta. Ikävä on suunnaton. Lopetus tuli niin yllättäen, kun herra kuitenkin oli varsin hyvinvoiva ja pirteä vielä kuukausi takaperin, päätösen sai aikaan peräaukon kasvaimet ja sen mukanaan tuovat ongelmat, kunto romahti hurjasti vajaassa kuukaudessa :( Alla kuva Vikistä tunti ennen lähtöä viimeiselle matkalle..

Ihanan lämpimän kesän jälkeen tämä paluu arkeen - kylmään sellaiseen - tuntuu aika kurjalle. Onhan syksyssäkin nämä ihanat puolensa, syy lämmittää takkaa ja nauttia sen lämmöstä puiden ruskaa ihastellen.. Ei kai sen parempaa olekaan? :) Mutta kyllähän tuosta lämpimästä, ihanasta kesästä nautti.

Syksy toi mukanaan arjen lisäksi kisakalenterin avajaiset myös tuolle meidän pennulle. Keesin kanssa käytiin korkkaamassa tottelevaisuuskokeet tuossa elokuussa ja kivaa oli. Alokasluokassa tosiaan käytiin pitämässä hauskaa (TODELLAKIN!) ja mukaan lähti oikein kiva 1-tulos 170,5pisteellä. Ihan hassuja virheitä sattui kokeessa, etupäässä paikallaolo jäi kaihertamaan mieltä, kun koiraa jättäessä huomasin koiran edessä maassa lojuvan lehden, jonka tiesin pentua kiinnostavan.. Potkasin sitä lehteä sitten poispäin koiraa jättäessäni ja siinä vaiheessa se vasta Keesiä rupesikin kiinnostamaan :D Minuutin kohdalla ei enää malttanut odotella ja ryömi puolimittaansa sitä lehteä kohti kuin sammakko - ei noussut, mutta ryömi. Kun 2min oli mennyt ja palasin koiran luo, niin tämä onnellisena maiskutteli lehteä suussaan maassa maaten :) Ryömimisestä lähti 3pistettä. Pari muutakin tyhmää virhettä tuli tehtyä, mutta tästä huolimatta oli vallan hauskaa kisailla :) Tuomari totesikin että varsin iloinen koirakko ollaan. Naurua (minun osalta) ja ilohyppyjä (koiran osalta) riitti.. Pari iloisen pennun aiheuttamaa reikääkin sain kämmenselkään, kun tuo ei oikein osaa vielä malttaa mieltään suunsa kanssa vaan innostuessaan ottaa rennosti minun koko kämmenen suuhunsa. Keesin tokoura saa jatkoa, tavoittellisesti treenataan kohti ylempiä luokkia. Katsotaan mihin asti ohjaajan rahkeet riittää - koiraa ei tarvinne kyseenalaistaa.

Tokokokeen jälkeen käytiin suorittamassa bh-koe läpi hyväksytysti. Ikää pennulla 1v1kk. Reippaasti ja kivasti meni koe. Paikallaolo jännitti hieman, mutta turhaan onneksi. Siellähän tuo makoili jopa niin innokkaasti, että en meinannut saada sitä takaisin perusasentoon istumaan :) Vaati kaksoiskäskyn. Paikallaolo erittäin hyvä. Seuraaminen kytkettynä suureksi osaksi kuulemma erinomaista, mutta Kauko Ruokolainen rankkasi sen parin remmiavustetun käännöksen jälkeen erittäin hyväksi - niin ja kävihän tuo pentu henkilöryhmässäkin pussaamassa Riittaa, joka sattui juuri olemaan hollilla pennun "yllätyshyökkäystä" varten ;) Seuraaminen vapaana oli myös kuulemma suureksi osaksi erinomaista, mutta pennulla herpaantui henkilöryhmässä (ylläri ylläri) keskittyminen, ja irtosi pari metriä sivusuunnassa Kauko-tuomaria kohti - olisi vissiin mennyt sinnekin pussailemaan, jos en olisi antanut lisäkäskyä :D Jättävistä liikkestä istuminen meni puuttelliseksi, jäi seisomaan.. ja liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo jäi hyväksi, kun meni kuulemma hitaasti maahan (persus meni heti, etupää valui) ja luoksetulossa Keesille tuli ihan selkeä aivopieru kun juoksi kohti tuhatta ja sataa, mutta juoksikin suoraan sivulle SEISOMAAN.. eikä edes oikein päin jäänyt, vaan meni seisomaan niin, että persus osoitti tulosuuntaan ja naama oli mun selän takana.. Siinä seisoi sitten hetken ja kun annoin käskyn sivu, tuli vierelle :) Kylläpä nauratti taas :) Kaupunkiosuudessa ei mitään ongelmia, ei tainnut edes huomata ohittavaa koiraa? Näin tuli sekin etappi suoritettua, jospa sitä ensi kaudelle pääsisi kisamaan jäljelle suunnitellusti.. Katoaan miten meidän käy :)

Daimin kanssa on puolestaan ollut harmillisia takapakkeja.. Steriloinnin jälkeen saatiin jo kunto kohdilleen ja kerettiin jo harrastelukin aloitettua (kisasuunnitelmatkin oli jo tehty), kunnes tuossa kuukausi takaperin rallatteli tuolla pihalla tuttuun tapaansa onnellisena ja törmäsikin aika makeasti Keesiin, Keesille ei käynyt mitenkään, västi ja pysyi pystyssä, mutta mammakoira veti 180asteen voltin ja tömähti niskan kautta selälleen maahan. Nousi heti pystyyn ja oli hetken ihan hölmistyneenä. Tutkin läpi koko koiran, mutta ei näyttänyt kipuilevan tms. joten laitoin koirat sisälle ja "unohdin" koko homman. Siitä sitten meni pari päivää, kun Daimi oli menossa maahan makaamaan ja ulvahti voimakkaasti kesken yrityksen. Tutkin koiran läpi ja mistään ei löytynyt kipupisteitä taaskaan. Taas meni pari päivää, kun yhtenä aamuna ei meinannut päästä kunnolla ylös maasta ja vaikeroi oikein hiljaisesti. Soitin tutulle koirahierojalle ja hän ottikin meidät vastaan heti samana päivänä, kauttaaltaan eturinta/olat olivat ihan jumissa ja takapää hapoilla. Olat tuntuivat hierojan mukaan lähes spastisilta ja rintalihasten mobilisointi oli hankalaa - Daimia ihan selkeästi sattui kun lihaksia yritettiin mobilisoida. Päätin sitten varata ajan vielä eläinlääkäriinkin ja kuvauttaa koko koiran. Luusto oli edelleen priimaa. Sitten löytyikin se yllätys.. Lääkärin kuunnellessa sydän- ja keuhkoääniä kuuluikin sieltä selkeät sivuäänet. Kuvat kertoivat että keuhkot olivat laajentuneet ja samoin haima. Sydämessä oli synnynnäinen muutos, eli se oli suipon ja selkälinjaa myötäilevän sydämen sijaan tippamainen, alaspäin kaartuva ja laajentunut. E.lääkärin mukaan ei ole pois suljettu, että tämän vuoksi keuhkot laajentuvat. Haiman laajentumista ei osattu vielä selittää. Daimi sai antibiotit ja tulehduskipuääkkeet ja tarkoitus oli että mennään parin-kolmen viikon päästä kontrolliin ja selvitetään syy miksi haimakin oli laajentunut. Kipulääkkeillä hoidettiin selkeästi tulehtuneet etupään lihakset. Daimi oli siis totaalilevossa 2viikkoa. Nooh.. tuossa viime maanantaina loppuivat sitten lääkkeet ja aloiteltiin pikkuhiljaa lenkit taas metsässä vapaana. Ei mitään ongelmia, Daimi liikkui hyvin ja ei ollut yhtään kipeänä. E.lääkäriin varasin ajan lisätutkimuksia varten perjantaille.. Torstaina sitten oltiinkin aamulenkillä metsässä ja kaikki sujui hyvin, kotiin tultiin ja annoin koirille aamuruoan sekä valmistauduin töihin lähtemään.. Huomasin sitten lattialla verta, sitä olikin runsaasti kun oikein katselin. Matotkin olivat ihan veressä. Rupesin heti koiria käymään läpi, että kummalta se veri tulee ja mistä - ei juoksujakaan Keesillä pitäisi olla ja Daimin on steriloitu. Daimia tutkiessa sitten huomasin, että rupesi roikottamaan oikeaa takajalkaansa hankalan näköisenä. Kurkkasin tassunpohjaan ja meinasi taju lähteä. Takatassun "ranteen" kohdalla oli yli 5cm pitkä ja ainakin 1cm syvä haava, josta paistoi luu läpi. Putsasin haavan heti ja tarkempi tutkimus osoitti, että jänne oli poikki. Ei muutakun paineside haavaan ja soitto eläinlääkäriin. Saatiin aika kahdeksaksi ja yhdeksältä Daimi oli jo leikkauspöydällä tikattavana. Tuloksena oli katkennut jänne, syvä - 6tikkiä vaativa - haava, joka oli parin millin päästä valtimosta. HUH HUH. Mitään selitystä ei ole, että mihin on tassu osunut. Metsässä ei mitenkään oireillut, kotipihassakin juoksivat vielä 10min. lenkin jälkeen, eikä sieläkään mitenkään oireillut. Kipukynnus olematon. Taas alkoi 2viikon antibioottikuuri sekä kipulääkitys.. eli ei menty sitten perjantaina selvittämään, että miksi haima ja kauhkot olivat laajentuneet. Sydämestä/keuhkoista ei kuulunut enää torstaina tikkauksen yhteydessä suoritetussa kuuntelussa sivuääniä.. tiedä sitten mikä oli.
Tämä päivä oli juuri se päivä jolloin käytiin illalla sitten vielä Keesin kanssa suorittamassa bh-koe.. eli ajatukset ainakin olivat tosi selkeät?? Ei todellakaan :D
-- Ja jotta ei olisi elo liian helppoa, oli Keesi vielä samana iltana päättänyt vähän helpottaa emokoiran taakkaa ja söi suljetusta kassista kaivettuaan Daimin kipulääkkeeksi tarkoitetut 10kpl 50mg rimadylejä. Onneksi sain pennun kiinni itse teossa (maiskutteli viimeistä) ja sain heti oksennutettua sen suolapallolla. Samu lähti sitten hakemaan apteekista lääkehiiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, onneksi sai vielä eikä ehtinyt apteekki menemään kiinni! Siitä sitten iltapalaksi Keesi söi vielä 40kpl 250mg lääkehiilinappeja ja yöllä annoin vielä klo1. aikaan 10kpl lisää, kun en meinannu saada unta kun pohdin että annoinhan varmasti tarpeeksi. Päivystävä eläinlääkäri kun ohjeisti että NOIN 40tabua voi antaa. Keesissä ei missään vaiheessa näkynyt että olisi yliannostusta ottanut.. Yönkin nukkui suhteellisen hyvin - toisin kun minä, joka valvoin ja kuuntelin kaikki risahdukset kuin ylihuolehtiva kanaemo. Onneksi kaikki on ok. Ei mitään komplikaatioita tullut. Daimikin elelee normaalisti tassussa olevan kipsin kanssa, ei edes huomaa sen olemassaoloa. Ei tarvetta kaulurille tms. Toivottavasti nämä koettelemukset olis jo tässä.

Treenit jää nyt Daimin kanssa kokonaan pois tulevalla hallikaudella, tassun paraneminen on hidasta ja en edelleenkään tiedä miksi keuhkot ja haima laajentuivat, joten en ota sitä riskiä, että treenaamalla sen kanssa aiheutan lisävaurioita. Pitäisi vaan olla miljonääri, että saisi tutkittua sen perinpohjaisesti - ei meinaan ole mitään halpaa hupia, varsinkaan kun en pönttö hommannut sille mitään vakuutuksia. Jälkiviisaus on parasta.

Keesin kanssa treenielo jatkuu, suunnitelmissa on mm. tokon valmennusrinki SM-kisoja varten. Agitreenit sekä pk-tottikset jatkuvat toki myös.

Niin ja onhan meillä ihmisilläkin jotakin suunnitelmia omaan kalenteriin.. Lähdetään Ranskaan tuossa aikalailla tasan kuukauden päästä. Vihdoin saatiin aikaa yhteiseen lomaan ja päätettiin lähteä sille kuuluisalle häämatkalle - tosin 3vuoden viiveellä :D Innolla odotellaan! Kaikki mahdolliset kirjaston kielikurssit on hommattu ja pian alkaa perustiedot olla selvillä :)

Kaunista syksyä teille kaikille! :)

Kesä ja hyttyset

2010-07-01T14:26:00.006+03:00

Kesä se on tullut tänne pohjolaankin. Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua.. Ollaan mm. käyty pohjoisen belgien pk-leirillä Keesin kanssa tuossa toukokuun puolella, jossa saatiin ensimmäinen kunnon kosketus hakuun Kurkisen Markon opeissa. Kiva ja antoisa leiri, oli kiva nähdä Daimin puolisiskoa Caraa ja Lauraakin pitkästä aikaa! :) Keesi on treenitauolla 13.6. alkaneiden juoksujen vuoksi. Pentukoira ei oikein ymmärrä tapahtunutta ja jättää kaiken juoksusta aiheutuneen putsaus- ja huoltotyön mammakoiralle. Daimi hoitaa hommaa mielellään.. hmm.

Allekirjoittanut jäi kesälomalle tänään, joten edessä on kokonainen kuukausi täyttä uhrautumista koirahommille! :) Okei, no tuleehan sitä jotain muutakin ehkä kuukauden aikana tehtyä.. pitää mm. muuttaa taas jälleen kerran. Tällä kertaa muutetaan ihan OMAAN kotiin. Ostettiin omakotitalo tuosta parin kilometrin päästä, koirat saavat 960 m2 pihatilaa juoksennella ja asunnostakin löytyy 88 m2, joka on jo ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle ja kahdelle karvakorvalle :) Ollaan siis onnellisesti velkavankeudessa hyvä tovi, mutta on se sen arvoista.

Tiiviin työtahdin vuoksi on jäänyt mammakoira kyllä ihan heitteille harrastusten puolesta, hyvä jos kerran viikkoon on treenikentälle ehtinyt. Tästä johtuen Daimilta löytyy nyt massaakin enemmän kuin pitäisi, kiloja on tullut kaksin kappalein lisää, ja ne näkyy kyllä sporttimallin belgissä äkkiä. Kylkiluut tuntuu, mutta niin tuntuu läskikin siinä ympärillä.. Mutta kuten jo tuli mainittua, niin alkanut kuukausi tulee vietettyä ahkerasti muutto- ja remppahommien lisäksi koirakentillä. Daimille kaavailen agikisoja heti kun saan sen taas kuntoon. Keesi sen sijaan on saanut nauttia aktiivista koiran elämää, on agitreeniä, tokotreeniä, tottistreeniä ja jälki- sekä hakuhommia, joista jälki vie tällä hetkellä sen pidemmän korren hakuporukan puuttuessa. Kaveriporukassa käydään hakuhommissa aina kun aikaa vaan on, treenit kun venyvät aina pidemmiksi mitä jälkihommissa, joten ihan ajankäytön vuoksi on hakuhommat jääneet vähän taka-alalle, vaikka kiinnostusta olisikin :/ Agissa pentukoira on kyllä aikamoinen epeli, ainakin se tuntuu paljon jämäkämmältä peliltä mitä Daimi. Keesi ei hutiloi, vaan tekee sen mitä käsketään, Daimilla kun tuota draivia on agiin niin jumalattomasti, että nostaa (onneksi suhteellisen äänettömiä) kierroksia herkemmin. Nopeahan tuo pikkuinen punaisemme on kuin mikäkin, mutta paljon maltillisempi ja varmempi.

Mörkövaihe Keesillä näytti loppuneen siihen yhteen-kahteen mörön kohtaamiseen, nyt tuo pentukoira on rauhoittunut ja tasoittunut hurjasti. Tuntuu että maailma saa sen niskaan tippua, ennenkuin reagoisi epävarmasti johonkin tapahtuvaan. Ego myös tosin on kasvanut sitten suloisen pentuvaiheen, pentukoira on oikea AKKA aina välillä, urputtaa ja jurputtaa Daimille ja Samulle, minulle ei vielä ole akkamaisuuttaan paljastanut, mutta sitäkin aikaa odotellaan innolla.. se kun on tuommoinen mammantyttö, ikinä ei sano vastaan mistään.. vaikka välillä toivoisin sitä samaa omapäisyyttä löytyvän Keesistä mitä Daimilla on liiaksikin. Toisaalta tuo tuntuu olevan äärimmäisen helppo koira, joten en valita :)

Keesi on kevät-kesän aikana käynyt pyörähtämässä kaksi kertaa myös näyttelykehissä, eka kerta oli 12.6. Raahessa ryhmiksessä, jossa suomalainen tuomari Soile Bister ei jaellut ERIä lainkaan tervuille, H:ta sen sijaan jakeli autaasti kuudelle tervukoiralle kahdeksasta, loput kaksi saivat EH:t, Keesi oli niistä toinen, jolloin samalla voitti oman luokkansa. Kiva arvostelu tuli, lopussa lause "ensiluokkainen luonne" sai hyvälle mielelle. Keesin elämän toinen näyttely oli Rovaniemellä 19.6., jolloin tuomari Jadranka Smojver-Selimovic arvosteli Keesin olevan ERI:n arvoinen, sillä päästiin PN-kehään, jossa kuitenkin saatiin viidentenä narttuna lämmintä kättä tuomarilta ja kiitokset osallistumisesta, tuomaritäti tykkäsi kookkaista ja hiilletyistä, liikkeillä ei ollut niinkään väliä.. Hitto, tuo olisi ollut Daimille passeli tuomari :D Onnittelut Lauralle ja Caralle, karvattomuudesta huolimatta PN2 ja va-ca :) Vaan vielä olisi parit näyttelut tälle vuodelle edessä, ensimmäisena tulee vastaan "kotikylän" kisat ja sen jälkeen belgien erkkari. Siinähän sitä on jo riittämiin :) Näiden jälkeen näyttää kalenteri kivalta bh-kokeen, tokokisojen ja agikisojen vuoksi :) Kuuluttelen niistä enemmän, kunhan varmistuvat.

Lämmintä keskikesää kaikille!

Rallattelua ja kuulumisia

2010-05-28T14:40:00.003+03:00

Daimi on toipunut loistavasti steriloinnnista. Aloitamme treenielon jälleen ensi viikolla, kun kuukauden päivät tulevat täyteen operaatiosta. Agikentät kutsuvat tosin jo viikonloppuna kun käydään rallattelemassa iltamyöhään kentällä koko perheen voimin.. Samu uhkaili (?) aloittavansa agittelun Daimin kanssa, kun valittelin hänelle vuorokauden tuntien katoavan johonkin ja mammakoiran jäävän vähän varjoon sen vuoksi.. Saapa nähdä jääkö vaan puheeksi, kun kentälle menee ensimmäistä kertaa sukkelan sukkulamme kanssa :D

Viime viikonloppuna käytiin kesää toivottamassa tervetulleeksi myös Ylivieskaan ja sen kunniaksi likat pääsivät kirmaamaan Daimin vanhoille lenkkipoluille ja pelloille. Voi sitä ilon määrää mikä kahdesta belgittärestä pursusi, kun pääsivät pallon kera kirmaamaan laitumilla. Samu ulkoilutti samalla kameraa ja saikin saaliikseen todistusaineistoa hiekkavuorausta hankkivista likoista :)

Mitä mamma edellä sitä junnu perässä.

Mamma vaan meinasi sanoa pahasti niskaan hyppivälle junnulleen.. hyvä vaan ;)

Hiekkakylvyn jälkeen on hyvä mennä uiskentelemaan, pallon kera tietysti.
Tytöt näyttävät otoksista päätellen ennemmän Loch Nessin hirviöiltä, mitä belgikoirilta..

.. tai ajoittain myös uivalta hevoselta (Keesi).

AI MITÄ, MÄÄ VAI?!

..tai sitten saukolta (Daimi).

Kuten kuvista näkyy, on kesän alkumetreistä nautittu suunnattomasti. Omalla pihalla on toki myös viihdytty ja telmitty naapurin lagotton-pojan kanssa. Tämä orastava rakkaussuhde Keesin ja naapurin lagotton kanssa vaan saa mitä suuremmalla todennäköisyydellä lopun tai ainakin etäsuhteen tuossa kuukauden kuluttua.. Saimme nimittäin vihdoin pitkäaikaisen haaveemme toteutettua ja löysimme pienen, sievän ja ennen kaikkea hyväkuntoisen mummonmökin/rintamamiestalon, johon muutamme mikäli kuntotarkastus osoittaa kaiken olevan kunnossa. Tytöt saavat likimain hehtaarin kokoisen pihan omakseen (kulmatontilla vieläpä!) ja me ihmiset pääsemme toteuttamaan itseämme pintaremontin myötä. Samulle löytyy pihasta kolme autotallia, joihin saa rakkaat autonsa tuoda ja niitä siellä värkkäillä. Jokaiselle jotakin ;) Eikä muuttomatkakaan ole järin suuri, Ouluun kun vielä jäätiin ja vielä ihan tuohon parin kilometrin päähän :)

Keesi kanssa ollaan treeneiltu vähän laiskemmin tässä viimeiset pari viikkoa.. junnu meinaa murkkuilla ja aloitella juoksujaan, joten päätin suosiolla että otetaan ihan vaan positiivisia ja lyhyitä treenejä, kun ajatukset selkeästi ovat jossain muualla aina ajoittain.. jätetään pilkunviilaus myöhempään, sitä nimittäin ehtii vielä kummasti tehdä, kun penikalla tuli vasta pari päivää sitten 10kk täyteen :) Motivaatio on silti kohillaan, mutta ajatukset aina ei :) Agissa, jäljellä tai haussa tätä pulmaa ei ole (kas kummaa.. äidinmaidosta tämäkin tullut ;), joten agitellaan ihan normisti, tokottelut ja tottikset nyt vaan on vähän jäähyllä ja etsimässä kadotettua innostustaan.. Itse aiheutettua tämäkin, mitä menee treenaamaan penikalla turhan nipottaen. Toivon kovasti ekojen juoksujen alkavan pian, jotta penikka löytäisi itsensä jälleen, pitäsi nimittäin treeneilla bh-koetta varten, kun sellaiseen syksyllä ollaan menossa.

Vaan tämmöiset olivat meidän alkukesän kuulumiset. Keesin on ilmoitettu pariin kehäkettuilua vaativaan toimintaan kesälle, ensimmäinen yritys kehäkettuna Keesillä on Raahen ryhmänäyttelyssä 12.6., sen jälkeen käydään Rovaniemellä heti Raahen ryhmistä seuraavalla viikolla ja niiden jälkeen Oulun kv:ssä 10.7.. Erkkariin mennään toki myös, ilman kummempaa tavoitetta; kunhan päästään kaltaistemme seuraan :D Jospa nämä riittäisivät loppuiäksi ;) Loistavaa kesää kaikille blogin lukijoille (jos teitä enää tämän sosiaalisen median siimeksestä löytää).

Daimi-toipilas ja Keesi-tehokas

2010-05-12T14:59:00.003+03:00

Daimin sterilointi sujui hyvin. Mammakoira oli omasta mielestään elämänsä kunnossa heti leikkaustorstaita seuraavana lauantaina. To-pe meni uikutellessa ja surressa kohtaloa, mutta tosiaan jo lauantaina ei koirasta meinannut huomata, että se olisi leikattu. Daimi kulkee työpäivät Samun vanhasta kesäpaidasta työstetyssä "bodyssä", joka sekään ei menoa meinaa haitata.. Joskus jostain olen kuullut sanottavan, että belgin meno hidastuu vasta sitten, kun sen päällä on pari metriä multaa - en kiistä :)

Keesin kanssa ollaan saatu laatuaikaa, kun Daimi on toipilaana ollut kotosalla. Ollaan paneuduttu jäljen ihmeelliseen maailmaan ja siinä samalla treenailtu esineruutua. Jäljen opit ovat ilmeisesti tulleet suoraan äidinmaidosta pennulle, ei ole tarvinnut meinaan paljoa oppeja antaa työskentelyyn, jäljellä haistelee tarkasti jokasen askeleen (ilman nameja) ja ilmaisee (nostaa) kepit loistavasti! Katotaan jatkuuko tämäkin kehitys näin hienosti :) Esineruudussa treenit näyttää tältä:

Esineruutu #1
1.5.2010 Haukkukeidas, Oulu. Kesantopelto.
2 esinettä näytöillä, molemmat haki ensimmäisellä lähetyksellä takalinjalta.
Loppuun vielä hetsausta esineelle ja voi kuinka penikalle jäikin palava halu päästä takaisin ruutuun! :)

Esineruutu #2
8.5.2010 kesantopelto, Oulu
2 esinettä. Toinen näytöllä, toinen "pimeänä". Molemmat haki jälleen ensimmäisellä lähetyksellä, toinen takalinjalla, toinen oikeassa sivussa. Loppuun taas pari hehkutusta hetsaamalla, kiitokset Samulle tästä.

Keesi suorastaan R-A-K-A-S-T-A-A ruututyöskentelyä, pysyy ruudussa (jos ajaa yli hakee maavainulla takaisin) ja tässäkin mennään taas sillä mentaliteetillä, että häntä heiluttaa koiraa :) - Son meidän tuleva hakukoira :)

Ensi viikonloppuna mennäänkin Keesin kanssa pohjoisen belgien pk-leirille hakuhommia treenaamaan. Hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä luvassa :) Mukava nähdä Lauraa ja Caraa (Daimin puolisisko) pitkästä aikaa!

Kesä lähestyy

2010-05-02T19:40:00.003+03:00

Kesän treenikalenteri alkaa olla muovautunut muotoonsa. Jälleen kerran laitan sen itselleni muistiin tänne blogin nurkkaan.. Paremmassa muistissä täällä, mitä meikäläisen päässä :) PK-hommat vielä vähän auki, piakkoin pitäisi selvitä, että mihin porukkaan ja millon sitä lähdetään Keesin kanssa hakuhommia treenailemaan. Daimin kanssa käydään tutulla porukalla jäljellä aina kun aikaa on.

Daimilla on sterilointi ensi torstaina, joten mammakoiran treenikausi alkaa vähän myöhemmin mitä meidän junnulla. Keesi käy pyörähtämässä kesän aikana muutamassa virallisessa näyttelyssä, toivottavasti ei kovin monia kehiä tarvitsisi koluta sen "vaadittavan" saamiseksi.

Elämää pottupellossa

2010-04-19T14:26:00.000+03:00

Daimi sairastaa.. :( Tai no sairastaa ja sairastaa, mutta alkaa hormoonit heitellä siihen tahtiin häränpyllyä että varattiin aika sterilointiin. Valeraskauksia oli jo muutama lievänä ennen pentuja, mutta nyt pentujen jälkeen on kyllä homma levinnyt käsiin.. Oli pentujen jälkeisten juoksujen jälkeen VAHVASTI valeraskaana ja nyt tuo merkkailee jälleen.. imetti tosiaan tennispalloa ja kun se vietiin pois, niin jopa pyykkikorista poimittu sukka kelpasi pennuksi. Ei auttanut vaikka aktiviteetit lisäsi maksimiin.. Muutoinkin Daimi käyttäytyy kuin kiimainen uroshirvi, astuu kaikkea mikä hyvältä tuntuu ja ärisee kaikille kaikesta. 6.5.2010 on aika omalle lekurille sterilointiin, toivottavasti nyt saadaan Samun kanssa työhommat järjestettyä niin, että saadaan oikeasti mammakoira leikkaukseen vietyä tuolloin. Kurja nähdä rakas ystävä tuossa kunnossa :(

Keesillä puolestaan on kaikki vallan mainiosti, pentukoira kasvaa ja kehittyy. 8kk:n iässä säkää n.58cm ja painoa apauttiarallaa 20kiloa, se on pelkkää lihasta koko pentu ;) Treeneissä hallikausi loppuu kohta ja aletaan ensi kuussa siirtymään ulkotiloihin treenaamaan. Hoksasinpa muuten tuossa äskettäin, että 23.5. on okk:lla agikisat ja sattumoisin meillä on silloin ne tokokisat Keesin kanssa.. ja kun agi- ja tokokentät ovat melkeinpä vierekkäin, niin mahtanee olla aikamoinen häiriö pentukoiralle maata paikallaolossa agikentällä tapahtuvan rallattelun aikaan. Hipheijaa. Harkinnen vielä kerran, että mennäänkö sittenkään tuolloin kisaamaan.. Vaan senpä näkee sitten, kun ollaan tovi ulkona treenattu ja agihäiriöt koettu :)

Ensi viikonloppuna meillä on Keesin kanssa Theo Kroezenin koulutus a'la Pohjoisen Belgit. Theo on belgiharrastelija Hollannista, joka on pari vuotta asustellut Suomessa. Saapa nähdä irtoaako Theolta millaisia vinkkejä ja vinkeitä meidän treenieloon :) Sunnuntaina olis vissiin jossain päin Oulun aluetta taas match show, katelaan käydäänkö sieläkin. Eilen meinaan tuli taas koirakansalaisen taitoja käytyä harjoittamassa mätsäreissä Keesin kanssa. Pentukoira oli vallan pätevä peli ja ekasta kehästä mukaan irtosi punainen nauha, toisesta kehästä 1.sijoitus ja menolippu bis-kehään. Kaiken kaikkiaan 44pentukoiraa oli opettelemassa kehäkettuilua. Pentujen bis-kehästä 2sija ja sylillinen rompetta kotiin vietäviksi (mm. pari pokaalia, ruusuke, 10e lahjakortti Tassulan Puotiin - jes, saadaan pieni satsi vaikka neuta pakaseeseen - sekä 4kg:n säkki nappulaa :) Hyvät mittelöt oli SPL Etelä-Oulu järkännyt :) Bis-kehän tuomarisetä Jari Laakso oli vallan mukava tapaus, samaa mieltä oltiin mm. nykysuomen belgikannasta ja jalostuksen määreistä. Keskustelu loppui jotakuinkin lauseeseen "mitäpä sitä turkilla metsässä tekee" ja tätä mieltä minäkin olen. Edi-siskokin kävi eilen mätsärikehässä ja tosi kivasti meni heilläkin! Sininen nauha, mutta tosi hienosti Edi kehässä käyttäytyi! Ei ollut mörköjä ollenkaan :) Hyvä Emma, loistavasti olet saanut pöhinät ja pakittelut pois penikalta! :)

Tämmöistä eloa meidän pottupellossa, kesä tulee kohisten ja koirat nauttii kun saavat painaa metsissä 110-lasissa peräkanaa hurjasti äristen :) Pitänee hommata jostain videokuvaa tyttöjen leikeistä, vallan huvittavaa seurattavaa. Kertoilen sitten kuinka Daimin leikkaus sujui, kun se päivä tulee ajankohtaiseksi.

Kevättä kohti :)

2010-04-09T14:51:00.003+03:00

Kisakalenteria ruvetaan tässä pikkuhiljaa herättelemään talviunilta. Daiminhan piti käydä agikisoissa tuossa jokunen viikko takaperin, mutta mammakoira kaahaili "hiukan" agitreeneissä juuri kisoja edeltävänä tiistaina (kisat lauantaina) ja sitä myöten vasemman takatassun antura rikkoutui ja kisailu jäi haaveeksi. Daimi-ressukka näytti selkeästi kipeältä kävellessään tassuhaavansa kanssa silloisissa pakkashangissa :( Vaan nyt tassu on kunnossa ja tiistain agitreenien kaahailuista huolimatta tassut pysyivät ehjänä.. Siihen anturaan mahtaa kasvaa kohta kunnon känsät, kun sen verran monesti on sen aukaissut. Mutta muutoin kulkupelimme Daimi thö mustang käy ja kukkuu loistavasti ;)

Keesi thö ferrari puolestaan kävi eilen maistelemassa elämää kehänauhojen sisäpuolella. Tokon epikset oli siis kyseessä ja Keesin kanssa kokeiltiin ens'alkuun mölliluokkaa siinä luulossa, että ainoa mikä on erotuksena alokasluokkaan olisi ollut se, että palkata saa välillä :) Eihän se niin ollutkaan. Sitä jos ottaisi selvää asioista etukäteen ;) Mölliluokassa ei siis ollut kuin luoksepäästävyys, paikallaolo (1min), seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Luoksepäästävyydellä aloitettiin, pentukoira istua napotti vieressä kivassa kontaktissa ja heilutti häntää iloisesti tuomarille ,kun hän muisti meidän Keesiä rapsutuksilla ja lääppimisellä. Ah, pentukoira ei syöksynyt tuomarin syliin jakamaan rajatonta rakkauttaan! Edistystä! 10pistettä. Paikallaolossa minuutti kului tuskaisen hitaasti, olin näet ihan varma, että pentupentu olisi reagoinut jotenkin viereisen koirakaverin älinöihin sekä liikehdintään ja noussut vähintään istumaan.. vaan taas sain huomata, että sitä tulee Keesiä verrattua turhan paljon Daimiin. Pitäisi jo viimeistään nyt uskoa, että vaikka nuo kaksi ovat samasta puusta veistetty, niin niillä on silti vissi ero. Rentona pentukoira makaili ja tuijotteli minua. Saatiin muuten se ahaa-elämys haettua, mitä toivoinkin.. eli p.olon jälkeen kun koiran viereen palaan ja käsken sivulle ei pentukoira tätä tajunnutkaan ihan heti (normisti käskynä istu) :) Eli sanoin sivu - niin kuin Daimille sanon - ja mitä tekee pentu? - kiepsauttaa sivulle takakautta (eli nousi ylös ja lähti kiertämään minut uudelleen, jotta pääsi tekemään "sivu"-käskyn mukaisen liikkeen) :) Kylläpä nauratti. Koirakin oli yhtä hymyä :) Pennulla kun tuntuu olevan aina hauskaa kun ihminen nauraa. 9pistettä tästä. Seuraavaksi seuraaminen kytkettynä, kivasti pelitti, kontakti pysyi koko ajan ja pysähdys ok, vähän oli väljyyttä, mutta muutoin ihan ok. suoritus :) oikealle käännös sujui moitteetta, täyskännöksessä pieni remmipakote ja vasemmalle käännös taas moitteetta. Eli L:n muotoinen seuraamiskaavio ilman juoksuosuutta meni kivasti, tuomarin mukaan 10pisteen veroisesti. Liikkestä maahanmeno = 9,5pistettä pienen vartaloavun (pään käänsin) vuoksi, jäi maahan kuin nakutettu, vau! Luoksetulo 10pistettä vaikka jäi vallattoman kauas (varmasti olisi mahtunut toinenkin Keesi meidän väliin), vauhtia oli 100-lasissa ja jarrutti äkisti, jopa niin, että ei sitten vauhti riittänyt loppuun saakka :) Perusasento nopea, siisti ja suora. Hyvä Keesi-peesi! :) Kokonaisvaikutus 10p. ja näistä yht.pisteiksi 116/120 ja sij1/5. Edi-siskokin kävi kisaamassa ja heille sijoitus 3. :) Vakuuttavaa ja siistiä menoa Edillä ja Emmalla! :)

Yllytyshulluna käytiin sitten vielä Keesin kanssa alokasluokassa hakemassa kokemusta KUNNON häiriöstä. Viereisellä kentällä oli meinaan agitreenit ja Keesinkään mielestä ei agitreeniä parempaa taida ollakaan :) Luoksepäästävyys 10p., häntä taas heilui, mutta peppu ei noussut! Jes! Paikallaolo 0p., jonka nollasin itse, kun halusin jäädä vähän lähemmäksi ULTIMATE-häiriön ja paikallaolon pituuden vuoksi. Mutta pentukoira pysyi ja tapitti minua koko 2min. Turhaa varmistelin. kakoiskäskyn vaati ennenkun nousi istumaan perusasentoon. Seuraaminen kytkettynä 7p., agitreenien vetovoima oli aikamoinen kun U:n muotoinen seuraamiskaavio läheni agitreenien kenttää. Kontakti tippui ja jouduin antamaan remmipakotteen ja sen jälkeen vielä uuden käskyn. Sen jälkeen pelitti taas. Loppuasentoa mietti hetken.. :) Reipas pentu, oli pitkä ja VAIKEA kaavio agitreenien vuoksi. Seuraamisen vapaana jätin pois, eli 0p. siitä. En halunnut teettää pitkää kaaviota uudelleen penikalle. Liikkeestä maahanmeno 8,5p., annoin samanlaisen vartaloavun mitä mölleissä, nyt vaan arvosteltiin "rankemmalla kädellä". Luoksetulo 9,5p., jäi puolimittaa minusta, nopea, tiivis ja suora loppuasento. Liikkeestä seisominen 8p., oli vaihtanut takatassujen asentoa vielä käskyn jälkeen. Hyppy 9p., pysähtyi tuomarin mukaan "löysästi", mutta olihan siinä vauhtiakin, niin ei mielestäni kuin seinään voikaan moisen jälkeen pysähtyä. Treenien tasoinen suoritus, tästä olen palkannut :) Kokonaisvaikutus 9p., en kuullut enää syytä tähän.. Olin niin innoissani palkkaamassa taitavaa pentukoiraa joka jaksoi tehdä töitä pelkällä kehulla valtavan hienosti :) Yht.112p ja hieno 3-tulos vaikka kaksi liikettä meni emännän vuoksi nollille :) Taitava pentu! Sij.2/4.

Kisakalenteriin Keesin kohdalle merkintä: TOKO 23.5. OULU, tuomarina Heli Kelhälä. :) Keesi täyttää tuolloin 10kk, eli tulee kisaikä täyteen :)

Tällaista tälläkertaa. Hyvää kevättä kaikille meidän kuulumisia kurkkiville!

Täällä taas

2010-03-22T20:45:00.004+02:00

Jestas sentään, meikäläinenhän kirjoittaa tänne jo useammin ku kerran kuussa! Hurjaa hommaa :)

Keesin kanssa ollaan kovasti tottisteltu, pim-pim/rin-rin/tin-tin (rakkaalla lapsella monta nimeä näemmä taasen..) on edelleen vallan oiva peli! Loistavasti pelittää ja on niin tasainen ja mukautuva veijari kun ikinä vaan osasin toivoakaan. Tirppanaa ei hätkäytä oikeastaan mikään, eikai tuo osaisi mitään pelätäkään, kun tuntuu että se rakastaa maailmaa ja maailma sitä. Vähän semmoisia pikku-diivan elkeitä neidissä on samaisesta syystä havaittavissa.. :) Edelleen pentukoira on sitä mieltä, että tässä maailmassa on vain kourallinen koiria - mamma ja hän sekä pari tuttua koirakaveria. Ei voisi välittää tuon taivaallista muista ja näyttääkin sen selkeästi muille hänen iholleen eksyville lajitovereille. Ei rähise tms., mutta antaa hammasta kyllä helposti jos kaveri on liian tuttavallinen. Jännä piirre, kun Daimi on ollut lajitovereilleen suhteellisen lauhkea ja niistä kiinnostunut.. Mutta harrastuksissahan tuo ei ainakaan haitaksi ole, jos pentua ei muut koirat kiinnosta ;) Vaan kun muistelee, niin jo pentulaumassa Keesi oli se, joka oli selkeästi kiinnostuneempi minusta, mitä sisarista. Sisaret saivat telmiä keskenään ja tuo hakeutui mielummin rätin kanssa minun luo. Onneksi Keesi ei silti ole eroahdistunut tai mitään muutakaan siihen viittaavaa, vaikka suunnilleen palvoo maata meikäläisen jalkojen alla. Veikeä veijari joka tapauksessa.

Vaan niistä treenihommista.. ollaan pennun kanssa keskitytty nyt tokottelun ihmeelliseen maailmaan myös tottistreeneissä. Ollaan siis tottisharkoissa otettu painotusalueeksi tokokuvioiden viimeistelyt mm. hypyssä, joka pk-hommissa suoritetaan hitusen eri tyyliin mitä tokossa.. Tämä siksi, koska myö ollaan menossa 8.4. ev.tokokokeeseen (aikataulu muuttui), niin pitänee saada liikkeet edes jollekin mallille :D Paikallaolossa olen tuonnut sen ULTIMATE-häiriön mukaan treeneihin.. Eli oman ylitsevuotavan liikehdinnän (hypyt, kyykistymiset, nopeat käsiliikkeet jne) lisäksi treeneissä on nyt mukana PALLO. Pomputtelen palloa käsissä/lattialla ja penikka pysyy hievahtamatta kentässä jopa niin hyvin, että meikäläistä hirvittää. Hitusen pelottaa, että missä vaiheessa se takapakki tulee.. Mutta tähän mennessä homma sujuu ja ohjatuissa treeneissä ruvetaan pikkuhiljaa Keesille ottamaan muualta tulevan häiriön kasvatusta. Toistaiseksi ollaan keskitytty minun takaa/koiran edestä ohittaviin ihmisiin ja ens treeneissä luultavasti lisätään liikettä näihin häiritseviin immeisiin.. tosin saavat vielä juoksennella vähän kauempana meistä, ettei syödä pian ns. haarukalla keittoa ja näin pilata hyvin alkanutta liikkeen hallintaa. Agiliito jäi viime viikolla tauolle, kun allekirjoittanut oli flunssan kourissa, mutta jospa sitä ens viikolla päästäis taas tämänkin lajin ihmeelliseen maailmaan :)

Mätsäreissäkin kävästiin Keesin kanssa viime sunnuntaina. 34pentukoiran kesken "mätsättiin" ja Keesi kehäkettuili itselleen punaisen nauhan ja PUN5 sijan. Eli tiputtiin viimeisenä ulos kehästä ennen kuin parhaat neljä palkittiin. Mutta joka tapauksessa punaisten pentujen TOP4:sta löytyi belgi.. onnea Ellu ja Nerppu ;)

Daimin kanssa agitreenit sujuu loistavasti edelleen, jopa niin loistavasti, että uskaltauduin ilmoamaan meidät agikisoihin ens viikonlopulle. Siellä sitä sitten viimeistään tullaan alas korkealta ja kovaa, kun ohjaaja unohtaa ohjata koiraansa oikein ja hätäilee/kämmäilee niiden tuttujen 10vp:n edestä.. Optimistista eikö? :D Harkoissa Daimi joka tapauksessa on unohtanut (?!) että sitä puutavaraa on ruukattu tiputella kenttään.. sillä juoksujen jälkeen ei rimoja ole kenttään koiran toimesta tullut ainuttakaan, minä olen suhaillut käsilläni koiran häiriöksi sitten useammankin kerran, joten kompensoidaan sitä pistetiliä sillä :) Mutta kaikesta huolimatta me mennään viikonloppuna kisaamaan ja pitämään pitkästä aikaa hauskaa omiin kisoihin! Siitä onkin aikaa jo liki 5kk. kun viimeksi ollaan oman seuran kisoissa käyty. HUI!

Vaan tässäpä näitä kuulumisia taas tällä kertaa. Palaillaan ja lämpöisiä kevätpäiviä kaikille!

Darulla on uusi koti

2010-03-19T11:35:00.005+02:00

Tosiaankin, viimesimmässä kirjotuksessakin mainittu Energetic-Action's Gismo eli Daru sai uuden kodin viikko takaperin, olen ollut vaan niin hidas näitä päivityksiä tekemään. Kiitokset hurjasti kaikille kiinnostuneille, ihana että kunnollisia koteja oli useampikin tarjolla :)

Daru lähti pitkän pohdinnan jälkeen susirajalle Sannan ja Harrin harrastuskaveriksi. Poitsu pääsee kokeilemaan rahkeitaan niin agilityyn, tokoon kuin canicrossiinkin. Kuulemma mikään muukaan harrastus ei ole pois suljettu, kunhan vaan Sanna ja Harri aloittavat elon yhdessä Darun kanssa, niin aika näyttää mitä touhuja se poitsu susiralajalla oikein kohtaakaan :)

ONNEA TULEVAISUUTEEN daru, sanna ja harri!

Kukkuluuruu!

2010-03-07T12:17:00.015+02:00

Tovi taasen vierähtänyt kun tähän koneelle on ehtinyt tulla kuulumisia näpyttelemään. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suurimmasta muutoksesta alkaen: muutto on nyt hoidettu. Ollaan kotiuduttu loistavasti tähän meidän uuteen "lukaaliin" ja niin koirat, kuin me immeisetkin nautitaan suunnattomasti puhtaasta huoneilmasta.. Oikeastaan tämä asunto tuntui kodille heti ekana iltana - sillä mikäs sen parempaa olisikaan ollut, kun saatiin oleskella ilman sähkövalaistusta (ainoa valo tuli kynttilöistä) ja oltiin ihan omassa rauhassa ilman sen suurempaa huolta mistään. Kuukauden päivät ollaan täällä nyt asusteltu ja Keesi-termiitti näytäisi unohtaneen pahat tapansa jalkalistojen uudelleen muokkaamisesta uuden asunnon myötä.. Arvatkaas kuka sen sijaan on kehittänyt omaa askarreltavaa? -No meidän mammakoira! Mikälie keski-iän (koira 4v..) -kriisi tuolle elikolle on nyt tullut, kun tuossa viikonloppuna jäi verekseltään kiinni kun lutkutteli jalkalistaa! Koira, joka ei ikinä ole mitään tuhoamalla tuhonnut, päätti nyt näyttää kuinka laumakäyttäytymisellä voi olla suuri merkitys alfakoiraankin.. Toivottavasti ei ole pysyvää! Palautin sen maanpinnalle äkkiä kyllä tuhotöistään, että jospa sitä herkkyyttä löytyisi sen verran ja muistaisi olla nyt koskematta asunnon rakenteisiin. Muutoin elämä uudessa asunnossa sujuu vallan mainiosti - portaat tosin piti huovittaa, mutta se ei mikään yllätys ollutkaan, kun asunnossa asuu kaksi F1-belgiä, joilla kiihtyvyys 0-100 on muutamia sekuntteja.

Daimi lopetti juoksunsa tuossa helmikuun loppupuolella ja ollaankin aloiteltu ohjatut tottistreenenit reilun 7kk:n tauon jälkeen. Keesin treenivuoro on tottistella ensimmäinen torstain treenitunneista. Pentukoira onkin varsin pätevä, tekee kaiken 110% ja on varsin kuuliainen sekä kestävä treenaaja nuoresta iästään huolimatta! Tirppanaa ei tarvitse herätellä, riittää kun sanon "lähdetään töihin" (ja vielä tässä vaiheessa näytän sitä ULTIMATE-palkkaa, eli palloa) ja jo alkaa häntä pyöriä häkkyrää sekä korvat painuu pitkin päätä. Hiukkasen rasittavuuteen saakka meinaa tosin mennä tuo neidin "palvelen sinua"-mentaliteetti, sillä joka mahdollisessa välissä pentukoira tarjoaa perusasentoa ja kontaktia, jopa silloin kun itse mm. sitoo kengännauhaa tai jos kotona satut seisomaan esim. olohuoneessa.. Mutta näillä eväillä mennään ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä positiivisena ;) Uhkarohkeina ollaan ilmoittautumassa ev-tokokisoihin maalis-huhtikuun vaiheessa.. Hip-heijaa, isolla lusikalla syödään, mutta katotaan kuinka käy :) Vielä tovi saadaan kuitenkin odotella, ennen kuin kisaikä oikeisiin kokeisiin saavutetaan, mutta mikäpä kiire tässä on :) Daimin treenikausi on käynnistynyt toki myös, mammakoiran kanssa treenaillaan aktiivisesti agiliitoa ja käydään viikoittain pariin otteeseen tottistelemassa (1x ohjatut, 1x omatoimiset). Agimeiningit ovat sillä mallilla, että kisakalenteri alkaa olla selvänä. Ikuisuusprojekti OHJAAJA OPPII OHJAAMAAN jatkuu. Daimi pelittää loistavasti, kuten aina. Tottishommissa jatketaan samaa linjaa mitä ennenkin, vahvistetaan paikallaoloa ja vaihdellaan erilaisia häiriöitä suorituksen aikana. Keesin kanssa pyörähdettiin mätsäreissä tuossa meneellä viikolla ja pentukoira näyttikin kaikille (myös meille) närhenmunat. Lähettiin hakemaan kokemusta ja kokeilemaan miltä se kehäkettuilu tuntuu, Keesi meni niin kuin olis aina kehissä esiintyny, ravasi ja poseerasi. Ei hötkyilyä, ei kiskomista, vaan rauhallinen ja varma pentukoira koko homman ajan. Mukaan saatiinki sitten kokemuksen lisäksi pokaali ja parit ruusukkeet isojen koirien PUN1 (ei erikseen pentuja) ja lopulta BIS-koiran tuloksista kotiin viemisiksi. Herkkuja ja luita mukaan tarttui myös isohko pino, mutta ne katosivat jo samana iltana herkkusuiden nassuun. Alla kuva meidän missistä.. miten nii isot korvat? Parit pakolliset näyttelyt on kesälle kalenterissa, vaikkakin käsissä on koira joka varmasti menestyisi myös näyttelykehissä, ei se silti saa näytelmäpaarmaa mua puraisemaan. Meille sopii paremmin noi likaiset työt :D

Muutoksista toisenlaiseen.. Meidän Hämäläinen aka Energetic-Action's Gismo aka Daru on vailla uutta kotia. Poitsu palautui takaisin meidän hoiviin viikko takaperin ja on sittemmin mennyt hoitoon Sieviin ystäväni luo, poitsu on kuulemma oikea herra rauhallisuus, nöyrä ja tasapainoinen. Viikossa yksinolotreenit ovat onnistuneet siihen malliin, että poitsu pärjää mainosti työpäivät kotona ilman termiitin / remonttimiehen vikaa. Remmissä kulkee nätisti ja vapaana kulkee ohjaajan matkassa ilman ongelmia. Mutta mainostetaanpa nyt oikein kunnolla:

Eli 7kk:n ikäinen tervupoika etsii itselleen omaa ihmistä. Palautunut takaisin kasvattajalle. Daru on reipas, sosiaalinen (niin ihmisille kuin koirillekin) sekä erittäin taistelutahtoinen 7kk:n ikäinen uros. Tämä suloinen ja kiltti uros omaa myös jonkin verran dominassia, joten Darua ei myydä ensimmäiseksi koiraksi ja hakusessa on harrastava koti. Pennun koulutus on aloitettu ja Daru hallitsee jo muutamia perusjuttuja (istu, maahan jne..) kivasti. Fiksuna poikana Daru on myös jo hoksannut mitä tarkoittaa sisäsiisteys. Poitsulta löytyy molemmat kivekset ja hampaitakin löytyy koko satsi suusta saksipurennalla viimeisteltynä. Lisää kuvia ja tietoja löytyy täältä. Alla pari kuvaa herrasmiehestä.

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. :) Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

Hyvää alkanutta vuotta 2010!

2010-01-11T18:05:00.004+02:00

Vuodenvaihteen tohinoista on selvitty kunnialla, Daimi & Keesi viis'veisasivat rakettien äänistä ja touhuilivat omiaan vuoden viimeisen illan ajan. Asutaan reilu 7km päässä Oulun keskustasta, joten mitenkään suuremmin ei pauke kyllä kuulunutkaan. Pihalla/lähimaastoissa immeiset ampuivat kohtuudella rahojaan taivaan tuuliin, joten tytöt pääsivät ihan normaalisti harrastamaan iltahöyryjen poistoa tuohon meitin takapihalle.. Kaikki hyvin siis :)

Vuodenvaihteen jälkeen käytiin tutustumassa Keesin kanssa suureen maailmaan match shown merkeissä, järjestäjän tietojen mukaan näissä pentumätsäreissä oli kaikkiaan yli 120 pentukoiraa, joten voinette kuvitella, että kun sellainen lauma alle 12kk:n ikäisiä velmuja sullotaan n100neliön tilaan, ei leikki ollut kaukana - kirjaimellisesti :) Ihana Edi-siskokin oli tullut samaiseen tilaisuuteen itseään esittelemään, valloittava pusukuono pikkuinen Edi (työnimeltään Höpöttäjä) edelleen on :) Siskokset tulivat toimeen vallan sopuisasti alkuesittelyjen (ts.isottelujen) jälkeen. Keesi kun tuntuu omasta mielestään olevan maailmassa ainoa koira (Daimi-mamman jälkeen tietysti), joka valtakunnassamme suvaitsee tassutella, joten voinette kuvitella, että likkaa ei paljon koirakaverit kiinnostaneet :) Hyvä jos pahaa katsetta karvaisiin kavereihin loi, paljon enemmän pentukoiraa kiinnosti emännän rapsutukset ja niiden loputtua vieraiden ihastelut. Keesi oli elementissään, kun sai paistatella ihmisten huomiossa :) Kehään mentiin reilu 2,5tunnin odottelun jälkeen ja takaisin tultiin punainen nauha kourassa, tuomarin mukaan pentumme on oikea kehäkettu. Liikkeet sujui ongelmitta; puhdas, ilmava ravi koko ajan - ei poukkoillut tms. Tuomarin kopeloinnissa ei ongelmia, Keesi meni häntä heiluen tuomarin rapsuteltavaksi ja antoi tämän kopeloida/käännellä ihteään mihin suuntaan tahansa. Hampaiden katselua täytynee tosin treenata - vielä ei pentukoiramme oikein hoksaa, että hampaat-käsky tarkoittaa hampaiden tutkimista, eikä yletöntä pussailua :D Punaisten jatkokehää odoteltiin taasen reilu tunti ja tässä vaiheessa minun jaloistani löytyi jo hyvin väsynyt ja unelias pentukoira. Alkoi pentujen univaihe jo aiheuttaa sen, että läheisissä väleissä olevat siskokset sanoivat toisilleen hyvinkin rumia sanoja pariin otteeseen. Jatkokehästä saatiin lämmintä kättä ja kehuja, sekä tietysti hyvää mieltä :) Porukassa ravailu onnistui ;)

Kehäkettuilun lisäksi ollaan käyty tottistelemassa sekä tekemässä pentukoirasta putkihullua. Daimi aloitti eilen juoksunsa, joten meillä on nyt kuukauden treenitauko, joka tarkoittaa sitä, että Keesi saa extra-aikaa kentällä. Keesillä alkaa olla perusasentoon hakeutuminen 9+ arvoista, remmi on lähinnä koriste enää ja pieni punainen paholainen kiepsauttaa takakautta sivulle oikein mallikkaasti. Kierroksia ei ota useistakaan toistoista, tämä on positiivista - pelkäsin nimittäin että Daimin helpon treenattavuuden / hyvän kuormituksen kestokyvyn jälkeen saattaisin tulla pilvilinnoista alas kovalla rytinällä tämän uuden tirppanan kanssa.. Nyt ainakin vielä toistaiseksi olen siltä saanut välttyä :) Noutotreenit ovat hyvällä mallilla myös, Keesi kun tykkää kannella/tuoda kaikkea lusikoista sukkiin saakka, on noutokapulan kanssa treenailu ollut helppoa. Ollaan siinä vaiheessa että perusasennossa odottaa lupaa, hakee käskystä ja tuo eteen (ei vielä mene istumaan), sekä luovuttaa pureskelematta. Sen suuremmilta pitotreeneiltä säästytään siis ainakin vielä toistaiseksi ;) Mukava tulisielu tuo penikka tuntuu olevan, tekee kaiken 100% ja mitään sytyttelyjä ei tarvita. Taistelee hirmuisella ärinällä, huvittavaa katottaavaa/kuultavaa onkin, kun nuo kaksi belgelettä taistelee rätistä ja molemmat ärisee sekä pörisee kuin mitkäkin! Haun haukkuilmaisu hylättiin muuten alkuunsa, tuo lähes äänetön koira tuntuu oikein kivalle, joten mitäpä sitä pilaamaan - meikäläinen onnistuisi siinä kuitenkin ;) Nyt kun tässä on Keesin kanssa eletty ja oleiltu reilu 5kk, niin voinen sanoa että sain sen mitä lähdin hakemaan, samoja palikkoja löytyy mitä Daimista, ainoa vaan että ne palikat näyttävät olevan paremmin paikoillaan ja pitkäjänteisyyttä löytyy. Meikäläinen on ihan myyty :)

Alla muutama otos viikonlopulta kun Samu ulkoilutti kameraa ja minä koiria.

Mun lumipallo!

Anna jo!

Mun mun mun mun!

KarateKeesi!

Meidän kaunotar

Vakava pieneläin..

Näitä maisemia tulee ikävä..

Ollaan nimittäin muuttamassa TAAS. Helmikuun 1päivä muutetaan 2-tasoiseen rivitaloon tuohon parin kilometrin päähän Kuivasrantaan. Katotaan miten me viihdytään, kun enää ei talviset lenkit koostukaan Pyykösjärven jäällä hillumisesta, vaan uusi kohde on Kuivasjärvi. Vaan ihana se on muuttaa, ollaan haaveiltu kolmiosta jo vuoden päivät ja kun tämä talokompleksi on mikä on.. niin ainoa järkevä vaihtoehto on muuttaa muualle ja arvostaa omaa terveyttä, vaikka tämän talon sijainti koirien kannalta on mitä ihanteellisin!

Kirjoittelen seuraavan kerran kuulumisia sitten uudesta kodista, kunhan ollaan kotiuduttu. Katotaan miten elo sujuu 2-tasoisessa kämpässä ja joudutaanko noiden hurjapäiden ansiosta huovittamaan portaikko :)

joulutarina

2009-12-28T19:09:00.005+02:00

EDIT 29.12. / muutama kuva lisää..

Keesin kertomana;

Tuossa jokunen ruoka-annos sitten (tarkalleen ottaen 20, mä lasken ne jottei vaan jää yhtään nappulaa saamatta!) isäntä ja emäntä hössötti aamulla siihen tahtiin kiitettävästi, että äippä tiesi kertoa meidän lähtevän kohta johonkin reissuun. Sitte ku emäntä pakkas meitin ruuat, mä tajusin että kyllä se lähtö johonki on lähellä.. Mun ruokia ei viedä meinaan mihinkään ilman mua! Äippä meni meitin pedille nukkumaan ja totes, että älä penikka huoli, ne hössöttää tossa vielä pitkään enneku mihinkää lähetään. Mä en silti voinu mennä nukkumaan, ku mun piti vahtia mun ruokia - en ollu saanu edes aamuruokaa vielä! Isäntä sitte innostui viemään MUN ruoat ja lelut autoon, kuulemma menivät hyvään talteen se sano, kun yritin pomppia niiden perään. Kohta isäntä tuli takasin ilman mun eväksiä ja leluja ja nouti mukaansa äipän ja mut. Kiireesti autoon se sano, ruuat oottaa. Vaan se vaan huijas, ei siellä ollu mun ruokia tarjolla.. Emäntä sano sitte että nyt tytöt levolle, tulee pitkä automatka - ja sehän passaa mulle. Autossa on kiva olla kun pääsee aina johonki tosi kivaan paikkaan! Äippä meni taas siihen sen punaiseen häkkiin (jota ne kevythäkiksi kutsuu) ja mä sain matkata takaloosterissa verkon takana, ihan äipän vieressä. Emäntä ei huijannu kyllä yhtään.. Automatka oli kyllä toooosi pitkä, varsinki ku oli nälkä! Mä sain onneksi syödä luita matkalla, niin ne siirsi mun pahinta (suden)nälkää. Kaks (used to be-)ruoka-aikaa myöhemmin me saavuttiin taas siihen tosi kivaan paikkaan, jota ne kutsu "mummulaksi".. se kuulemma on emännän lapsuudenkoti ja siellä asuu emännän äippä ja iskä sekä se hirmusen pieni Vikki-koira joka ei tykkää musta yhtään. Mä en oo koskaan sille Vikille mitään tehny, mut emäntä sano että Vikki on uljas erakko ja sitä ei tartte häiritä ku se pelkää meitä kilttejä isoja tyttöjä. Harmi. Mä olisin tykänny leikkiä sen kanssa. Vikki kuitenki juoksi aina meitä karkuun sängyn alle.. Mut sainpahan ainaki maistella aina välillä sen ruokia, kun "mummu" oli unohtanu ne nostaa pois lattialta :D Voi että ne oli hyviä! Mummulassa me äipän kanssa leikittiin paljon, niin kuin normaalistikin. Mummulassa on iso piha sekä paljon mettää ja siellä me juostiin äipän oman (kuulemma) pallon kanssa. Äippä ei antanu mun kovin sitä palloa maistella ja äippä on vielä niin hurjan nopee, etten mä pysyny perässä kun se juoksi sen pallon kans! Vitsit että äippä on mun idoli!! Pari ruoka-aikaa myöhemmin emäntä ja isäntä hössötti taas, ne keksi tuua semmosen puun sisälle jota ne kutsu joulukuuseksi.. Se haisi ihan sille, että siinä on asunu semmosia söpöjä lintuja joita mä ja äippä tykätään katella ja seurailla. Emäntä ja isäntä laitto siihen kuuseen semmosia kivoja palloja jotka heilu kivasti ku niitä tökki. Äippä kuitenki kerto, että niillä ei tartte leikkiä ja mä uskoin äippää.. äippähän on mun idoli ja son niiiiiin viisas! Isäntä ja emäntä kehu mua kun mä olin niin reipas apulainen siinä pallojen laittamisessa kuuseen.. en mä oikein tajua miks ne piti sinne laittaa, mutta olkoot. Sitte illalla emäntä tuli kertomaan äipälle että joulupukki tulee taas ja se anto äipän ja mun haistella semmosta valkosta lumen näköstä (ja kivan makusta) juttua jota ne kutsui joulupukin parraksi. Vitsit että on kiva kun joku tulee käymään me äipän kans ajateltiin. Site se joulupukki tuli. Se oli kuulemma äipän vanha tuttu mut silti äippä vähän murisi sille, kuulemma ihan mua suojellakseen äippä sano.. Mut ei mua yhtään pelottanu se joulupukki, se oli oikeen kiva! Se rapsutti mua ja mä sain maistaa sitä partaa, jonka se oli nyt laittanu siihen sen suun eteen.. vissiin yritti estää etten mä olis saanu pussata sitä.. Haha, pussasin mä sitä silti! Joulupukki asuu kuulemma jossakin siellä missä äipän puolisisko Cara asuu.. Kuulemma joku joulupukinmaa?? Siellä varmaan on paljon tommosia samanlaisia kivoja joulupukkeja, pitää mennä käymään siellä joskus! Me saatiin äipän kans siltä joulupukilta semmoset tosi ihanat luut! Se oli kuulemma naudan jalkaa emäntä sano, ja se oli hyvää! Isäntä kerto sitten että tämmönen on Keesi sitten se joulu, tämmöstä hössötystä on kerran vuodessa - sit se kuiskas että kertakin on liikaa - mut mun mielestä se joulu vois tulla vaikka joka päivä! Mulla oli ihan tosi kivaa! Mummulassa oli ainaki tusina (joo'o mä tiedän mikä on tusina..) ihmistä, jotka kaikki kehu ja rapsutteli mua. Ne sano mua söpöksi ja kiltiksi ja mä tykkäsin siitä :) Jospa seuraavallakin kerralla kun isäntä ja emäntä pakkaa meidän autoon, me mentäs jouluun.. Se olis kiva! :D

Isäntä otti musta ja äipästä paljon kuvia kun me oltiin mummulassa..
emäntä laitto muutamat tänne näytille ihan teitä varten:

Äippä

Mä

Mä ja äippä

Äippä ja mä sekä ihana keppi jolla me leikittiin

Äippä

Mä

Äipällä on kuolat poskella..

ja mulla kieli..!

HITSIT KUN MEILLÄ OLI KIVAA!

Pari ruoka-annosta myöhemmin me lähdettiin takasin kotiin. Matkalla me pysähdyttiin johonki metikköön ja sietä punasen tuvan ovesta astu esiin mun rakas veli! Kendo asuu nykyään Reetan ja Sinna-koiran kanssa (Sinna muuten näyttää ihan multa - tai mä siltä, ihan miten päin vaan..) jossakin semmosessa paikassa kun Veteli. Se on kuulemma aika lähellä sellasta paikkaa jossa äippä, isäntä ja emäntä asu ennen kun ne muutti Ouluun. Vitsit että veikkaa oli kiva nähä. Se Sinnakin oli siellä, mutta en mä sitä jaksanu tervehtiä sen kummemmin.. Mä tykkäsin niin veikasta ja sen ihanasta lelusta. Sillä oli semmonen röhisevä vaaleanpunainen possu, joka oikeasti piti aivan hurjan hauskaa ääntä. Mä tykkäsin siitä possusta oikeastaan enemmän mitä veikasta.. Veikka oli kasvanu tosi isoksi kans, vähän niin kuin mä. Veikka tykkäs asua Reetan ja Sinnan kans, ei se varmaan olis enää lähteny meidän mukaankaan.. Vaan en määkään melkein meinannu lähteä sieltä pois, kun se possu jäi sinne lattialle ihan yksin. Sille varmaan tulee ikävä mua.. Emäntä otti musta ja veikasta kuvan kännykällä, mutta se ei kuulemma osaa laittaa sitä tänne teille näytettäväksi. Harmi. Sitte me mentiinki autoon taas ja ajettiin taas aika pitkä matka, kunnes me tultiin kotiin.. ja me saatiin ruokaa :) Emäntä kerto että seuraavaksi tulee joku vuodenvaihde.. onkohan sekin joku kiva setä jolla on parta?? Äippä tiesi kertoa, että se on semmonen kiva päivä, jolloin nähdään paljon ihmisiä ja sit taivaalla näkyy semmosia kivoja valoja, jotka pitää ääntä. Äipän mielestä se ei oo yhtään pelottavaa, joten ei se munkaan mielestä sitte oo. Mä uskon äippää.. son mun idoli!

-- rauhallista vuodenvaihdetta kaikille toivottaa Keesi, Daimi, Samu ja Satu!

"Tohelo ja Torvelo.."

2009-12-17T15:47:00.004+02:00

Tervehdys pitkästä aikaa!

Allekirjoittanut on ollut heikonlaisesti motivoitunut blogisihteerikkö.. anteeksi siitä. Koirien ja töiden parissa kuluu aikaa niin loistavasti, että ne loput vuorokauden tunnit pyhittää mieluiten jollekin muulle, kuin koneella istumiselle :)

Daimi ja Keesi viettävät liki 9tuntisiä päiviä kahdestaan, raukkaparat joutuvat nyt kärsimään omistajiensa hairahduksista, joita jotkut töiksi kutsuvat. Pikkutirri on jo pätevä tyttö olemaan yksinään noin pitkän ajan (vaikkakin Daimi-mamman kanssa se aikaansa viettää..), rakkokin alkaa jo osoittaa kestoaan ja vahinkoja sattuu yksinollessa enää harvakseltaan, muutoin ei ollenkaan. Kyllähän sitä kusi-paskarumbaa kestikin sen hiukka vajaa 4kk, kiitos ja kumarrus: ei enempää! :) Tuhojakaan ei pentupentu ole tehnyt yksinollessaan, mitä nyt sängyssä on makoillut (HYI HYI!) ja pari pehmolelua suolestanut.. Jalkalistaa koitti muotoilla uudelleen, mutta koki homman äkkiä turhaksi - sisustajan ura ei ollutkaan se miksikä Keesi tahtoi, hortonomi on edelleen paljon parempi (ollaan jo sanottu hyvästit mansikkapuskille ym. monivuotisille kasvustoille aika päivää sitten).

Talvi/lumi ollaan saatu tänne Ouluun tuossa pari viikkoa sitten ja nyt paukkupakkasten ansiosta ollaan päästy myös jäälle taasen temmeltämään. Daimi on ihan onnensa kukkuroilla kun saa painella sata lasissa ja pikkukakara jahtaa :) Meidän tyttöduolaiset ovat kuin paita ja peppu, mitä ensimmäinen edellä, sitä toinen perässä. Tyttöjä kutsutaankin kotoisasti Toheloksi ja Torveloksi, kumpi on kumpi, siitä ei ole vielä varmuutta :)

Kameraa olen koittanut tänään ulkoiluttaa koirien kanssa, kun töistä päästyäni sattui pari auringonsädettä näkymään. Saalis oli heikonlainen, mutta muutama kuva täytyy tänne silti tunkea :)

Samperin kakara, son mun SUKKA! :)

Tehotytöt

Keesi-pöllöpallo

Daimi kasvattaa pikkuhiljaa turkkiaan takaisin, hiljaa hyvä tulee vissiin :)

Treenielo on ollut aktiivista kaikesta työkiireestä huolimatta, Daimi käy agiliidossa aktiivisesti pari kertaa viikossa ja tällä viikolla ollaan oltu treenaamassa Aaltosen Mikon koutsaamana. Hyviä vinkkejä maailmanmestarilta ollaan saatu. Meillä persjätöt eivät sujukaan niin kultaisesti keskitietä kun olin kuvitellut, samaa voisin sanoa niistoista ym. räkäsyistä mitä kurssilla ollaan palauteltu mieliin. Daimin lämmittelyihin Mikko kehotti myös varaamaan enemmän aikaa mitä meikäläinen on nyt tehnyt.. tunnin lämmittelyt ja 30min. jäähdyttelyt odottaa seuraavalla treenikerralla - tämä toki voi olla hiukan vaikeaa, jos nyt sattuu tiistaina pääsemään viideltä töistä ja treeneissä pitäisi olla puoli seitsemältä, sillä ajomatkaa hallille on reilu 20min. ja siihen päälle työmatka sekä oma ruokailu. Mutta tehdään parhaamme. Agiliidon lisäksi käydään tottiksissa pikkuporukalla, häiriössä tai ohjatusti. Surkeana täytyy myöntää, että Daimin treenikalenteri on turhan tyhjä ollut tämän talvikauden :/ Koira parhaassa iässä ja ohjaaja on luopunut hyvistä treenitunneista työn vuoksi :(

Keesi treenailee sitten Daimin puolesta aktiivisesti tottista kerran viikossa ja sen lisäksi agiliitoa toisen mokoman tunnin. Innokas oppilas tämä pikkutirri :) Keesillä on huimat pomppupallon ominaisuudet jo tähän ikään, ponkaisee suorilta jaloilta syliin ja aloittaa hurjan pussailun, tämä onkin pentukoiran mielestä paras palkka esim. onnistuneen putkitreenin jälkeen. Kummasti muistuttaa Sinna-isosiskoa..Reeta huom.huom. ;) Tammikuussa aloitetaan pk-tottiksen ohjatut muiden alokkaiden seassa, meidän ipana on kurssin kuopus, mutta mennään silti mukaan, ainakin leikkimään keskenämme - se me ainakin osataan. Ohjattujen lisäksi treenataan pikkuporukalla tai omissa oloissa kaikkea mukavaa. Kiertää perusasentoon takakautta itsenäisesti ja n.99% paikka on oikea, lisäksi osaa maahanmenon paaaaallljon vikkelämpää mitä salama-mamma, eli Daimi.. Näinkin näemmä voi käydä :) Seuraamista treenataan imuttamalla, katotaan mitä saadaan aikaiseksi :) Tähän mennessä ainakin tehokkaasti pomppivan superpallon / sormiensyöjän :D

Vaan nyt täytyy taas poistua rutiinihommiin. Tähän loppuun täytyy vielä kuitenkin muistaa sanoa suuri kiitos ja kumarrus kuluneesta vuodesta treenikavereille, kouluttajille sekä tsemppareille. Kisakausi on ollut hiljainen, mutta syy onkin varsin ilmeinen.. Ensi kautena petrataan, kun ei ole häiriöpentuja :) Pentuprojekti olikin vallan ikimuistoinen, ihanan raivostuttava, eli sellainen jota ei tulla kokemaan ihan heti seuraavien vuosien aikana. :) Tästä projektista saatiin silti kultaakin kalliimpia muistoja, yksi sellainen tuhisee tällä hetkellä Daimin kyljessä sekä jaksaa päivä päivältä hämmästyttää meitä positiivisessa mielessä yhä enemmän ja enemmän - se on meidän Keesi :) Kiitos tästä kaikesta kuuluu paitsi Kamille ja Daimille, mutta tietysti myös Hennalle ja Marille. Hyvää loppuvuotta sekä rauhaisaa joulua kaikille!

Väliaikatietoja

2009-11-25T14:39:00.003+02:00

4kk:n ikäpyykin kunniaksi mitattiin ipanat maanantaina.

Keesi 46cm.
Kendo 49cm.

Luotettavuutta en voi taata, sillä mittaus suoritettiin ikean ilmaismitalla (niitä nauhoja), joka oli teipattu seinään enemmän tai vähemmän oikeaoppisesti.. :)

Perjantaina lähtee Kendomiini omaan kotiin.. Huh ja huokaus, kylläpä sitä päivää jo ollaan odotettukin! :) 2kk:n aikana ovat ipanat nauttineet ruokaakin kahden edestä, kolmas 15kg:n säkki bento kronenin nappuloita menossa. Tällä hetkellä syövät n200g/2x päivässä.

Kympin tyttö!

2009-11-22T16:58:00.003+02:00

Daimin kanssa käytiin liitelemässä eilen oman seuran agikisoissa, vallan mukavia ratoja ja tietty hyvin järjestetyt kisat ;) Daimi vetäsi molemmilta radoilta 2 rimaa alas, joten 2x10vp oli meidän saldo.. ei ihan sitä nollaa, köh, mutta jospa sitten seuraavalla kerralla ;) Daimi toimi kivasti, hypyt kuulemma vaan roiski menemään ihan miten sattui, ei tuo kierroksillakaan käynyt (=äänetön rata), joten ihan vaan tekniikkavirheiden piikkiin menee tuo puutavaroiden roiskiminen. Hierojalle pitänee varata aika ennen seuraavia kisoja.

Tänään aikaisin aamulla päätettiin Samun kanssa nauttia ihanasta yhteisestä vapaapäivästä ja lähteä pentukoirien kanssa juoksentelemaan suolle, pikkupakkaset olivat osittain onnistuneet pakastamaan reittimme ja meillä ihmisillä koivet pysyivät kutakuinkin kuvina ja siisteinä.. Pennuilla nyt ei niinkään. Aurinkokin näkyi joten kamera pääsi lenkille mukaan:

Keesi

Keesi
- aika sievä pikkulikka

Kendo

Kendo
- minoon KINGI!

Kendo

neiti Äly ja herra Väläys

Pallo-pöllöt..

Nomen Est Omen

2009-11-18T12:20:00.004+02:00

Tuo leijonanharjaksella varustettu poju yllättää kyllä päivä toisensa jälkeen. Jätkä on "työnimensä" mukaisesti oikea KINGI, turkkia on enemmän kuin Daimilla ja jätkä on onnistunut kapuamaan koiralauman hierarkiassa reilusti tyttöjen yläpuolelle. Pojat määrää ja tytöt häärää (vaikka ihmisillähän se on toisinpäin, eikö vaan?) :) Poitsu on tosiaan kasvattanut aikamoisen talviturppaan itseensä, jos Keesi on tuollainen pieni pumpulipallo niin Kendo on kyllä jo pumpulivuori.. Jätkä on tuossa muutaman kerran harjoittanut ison pojan eloa paitsi astumalla ja alistamalla sisartaan ja emoaan reilu meininki-hengessä, mutta lisäksi nostamalla kinttuaan pissatessaan. Ensi viikolla, 23.11., tuleekin ikäkuukausia täyteen 4, joten ei Kentsu turhan myöhään ainakaan meinaa isoksi pojaksi ryhtyä. Vaan kyllä se suurimmaksi osaksi silti pissailee kuin neitikoirat, siististi puolikumarassa.

Keesi-piskuinen aloittaa tänään isojen tyttöjen työt, kun aloitellaan pentutottis OKK:n riveissä. Hallilla ollaan nyt viikoittain käyty ihmettelemässä agiliitäjien sekä hallin yhteisääniä, eikä pientä pentukoiraa voisi vähempää mikään haitata. Keskittyy vaan lihapulliin sekä hanskan retuuttamisiin. Vähän ne isot ja hirmuiset koirapedot hallilla meinaa hirvittää, jos liian likelle sattuvat, hurja murina ja hampaiden vilauttelu onkin tässä tilanteessa Keesin pelastus.. Pedot kun katoavat järkytyksestä kauemmas. Edistystä tässäkin tosin on tapahtunut, hurja haukkuminen on vaihtunut matalaksi murinaksi, ei enää vissiin ihan niin kovasti pedot jännitä :) Murinasta huolimatta toiset koirat kiinnostavat ja uteliaisuus voittaa aina: kaikista on tullut kavereita, vaikkakin hallilla niiden kanssa ei leikitäkään - siellä me tehdään töitä :) Töistä puheenollen, Keesi yllätti eilen kun mentiin hallille reilu 30min. ennen Daimin agiliitotreenejä.. Päätin käyttää tyhjää hallia hyödyksi ja kyhäilin pienen agiradan Keesputille. Ratamme koostui yhdestä putkesta ja kahdesta hypyn siivekkeestä joiden välistä "hypättiin". Putki sekä siivekkeet olivat ihan uusia tuttavuuksia. Putken laitoin tietenkin niin suoraksi ja lyhyeksi kuin mahdollista ja valmistauduin siihen, että Keesia saa putkeen maanitella ja houkutella muutaman tovin niin kuin Daimiakin silloin 4,5kk:n isässä piti.. Sain pentukoiran istumaan sekä odottamaan, tarkoituksenani sinä aikana suoristaa ja viimeistellä putken pidikkeet.. Odota-käsky petti ja pentukoira juoksi jo putkesta ulos kun selän ehdin kääntää. Jäi sitten mun suunnittelemat totuttelut tekemättä, Keesi hoiti ne itse :) Piti vielä toistot tehdä, että eihän nyt varmasti ollut mikään vahinko tms. ja putkeen tuo pyyhälsi edelleen tuhatta ja sataa, sieltä kirmasti sitten sata lasissa hakemaan palkkaa. Putkeen irtoamisesta tulee tuskin tällekään neidille ongelmaa, irtosi jo ekoissa "treeneissä" reilusta kolmesta metristä.. :) Siivekkeitä ei varmasti edes huomannut, kunhan vaan lentävän hanskan perässä meni.. Hurjan hauskaa meillä oli sen reilun 30min. ajan mitä hallilla kahdestaan oltiin, on tuo vaan valtavan reipas pentukoira :)

Daimin kanssa käytiin viime sunnuntaina Kemissä kaamosrallissa kokeilemassa miltä ne agikisat taas tuntuukaan yli 7kk:n kisatauon jälkeen.. Junkohalli on mahtava kisapaikka ja mahtava kisafiilis oli meillä molemmilla. Samukin lähti tsemppariksi. Eka rata mentiin rallatellen rallia ja 2 rimaa roiski kun minä kaahasin, enkä odotellut koiraa. Rimojen lisäksi joku kämmi kävi kepeille mentäessä ja Daimi puski väärään keppiväliin, uusintayritys ok. Yhteistuloksena siis 15vp ja sijoitus 8/14. Ihanneaika alittui keppien uusinnasta huolimatta 1,74 sekunnilla. Rauno Virran suunnitelemalla radalla etenemisnopeus oli 3,3m/sekunnissa ja meillä nopeutta riitti 3,41m/s kämmeistä huolimatta. Ihan jees rata kaikenkaikkiaan :) Ratapiirros radasta täällä. Toinen rata mentiin sitten Tuomo Pajarin suunnittelemana, tosi kiva rata, joka jo tutustumisella tuntui nollaradalle. Sai käännellä ja väännellä koiraa, siispä juuri passeli meille. Rata alkoikin aivan loistavasti, Daimi oli tosi kivasti kuulolla, radalle tulikin sillä ihanalla asenteella mikä sillä on aikaisemminkin ollut: Jee jee, putkia, jee jee, mennään jo! Ratapirros täällä. Rata sujui suunnitelmani mukaan aina esteelle nro.8 saakka, jonka rima tuli alas Daimin hypätessä sen ihan kauhean huonosti. Siinäpä se nolla sitten menikin, mutta loppurata oli tosi hyvä, hypyt siistejä ja kepit aivan loistavat.. Tutustumisessa suunnittelin tekeväni kepit koiran oikealta puolelta, tark. varmistaa suoritus, vaan kun se vitonen jo kerran napsahti, niin päätin sitten leikata koiran takana kepeillä koiran vasemmalle puolelle ja treenata tätä leikkausta samalla. Homma pelitti tosi hyvin ja Daimi suoritti kepit tosi varmasti vaikka jäin reilusti taakse. Ei haitannut se vitonenkaan enää tuossa vaiheessa yhtään ;) Vaan kun tulokset tuli ja selvisi että tehtiin kisan nopein rata, niin kyllähän se vitonen taas suoraan sanottuna vitutti. Etenemisnopeus radalla Pajarin suunnitelman mukaan 3,3m/sek, meillä 3,87m/sek. Ihanneaika alittui 6,97sekunnilla. Plaah. Viimeinen rata oli taas Rauno Virran käsialaa ja hyppyrata oli kyseessä. Hyppäristä en odottanut kummempia, kunhan selvittäisiin putkiansoista ja tiukasta ihanneajasta. Helppo rata muutoin. Rimat roiskittiin niin kuin tyylillemme uskollisesti aina. Eka rima omaa syytä, toinen koiran piikkiin. Eli yhteistulos 10vp ja hyvä mieli: selvittiin putkiansoista ;) Ratapiirros täällä. Radan 2.nopein aika, heti bortsun jälkeen. Eli ei nollia meille Kemistä tällä kertaa, kokeillaan omissa kisoissa ensi lauantaina metsästää niitä uudelleen.

Nyt siivoilemaan ja odottelemaan tyttöjen illan tottistreenejä :)

Talvi tekee tuloaan, vihdoinkin!

2009-11-12T10:37:00.007+02:00

Tämän hieman vajaan kuukauden aikana mitä tässä asunnossa ollaan asuttu, ovat koirat onnistuneet juoksentelemalla saamaan takapihan nurmikon katoamaan.. Kummaa touhua. Onneksi lumi satelee nyt maahan, niin jäätyy tuo pihakin ja saa kolmikko ihan rauhassa pihalla touhuilla. Vähemmän ihania kuratassuja nuo koirat ovatkin olleet leikkihetkiensä jälkeen! Kaverin viime vuonna istuttama mansikkapenkki on myös kokenut kohtalonsa kun pikkunaskalit ovat päättäneet ryhtyä hortonomeiksi ja nyhtää rikkaruohojen ohessa myös mansikkapuskat. Daimikin harrastelee omia juttujaan ja neitiä ei piha-aidan 110cm. korkeus estele, kun siistinä koirana Daimi hyppää aidan yli ja käy pissalla lähimetsässä.. Mihinkään muualle ei lähde, kunhan käy vaan pissalla jossain muualla kuin omalla pihalla.. Höppänä mammakoira :)

Daimin kanssa ollaan palauduttu jo hyvää vauhtia normaaliin arkeen, agitreenit ollaan aloitettu lokakuun alussa ja ensimmäiset kisat on sunnuntaina Kemissä (kolme starttia). Nollia lähdetään metsästämään, mutta samalla pitää muistaa että ollaan taukoiltu se liki 6kk:ta ja Daimi ei ole vielä samassa kunnossa mitä oli ennen mammalomaansa.. Kunhan mennään pitämään kivaa, tapaamaan tuttuja ja nauttimaan hyvistä kisaolosuhteista mitä TORKKilla on taas tarjota Kaamosrallissa! :) Tokotreeneissä ei olla vielä päästy käymään, kun treenipäivä sattui sunnuntaille, sille huonoimmalle mahdolliselle.. Työt taas esteenä tällekin touhulle. Tässä pohdinkin nyt kuumeisesti, että luovutaanko tuosta OKK:n treenipaikasta ja käydään treenaamassa omatoimisesti Pohjoisen Belgien treenivuorolla sunnuntaina aina kun päästään. Onhan se nyt sääli, jos hyvät treenit menevät hukkaan kun kerran kuukaudessa saatan päästä töistä irtoamaan niin, että OKK:n treeneihin päästään. Tottista ollaan otettu ihan tuossa "omalla kentällä", hyvällä vireellä tekee töitä, satoi tai paistoi. Olen kuitenkin huomannut, että pentujen jälkeen (?) kuumuu herkemmin rättipalkasta ja pakka meinaa vähän rakoilla kun kuumuessaan ääntelee. Tähän täytyy nyt kiinnittää iso huomio, olen meinaan aina ollut niin onnellinen, kun tuota on saanut vaikka miten riepottaa ja repiä ja se ei ole kuumunut palkkaamisesta ja homma on toiminut aina.

Keesi-piskuinen on kasvamassa kovaa vauhtia belgikoiraksi. Eilen käytiin hakemassa tehosterokotukset ja tässä kaks viikkoa olisi sitä ns. varoaikaa, mutta eiköhän me silti eri paikoissa käydä siihen tahtiin, mitä ollaan tähänkin asti käyty :) Eläinlääkärillä oli Keesin mielestä taas huisin kivaa, lääkäritätillä on rapisevassa pussissa ihania herkkuja joita pieni "en saa koskaan kotona ruokaa"-belgimme nautti autuaasti lääkäritätin pistäessä piikit niskaan. Otettiin samalla tehosterokotusten lisäksi rabiespiikki, kun en millään raaski rahapussia venyttää niin, että uuden käyntimaksun + lääkemaksun maksaisin sitten parin viikon päästä.. Sanovat, että tehosteiden kanssa otettuna rabiesrokolla ei olisi niin hyvä teho, mutta ei me nyt minnekään ulkomaille olla tässä ihan heti lähdössäkään, eli kerkeää varmasti tehota koiraan sen mitä tarviikin :) Lääkäritäti piti pussailla märäksi hoitopöydällä heti kun sinne Keesi nostettiin, häntä heilui niin, että ei ollut varmasti kaukana koiran lentoon lähtö! :D Painoa Keesillä on 13,7kg. ja kuukausi sitten oli 9,2kg.. Hurjaa kyytiä kasvaa :) Kendo-veli kävi myös piikit hakemassa ja jätkällä oli painoa 13,9kg. Kendo kasvaa jalkaa siinä missä Keesi massaa :) Jätkä on meinaan varmasti reilusti yli 5cm. Keesiä korkeampi. Kunnon kasvupatit jätkällä on muutenkin jaloissa! Hirmuisen roteva a komea poju :) Kendon lääkärireissu sujui myös oikein reippaasti, kyllä sitä taas sai olla ylpeä näistä ipanoista. Kendoa vähän ujostutti lääkärin vaaka, mutta kun Keesi meni näyttämään mallia, että kuinka ihana se metallihäkkyrä oikein onkaan, niin kylläpä se jätkäkin siitä uskalsi itse vaa'alle talsia. Molemmat pallit pojalta tuntuivat, toinen tosin vielä liikkuvaista sorttia, mutta kyllä se siellä on :) Molemmilla on saksipurennat. Keesillä kaikki I-hampaat vaihtuneet, kulmurit heiluu ja kaikki P- ja M-hampaat löytyivät suusta, vielä toki naskaleina, mutta kuitenkin :) Kendo-suippokuonolla on vähän tiukempi purenta, ala-I:t vaihtuneet jo, mutta ylä-I:t vähän tiukassa, pitää harrastella vetoleikkejä runsaammin, niin lähtisivät hampaat irtoamaan :)

Alla muutama aamullinen kuva, kuvien laatu taas mitä sattuu.. mutta koittakaa kestää.

TerrorTwins

Kaikki kolme hetken paikallaan.
Daimi-ressukka vaan on IHAN kalju..!
Vertailun vuoksi viime keväinen kuva Daimista.

Vähän on erinäiköinen..

Mutta niin, takaisin asiaan..

Daimin agitreenien jälkeen ollaan käyty Keesin kanssa nyt muutamalla kerralla tutustumassa OKK:n ylipainehallin eloon ja ääniin. Keesi on oikein reipas oppilas, mitä nyt meinaa vähän jänskätä toisia koiria ja hurrrrrjalla murinalla ilmoittaa koirakavereille että ei oo tarvetta tulla lähemmäs. Likka keskittyy jo oikein kivasti näin 3½kk:n ikäiseksi tekemään hommian mun kanssa. Hallilla ekat 5min. menee ihmetellessä ja tutkiessa paikkoja ja tämän jälkeen pikkuneiti tarjoaakin jo kontaktia jotta tehtäisiin jotain mistä saa nakkia :) Pientä tokoilua ollaan leikkimielellä hallilla otettu, sitä oikeaa hyvän mielen treeniä :) Istuminen ja maahanmeno on niitä ruttinihommia, lisäksi treenaillaan luoksetulon perusasentoa edessä ja perusasentoa sivulla. Pari askelta seuraamista otetaan remmissä imuttamalla, haluan Keesillekin opettaa sen tekniikan kunnolla alusta saakka, niin säästytään paljolta :) Metsään päästään hakuhommia treenaamaan sitten lumien lähdettyä. Pari kertaa ollaan metsässä otettu ukon etsintää näytöllä niin, että Samu juoksee lelun kanssa johonkin lähelle ja Keesi menee kohta perään ja leikkien palaavat sitten lähetyspaikalle. Iloisesti pentukoira hommaa tekee. Haukkuvan hakukoiran ajattelin tuosta äänekkäästä tytöstämme tehdä, katsotaan sitten keväällä olenko vielä samaa mieltä ;) Kiva jälkikoira Keesistä voisi myös tulla, on niin pirun ahne :) Mutta yksi jälkikoira meillä täällä jo on, joten mukava on kokeilla nyt sitten näitä hakuhommia :) Ensi kevääksi vaan pitäisi jostain saada kasaan kiva hakuporukka. Onneksi täällä on paljon pk-hommiin valveutunutta porukkaa :) Keesin kanssa olen päättänyt, että tehdään pari asiaa kunnolla ja humputellaan sitten jotain muuta lisäksi jos aikaa jää. Daimin kanssa meillä on monta rautaa tulessa ja tehdään paljon erilaisia hommia ihan tosi tarkoituksella, se vie paljon aikaa treenikalenterista ja jos tuloksellisesti ajattelee, niin eihän se kovin kannattavaa hommaa ole. Haun lisäksi haluan Keesinkin kanssa perehtyä agilityn ihanaan maailmaan :) Samu saa touhuilla Keesin kanssa sitten jotain näistä jäljelle jäävistä lukuisista vaihtoehdoista jos niin haluaa :)

Kendo on täällä seuranamme vielä noin kolme viikkoa, onhan tässä tätä huisketta ja vilinää ollutkin kahden pennun kanssa.. Onneksi kohta homma rauhoittuu! :D

Tänään alkaa OKK:n pentutokot jossa olen kouluttajana, kivan 5koirakon ryhmän sain kasattua kaikkien liki 30hakijan joukosta. Edi eli keijukainen on näistä "meidän" pennuista kurssilla mukana. Aivan ihana on nähdä pientä hymytyttöä lähemmäs 2kk:n jälkeen! Saapa nähdä miten sitä pysyy ihminen nahoissaan :)

Palaillaan taas ja mukavaa alkavaa talvea kaikille!

hupsista

2009-10-26T11:30:00.009+02:00

taas on aikaa vierähtänyt jokunen tovi, kun kuulumisia on viimeksi tullut blogiin laitettua. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.. Ollaan mm. muutettu kosteusvauriollisesta kämpästä pois ja saatu takapiha uuden kämpän kylkiäisinä. Tässä jokunen tovi pitäisi asua, oma asunto olisi tarkoitus etsiä mahd. pian. Koirat nauttii takapihasta ja ihan ulkokoiria noista näyttää tulleen, olisivat siellä varmasti yötkin jos vaan ilmat (ja minä) sen sallisivat. Ohikulkijat rapsuttavat iloisia häntää heiluttavia belgialaisia tasaiseen tahtiin ja koska takapiha on kolmen taloyhtiön puistoalueen tuntumassa, riittää pieniä ja isoja ohikulkijoita varmasti jokaiselle kolmelle belgipöhkölle - Daimi ottaa vieraat vastaan hymyillen ja haukahdellen ilosta ja pennut pomppivat sekä hyörivät aidan vierustalla hurjasti häntää heiluttaen. Meillä ei selkeästi tunneta käytöstapoja taaskaan.. :)

Rokotuksilla käytiin 12ikäviikon kunniaksi ja siitäkin Keesi suoriutui kunnialla. Lääkäritäti ja hoitajat olivat Keesin mielestä tosi ihania ja jokaista piti tervehtiä. Piikki niskaan ja menoksi. Pöydällä olo / piikki ei tuntunut missään ja puntari se vasta olikin POP! Siinähän oli syötävän ihania metallitankoja! Huom. Huom. Sista-sisko ja emäntä, metallinhimo on tarttunut tännekin :) Onneksi olivat tukevasti kiinni, muutoin olisi varmaan pienen belgipötkön matkaan moiset ihanuuden lähteneet :) Lääkäri tutki Keesi-peesin terveeksi naskalihampaaksi, painoa oli jo hurjat 9,6kg ja jalat kasvaa suhteessa samaan tahtiin mitä massaa tulee - ei ole ainakaan vielä tässä vaiheessa semmoinen honkkelikonkkeli niin kuin veljensä Kendo alias "Mr. Hujoppi" ;) Keesillä ja Kendolla on säkäeroa varmasti lähemmäs 5-10cm. :O

Pari päivää muuton jälkeen lähdettiin lomalle vanhempieni luo E-Suomeen. Viikko vierähti ja kaikenlaista tehtiin tyttöjen kanssa. Oli muutes leppoisa lomaviikko, kun ei ollut kahta pentua temmeltämässä jaloissa ;) Kendo kun oli loman ajan Reetalla tutustumassa uuteen perheeseensä.. Vielä reilu kuukausi niin jätkä muuttaa omaan kotiin lopullisesti. Vaikka Kendo on helppo koira, niin kyllä jätkässä silti työtä riittää niin kuin pennussa nyt yleensä ;) Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka useammankin pennun kanssa elävät! Ei ole helppoa hommaa..

Lomalla käytiin moikkaamassa tuttuun tapaan Hölsöjä, pitihän tuota meidän uutta tulokasta käydä näyttämässä kun kerran naapurissa oltiin :) pikkuneiti-Keesi temmelsi mielellään tuon belgiperheen terrierivahvistuksen (borderterrieri) kanssa, Maikku (My) vajaa 1v ja Keesi 13vko tulivat oikein hyvin juttuun. Agikentällä juoksentelivat putkien ja esteiden seassa hurjan terrieripörinän ja belgipulinan saattelemana :) Myös Ilo-göötti oli menossa mukana, tuo 10v. rouvakoira tarjosi Keesille elämänkokemuksia ja näkemyksiä gööttimaiseen tapaan, hurjia hepuleita sai ja Keesi paineli innoissaan perässä tuhantena jalkana - Keesillä ei ollut jakojakaan pysyä rautarouvan perässä.. uusintamatsi pitänee ottaa joululomalla ;) Daimi osallistui karkeloihin sitten kun My ja Ilo olivat poistuneet paikalta, nämä kolme eivät varmasti enää olisi juttuun tulleet, joten Daimi ja Keesi jatkoivat siitä mihin My, Ilo ja Keesi jäivät.

Loman aikana Keesi pääsi tutustumaan E-Suomen elämään myös kaupunkihulinan muodossa. Helsingin foorumilla käytiin pyörimässä ihmis- ja autovilinässä, pikkulikka oli reipas ja ei ollut moksiskaan mistään uudesta ja ihmeellisestä, käveli reippaasti vierellä makupalojen toivossa.. Tuskin edes huomasi maisemien muuttuneen kun maksapullat houkuttivat niin kovasti :) Ahne pikkupossu. Vanha helsingin bussiasema toimi hyvänä treenikenttänä, siellä treenailtiin istumista ja maahanmenoa sekä otettiin parin askeleen kontaktikävelyä ihmisten ihastellessa tomeraa pikkubelgiä. Lokit olivat päivän sana Keesille, nuo siivekkäät olivat myös maksapullien toivossa ilmeisesti, kun niin ahkeraan kyttäsivät meidän liikkeitämme. Myös Keesi näyttää olevan lintukoira äitinsä tapaan..

Kaupunkireissun jälkeen käytiin perinteiseen tapaan Raaseporin linnanraunioilla Snappertunassa Raaseporissa (vai onkohan se nykyään Tammisaarta jo..?). Jokavuotinen perinne ei rikkoitunut tänäkään syksynä ja vaikka siellä ei mikään ole muuttunut (eikä tietenkään kuulukaan muuttua!), niin edelleen linnanrauniot ovat upea näky ja siellä tuli vietettyä taas tunti jos toinenkin. Tällä kertaa mukana matkassa meidän lisäksemme olivat isoveljeni poika sekä Keesi. Daimi jäi hoitoon "mummulaan" :) Keesi kulki reippaana pitkin raunioita, kaikki kolot olisi pitänyt tutkia ja erilaisilla pinnoilla kulki kuin vanha tekijä. Myös pari kiviportaikkoa kulki omatoimisesti, turvallisuus taattiin tietysti :) Linnassa kuului kaikenmoisiä ääniä ja niistäkään ei likka välittänyt mitään. Linnut räpiköivät katon ja kivimuurin välillä ja muut linnan vierailijat metelöivät kapeissa linnan käytävissä - meidän pikkuinen linnanneito se vaan kulki matkassa, ihasteli ilmeisesti maisemia sekin ;)

Keesi ikuistettiin tutulle poseerauspaikalle, äippäkoiraakin on kuvattu tuolla nurmipläntillä useammin kuin kerran ;)

Meidän pieni linnanneito

Kameraa ulkoilutettiin loman aikana tyttöjen touhuja ikuistamassa useampaan kertaan. Säät eivät oikein kuvausta avittaneet, mutta muutaman otoksen Samu sai napattua meidän metsäretkiltä. Keesi näytti taas kuinka maltti on valttia ja törötti käskystä pitkiäkin (yli minuutin) aikoja istuen sille osoitetussa paikassa. Maksapullilla on usein tämmöinen vaikutus pieneen belgiin, korvat ja äly terävöityvät ;)

Mammakoira ja pikkulikka.

Keesi-peesi-pesusieni.

Nahkamaha :)

Pentukoira olisi mielummin tehnyt tutkimusmatkoja vaahteranlehtimaailmaan,
mitä poseerannut kameralle.. Saisinko mä mamma mennä tonne??

Kaikki on vinksin vonksin, niin koira kuin korvakin :)

Vakavana maksapullan toivossa.

Epäonnistuneenakin hieno otos.

Kaiken jälkeen uni maittaa sylissä sohvalla.
toim.huom. meillä ei koirat oikeasti ole sohvalla, mutta mummulassa sekin on sallittua..
Ai mikä johdonmukaisuus?? :)

Loman lopuksi käytiin vielä moikkaamassa Kami-isukin ihmisperhettä ja Rinti-belgiä, Kamin ollessa mökkilomalla. Keesi pääsi tapaamaan Hennaa, Timoa ja Rinti-belgiä ensimmäistä kertaa, Rinti aluksi meinasi vähän pienen belgityttöämme kummastuttaa, mutta ei pelolle voinut antaa sijaa tietenkään, vaan pikkubelgi avasi sanallisen arkkunsa parin haukahduksen verran ja rupesi sitten touhumaan vetoleluilla Hennan ja Timon kanssa. Rinti-ressukka oli ihan kummissaan tuosta hänen reviirilleen tulleesta pienestä punaisesta paholaisesta (ei oikein tiennyt olisiko Keesi kissa vai kala) ja herrasmiehen tavoin antoi pienen belgitytön leikkiä leluillaan ja tutkia asuntoa mielin määrin :) Reipas likka Keesi oli uudessa ympäristössä Tampereellakin, rohkeasti tutustui kaikkeen ja kaikkiin sekä taisteli Rintin ja Kamin leluilla ihmisten kanssa. Myös Rintin kanssa koitti vetoleikkejä harrastaa, mutta homma oli vissiin paljon kivempaa ihmisten kanssa :) Kiitokset kaffituksista ja kestitykestä sinne Tampereelle! Jouluksi mennään E-Suomeen taas, pitää pyörähtää Tampereen kautta sitten uudemman kerran, kun pikkulikkakin alkaa jo vähän belgin kokoinen olla :)

Tämmöistä meillä tällä kertaa, arki koittaa taas ensi viikolla. Viiko aikaa saada muuttolaatikot purettua ja nautittua viimeisistä lomapäivistä. Kendo tuli jo takaisin lomaltaan, joten arki palautui jo koiraklaaniin hyvin onnellisissa tunnelmissa.. jälleennäkemisen riemu oli kaikilla kolmella suloisen onnellista :)

Talvea odotellessa toivotamme kaikille mukavia syksyisiä päiviä!

pennut 10vko

2009-10-04T19:11:00.002+03:00

Pennuilla tuli tuossa torstaina 10viikkoa ikää täyteen. Sen kunniaksi pitäisi matokuurit nyt ipanoille antaa, vaan meidän pennet saavat annoksensa vasta huomenna - ihan vaan koska me ihmiset ei olla muistettu apteekissa käydä ja kuureja tyypeille hakea. Ei ihan täysillä liekeillä enää loppuviikosta taideta käydä ;) Viikonloppu onneksi kuittaa kaikenlaista, mm. univelkoja. Viikolopun tuoman hyvän fiiliksen kunniaksi me lähdettiin Daimin kanssa rentoutumaan patikoinnin muodossa lauantaiaamuna sillä aikaa kun pennut vetelivät sikeitä kotona. Illaksi pennut sekä mammakoira saivat possunkorvat puuhasteltavakseen kun me vietettiin ilta Gloriassa Samun bändin EP:n julkkarikeikalla. Hyvin oli koirakolmikko iltansa viettänyt, ei mitään ilkeyksiä oltu tehty. Keesi ja Kendo pääsivät sitten tänään vierailemaan Oulun vilkkailla kaduilla ja kyllähän nuo reippaita veijareita ovat kaikkialla. Kaikki uusi oli kiinnostavaa (bussit, helikopteri, junat yms.) ja tietysti ne ihmiset ovat aivan suunnattoman ihania. Jossain määrin rasittava piirre kun jokainen ihminen (täällä ei niin pienessä kaupungissa) kiinnostaa ja niitä on pakko päästä tervehtimään.. Vaan sitä saa mitä tilaa. ;) Ihan tervettä tuo kiinnostus silti pennulla on ja kyllä se varmasti laantuu kun ikää tulee. Kai. Tänään illasta ollaan Keesin kanssa pari treenihetkeä pyhitetty istu + maahan -käskyjen täsmentämiseen. Ilman käsiapuja sujuvat molemmat. Nyt treenissä on sivulle perusasentoon tulo. Valloittavan inhoittavaa puuhaa :D Kendokin taitaa jo istu-käskyn oikein mallikkaasti, maahanmeno sujuu käsiavulla.

Tässäpä meidän puuhat tällä kertaa. Palailemme taas kuulumisten kanssa kun muutto on hoidettu.

Onnea vielä hirveästi Daimin siskopuoliskolle Caralle ja mestariohjaajalle Lauralle eilen saavutetusta haun avoimen koularista! HK2 tuli hienoilla pisteillä ja pisteenä iin päälle mukaan tupsahti vielä suomen muotovalion arvo! Siskoflikka on nyt sitten oikeaa valioluokkaa (vaikka kyllähän se jo tiedettiin ilman meriittiäkin ;)) Hyvää ansaittua lepokautta tehokaksikolle! :)

Talvikauden treenit

2009-09-28T17:50:00.003+03:00

Taas sitä on ihminen onnistunut hommaamaan itselleen jos jonkinlaista puuhaa hallikaudelle. Hoh hoijaa! Rakentelin tuohon vasemmalle tuon meidän hallikauden treenikalenterin ja aika täydeltä näyttää.. 4x viikossa ajelen täältä Oulusta Haukiputaalle koiraharratusten vuoksi.. OKK:n treenien vuoksi en millään ehdi nyt Pohjoisen Belgien treeneihin, joten meidän osalta nyt ne normit sunnuntain PB:n treenit jäävät ikävä kyllä väliin.. Kahden koiran kanssa treenejä onkin nyt sitten lähestulkoon tuplaten.. ikä ei Keesillä vielä agilitton ihan riitä (kevät-talvella sitten), mutta "pienen, pirullisen ja punaisen" kanssa aloitetaan silti tottistreenit marraskuun lopulla kun ikä + rokotukset sen sallii.. Saapa nähdä millainen pakkaus tuo meidän pikkulikka oikein onkaan, hirveä ärripurri jo nyt, jos ei heti makkaraa ala tulla kun tarve olisi. Malttia saadaankin kasvattaa varmasti koko talvi ;) Hallikaudesta vielä sen verran että vedän pentutokon tuossa marrakuussa OKK:lla, silloin ovat tosiaan Daimin pennet sen ikäisiä että pääsevät jo rokotustensa puolesta mukaan treenaamaan ja Edi ainakin lähtee Emman kanssa silloin tokon maailmaan tutustumaan :)

Kaiken muun lisäksi sain työsopparin taas ainakin joulukuulle saakka.. eipähän tule vapaa-ajasta ongelmia! Saapa nähdä missä välissä sitä ehtii nuo samperin kouluhommat oikein lopettaa..! Kenen kellosta löytyisi ylimääräisiä tunteja?? Niille olisi nyt käyttöä - tai vaihtoehtoisesti joku ystävällinen tekemään mun puolesta nuo pari tehtävää ja tenttiä. Joulukuuhun mennessä olisi valmistuttava..

Niin ja tosiaan, ei onnistuttu eilen ottamaan pennuista kuvia, kiitos sateen.. Mutta yritämme uudelleen paremmalla ajalla, siihen saakka teidän täytyy tyytyä noihin edellisessä viestissä esittelemiini otoksiin.

Palaillaan taas!

Keesi & Kendo

2009-09-26T22:26:00.005+03:00

Samu kuvaa pentuja huomenna, minä yritin tänään..
Tässä saalis tältä päivältä:

KEESI

neiti tapittaa

naapurikyylä tositoimissa

Korva meinaa lörpähtää kesken kaiken

isot korvat = kuulee paremmin?

Tarkkana kun porkkana

---------------------------------

KENDO

Kendokin kyylää

Komea jätkä!

Ilme enteilee tulevaa..

"Tämä on ihan selkeästi tehty mun hampaita varten!"

"Hups! Ai ei ollu vai??"

Geekkoset 9viikkoa

2009-09-25T11:10:00.004+03:00

Eilen tuli tosiaan 9viikkoa täyteen G-tyyppien eloa. Onnea Daru, Sista, Edi ja Lara!
Juhlapäivän kunniaksi punnittiin ja mitattiin Keesin ja Kendon strategiset mitat eilen illalla.

Kendo: paino 7kg, säkä n.35cm.
Keesi: paino 6.4kg, säkä n.34cm.

Isoja tyyppejä jo :) Hyvin luonnistuu leikit ison mammakoiran kanssa.
Ja jotta näkisitte tekin pennejen hurjan kasvun, laitan viikonloppuna kuvia kunhan Samu räpsii niitä. Palailemma astialle sitten :)

Vuodet vierii

2009-09-24T10:02:00.009+03:00

ja vanha hamsteripapparainen vanheni. Eilen Unto-pappa nukkui sitten ikiuneen rauhallisesti omassa mökissään. Eilen aamulla ei enää ruoka maistunut, joten tiedettiin jo papparaisen ajan tulleen ja illalla papparainen olikin jo iki-unessa. Unto eli onnellista (?) hamsterin elämää lyhyet 2.5v. Kiitos Unti-punti!

R.I.P.
Arctican Babar
"Unto"

Kiitos kuvasta Minna!

ipanat kuvina

2009-09-22T15:17:00.005+03:00

Minä kovasti yritin ottaa kuvaa näistä meidän ipanoista kun Keesikin meinaa korvansa nyt vihdoin nostaa. Ilman apua on ihan turha tätä projektia enää uudelleen tehdä. Yli 50kuvaa tuli näpsittyä ja kaksi niistä onnistui joten kuten.. Hoh! :) Ei ollu linssiluteita nämä ipanat tänään :) Josko Minna tai Samu tässä joku päivä ehtisi ipanoista ottaa kuvia?? ;)

Suloinen Keesi-peesi!

Komea Kendo!

Kuulumisia

2009-09-21T14:36:00.004+03:00

Daimi voi loistavasti, on alkanut leikkimään kunnolla ja nätisti pentujen kanssa. Aikaisemmin kun leikkiminen oli lähinnä sitä että Daimi kulki pentujen perässä ja piti niiden päätä suussaan tai kirputti niiden niskaa ja läpsi niitä tassullaan. Kunnon alistamista. Nyt on ihan eri ääni kellossa ja tuo retkottaa selällään pentujen alla sekä touhuaa niiden kanssa leluilla. Daimia on ihan selkeästi ruvennut taas lapsettamaan, vaikkakin se aina on ollut vähän lapsenmielinen, niin kyllä se nyt on taantunut pennuksi ihan kunnolla. Raahaa ja kantelee leluja pennuilleen ja meille koko ajan :) Muutoinkin vaikuttaa tosi hyvinvoivalle, turkki on ruvennut parantumaan, ei enää tiputtele karvojaan ja ei hilseilekään enää lainkaan :) Stressi loppui kun 4 ipanaa lähti omiin koteihin.

Pennuista ollaan myös kuultu lähinnä positiivisa asioita (mitä nyt Daru on erikoistunut sisustamiseen, suunnittelee vissiin tapetoijan- (tai paremminkin purkumiehen) uraa ihan tosissaan) :) Edi on aloitellut jo tokottelua pentuporukassa Emman kanssa ja Sista treenailee kovasti koirakansalaisen eloa Sirpan ja perheen muiden koirien kanssa J.suussa. Lara ja Daru valloittavat Kuopiota ja hurmaavat ihmisiä. Vähän tietysti oli pentuja aluksi jännittänyt uudet kodit, mutta iloksi on homma jo muuttunut - ei ole ikävää kukaan potenut.

Meillä Keesi ei ole vielä raaskinut hyvää lurppakorvaa belginkorvaksi vaihtaa.. Tietää olevansa suloinen noinkin ;) Pentukoiran elo on yhtä juhlaa, eilen käytiin koko porukalla metsälenkillä ja pennut juoksivat kilpaa mammakoiran kanssa pitkin metsiä ja tänään olen ollut vapaalla joten ollaan saatu vähän enemmän laatuaikaa keskenämme :) Ollaan molempien pennejen kanssa treenailtu vapaanaolon lisäksi tietysti hihnakäytöstä, Kendo tajuaa olla vetämättä, mutta Keesi vielä vähän arpoo kumpi on parempi. Lisäksi ollaan treenailtu peruskäskyjä, Keesi osaa jo istua ilman apuja ja maahanmeno onnistuu pienellä käsiavulla. Lisäksi Keesi osaa nyt sitten sanoa päivää eli antaa tassua - kiitos Samun. Semmoinen kuulemma piti opettaa koska Daimikin sen osaa. Tottakai, kuinkas muutenkaan. Eilen sitten istuivat tytöt (Daimi ja Keesi) rivissä tassut tanassa kun Samu niiden kanssa touhusi.. :D

Nyt synttäripäivää viettämään, 24v. tulee mulla täyteen tänään. Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän..

Uusi stara blogissa

2009-09-15T14:50:00.004+03:00

Keesikin pääsee mukaan tänne blogiin kuulumisillaan, jäihän neiti meille kasvamaan :) Kendostakin räpellän tänne jotakin näiden kahden kuukauden aikana mitä jätkä meillä on hoidossa.

Eilen aloitettiin treenikausi mammakoiran kanssa. Pari viimeistä viikkoa ollaan kohotettu kuntoa pitkillä lenkeillä ja juoksemalla, ja nyt alkaa kunto olla sitä mitä se oli ennen mammalomaa.. Paitti että Daimilla nuo utareet roikkuu vielä varsin tehokkaasti ja loppua ei näy - pennut syövät mamman maitoa edelleen kerran yössä.. öhöm. Agitreeneissä ei mitään yllättävää ja uutta, edelleen Daimilla on huippu vire, motivaatio ja taito.. ohjaaja se tässä on joka ei osaa mitään. Raimo oli koutsaamassa ja totesi sen mitä vuosi sitten - minä edelleen teen turhia liikkeitä ja tök-tök-pysähdyksiä, jotka aiheuttavat hyvin ohjaajaa lukevassa koirassa rimojen tippumisen. Sillä koiran fysiikasta se ei ole enää kiinni, nyt on syy ihan oikeasti minussa. Vinkistä otetaan vaariin nyt ihan oikeasti ja käyn vielä loppukauden treenaamassa Daimin kanssa minun liikkumistani, Daimi on paras koutsi - se näyttää heti jos teen jotain väärin :) Pitäisi saada jostain videokamera lainaan, niin näkisi ihan itsekin miten se ohjaus tökkii.

Keesi ja Kendo olivat eilen agitreeneissä mukana, Keesi seurasi koko treenien ajan Daimin ja minun menoa Samun kanssa kentän laidalla, tarkkaavaisesti oli likka tuijottanut meidän jokaista liikettä. Edelleenkään ei mikään meteli ja uusi asia hätkäytä neitiä, sosiaalinen tuo on myös laumassa ja ilman sitä - häntä heiluu ja korvat menee taakse heti kun vieras ihminen näkyy tulevan luokse. Tassuilla meneeläpsimään ihanaa rapsuttajaa kuin kerjätäkseen lisää huomiota, naskaleita toki testataan myös pussailun ohessa uuteen ihmislihaan. Yltiösosiaalinen tapaus verrattuna meidän sopivasti sosiaaliseen Daimiin :) Kendo-poika treenasi autossa yksinoloa, mitään ei kuulunut koko tunnin aikana, eli ilmeisesti oli jätkälle passannut tämä järjestely että tytöt pitää hauskaa ja hän nukkuu :)

Niin ja myös sunnuntaina käytiin pentujen kanssa agiliitelyyn tutustumassa, kun pennut olivat mukana katsomassa oman seuran agilitykisoja. Siellä nuo kaksi saivat aikaan "oi oi ihana"-ilmiön ja sitä kautta rajattomasti rapsutuksia :) Mikään ei hetkauttanut: ei kuulutukset, ei koirien haukunta, eikä ohjaajien kiljuminen/karjuminen. Tyypit vaan istua tapittivat tai nukkuivat pitkin pituuttaan starttialueen välittömässä läheisyydessä. Hyvä hyvä.

Daimin kanssa ollaan treenailtu tottista ensi kevättä silmällä pitäen. Jälkikokeeseen lähdetään koularia metsästämään heti kun on mahdollista, pitäisi nyt vaan saada tuo eteenmeno kondikseen. En tiiä mitä olen tehnyt, kun olen saanut sen tökkimään.. Irtoaa kyllä, mutta lyö kenttään heti kun näkee kentän reunalla olevan palkan. Dooh! Metässä pitäisi myös keretä käymään muutaman kerran ennen talven tuloa, katotaan mitä keretään.

Ollaan muuttamassa tuohon alakerran asuntoon ensi kuussa, tässä meidän asunnossa on kosteusvaurio (mutta ei hometta - näin sanoo tarkastajat) ja sen vuoksi asunnossa on aina kostea ja tunkkainen olla.. Vaan on se jo aikakin saada oma ISO takapiha.

Niin joo ja uusin kotisivutkin, käykäähän kattomassa :)

Pennuntuoksuisin terveisin!

ONNEA meidän höpötintti eli Daimi!

2009-08-07T10:39:00.004+03:00

4v. touhotusta ja toimintaa! Juhlistamma tätä nakkikakulla, rapsutuksilla ym. hömpällä ;)

Pikku-Daimi noin kuukauden ikäisenä

Kuulumisia

2009-06-22T17:12:00.003+03:00

Daimi kävi ultrassa 18.6. ja neiti, tai siis rouva, todettiin kantavaksi, joten treeniblogi hiljenee toistaiseksi :) Pentulaatikon kuulumisia voi lueskella edelleen osoitteessa
www.daiminpennut.blogspot.com

Hyvää kesää kaikille ja tervetuloa elokuussa Ouluun pentuja tapaamaan! :)

Pentusuunnitelmat

2009-05-06T11:48:00.002+03:00

Daimi aloitti juoksunsa tänään.
Sen vuoksi sain vihdoin aukaistua Daimin pentusuunnitelmia koskevan blogin,
eli kurkkikaapa säännöllisesti myös tänne: daiminpennut.blogspot.com

Kesäsuunnitelmat

2009-04-22T13:15:00.007+03:00

Kesäksi olen varannut treenipaikat meille niin agilityyn, tokoon kuin pk-treeneihinkin. Treenataan niin kauan kun Daimi vaan jaksaa :) Daimin Peppi-emo aloitti juoksunsa tänään, eli kohta Energetic-Action's F-pentue laitetaan tilaukseen! :D Daimin juoksuja odottelen toukokuun lopulle, olisi agikisoja tiedossa muutamat ennen sitä.. Daimin ja Kamin treffien jälkeen keretään vielä tovi harrastaa ennen pentuja, näin toivotaan ainakin.

Kesäkauden treenikalenteri näyttää tällä hetkellä tältä:

MA 19:30-20:30 AGILITYtreenit (2-3lk), kouluttajana Eila Alitupa (kiva ryhmä jälleen kerran!).
TI vapaapäivä?
KE pk-tottikset?
TO 19:30-20:30 TOKOkoulutusta Jaana Jussilan kanssa (alo-avo).
20:30-21:30 AGILITYkoulutusta Niina Kantolan kanssa (1-2lk).
PE pk-maasto?
LA vapaapäivä?
SU 19:00-20:00 TOKOtreenit (voi-evl), itseohjautuva.

Hallikausi loppuu ensi viikolla, kiitokset kaikille koutseille taidokkaasta opetuksesta, treenikamuille kivoista treenihetkistä ja koulutettaville aktiivisuudesta! Erityinen kiitos agiryhmälle jota pääsin kouluttamaan: Eeva ja Hurja (irski) ovat upea kaksikko, nousivat marraskuussa kakkosiin ja varmasti pian pomppaavat kolmosluokkaan.. Kunhan pikkutaapero Eevan ensin päästää kisaamaan, onnea perheenlisäyksestä Eeva ja mies vielä tätäkin kautta :) Marianne ja Nalle (slapko) tekivät mutkan kakkosissa alkukaudesta ja nousivat vauhdilla kolmosluokkaan loppukaudella, hienoa hienoa! :D Maarit ja pikkuinen Rita (schipp) kehityivät silmissä ja nyt katotaankin kumpi kerkeää sinne kolmosiin nousta ensin, Maarit ja Rita vai me ;) Kääpiöpinsereitä ryhmään mahtui kaksi, upeita pakkauksia molemmat, onnea kisakentille Merja-Liisa ja Leevi sekä Sanna ja Sissi! Maarit ja Tara (vlyt) kerkesivät loppuvuodesta mukaan treenaamaan Taran mammaloman jälkeen, vauhtia ja ääntä riittä, heh, onnea kisakentille :D Uusimpana tulokkaana meidän ryhmässä olivat Minna ja pikkuinen villakoira Helmi, hyvällä alulla teilläkin on agiura, nolla oli jo viime kisoissakin niiiin lähellä! Hallikaudella kouluttelin tokoa Jaanan kanssa ja niin iso tämä meidän jatko-mölliryhmämme oli, että en rupea kaikkia teitä erikseen kiittelemään, vaan yhteisesti kaikille täytyy sanoa kiitos aktiivisuudesta, tosi moni koirakko edistyi ja kasvoi todella upeasti, syksyllä viimeistään kokeisiin mars mars!! Erityiset onnittelut Giaralle ja Hennalle työvoitosta alokasluokassa viime viikonloppuna ;) Toivottavasti monet teistä (niin agi- kuin tokoryhmästäkin) tapaan vielä kisakentillä :)

Kisakalenteria en uskalla kesälle sen kummemmin suunnitella, pari starttia agilityä toukokuussa ja pentujen jälkeen tehotreenit jäljellä/tottiksessa = menolippu kisoihin kiitos. Josko sitä pentujen jälkeen se tokoilukin taas emännälle maistuu kisamielessä.. :)

Iloista kesän odottelua, vappukin on taas ensi viikolla.. Se tietää Daimillekin extra-paljon ulkoilua kun me immeiset mennään vapunviettoon Oulun Ainolanpuistoon :) Viime vuonna sai nauttia seurueen ainoan koiran virasta rapsutteluja keräten, vaan tänä vuonna laumaan on liittynyt pari uutta rapsuttelujen kerääjää, katotaan kuin Daimin haaremin käy :) Vappuna Samun bändillä Koalialla on pitkästä aikaa keikka "kotikaupungissa", eli kaikki oululaiset (ja miksei vaikka helsinkiläisetkin??) tervetuloa Bar Caioon viettämään vappua!

Palaillaan taas :)

Niin ja äänestäkäähän toki Koalia keikkailemaan Nosturiin (klikkaa alla olevaa kuvaa ja äänestä antamalla s.postiosoitteesi)!

Kesää odotellessa

2009-04-08T12:04:00.004+03:00

Pitkästä aikaa on hetki jolloin kerkeän istahtaa koneelle muunkin kun töiden / koulun merkeissä. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime kuulumisten. Daimin kanssa käytiin tokokokeessa 28.3. hankkimassa todiste vielä kerran siitä, että ei se piilopaikallaolo ole vielä koevarma. Neiti hiippaili jälleen mielistellen paikallaolosta suunnilleen 20sek. ennen ajan päättymistä mun luo.. Kun oli ensin haukkunut mun perään edelliset 2min ja risat. Kyllä oli taas syyllisen näköinen kun hipsi piilolle.. Hymy huulilla ja häntä vispasi. Muutoin ihan kivasti meni muut suoritukset, pisteitä kerättiin 142, eli kämänen 2.tulos. Paremmin kun viimeksi, mutta ei koiran tasoa kyllä vieläkään osoita..

Seuraaminen talutimetta 9.5p. - nopeudenvaihdot ok, paikka oikea, perusasennot kunnossa ja kontakti pysyi - en tiedä mistä otti tuomarina toiminut Olavi Pajala tuon puolikkaan pisteen veks.
Liikkeestä maahanmeno 9p. - Ne kyynärät leijui ilmassa taas liian kauan.
Luoksetulo 7p. - Ohoh, Daimi valui. Mihin katosi se napakka pysähdys mitä ollaan treenattu?
Liikkeestä seisominen 8.5p. - Ohjaaja kämmäsi, siinähän on selkeä ero kun sanoo seiso ja sto, eli menin sanomaan seiso vaikka moista käskyä ei käytetä muuten kuin koiran huoltotoimissa ja niissä harvoissa näyttelyissä mihin ollaan eksytty. Pysähtyi se silti, mutta oli pari askelta valunut perään kun käsky oli niin kummallinen :) Reppana.
Noutaminen 9p. - Laukalla kapulalle, laukalla luo ja törmäys. Ei pureskelua. Törmäyksestä pojo pois, vaikka ei mulla edes tasapaino horjunut ;)
Kauko-ohjaus 7p. - Nyt Daimi kehitti itselleen?? ja yleisölle hupia pöhisemällä tuomarille joka käskyn välissä.. Häntä heilui ja pöhinä kävi. Olis vissiin Daimilla mieli tehny päästä Pajalan kainaloon rapsutettavaksi, muuta syytä en keksi. Liikkeen jälkeen ei taas tuomaria huomannutkaan..
Estehyppy 9.5p. - Puolikas lähti jostain, en tiedä mistä. Liike nopea ja siisti.
Kokonaisvaikutus 9p. - Pajalaa häiritsi Daimin haukkuminen p.olossa ja pöhinä kaukkareissa. Muutoin ollaan kuulemma näyttävä pari, joka tietysti on se tärkein asia.. pöh.

Tokottelujen lisäksi kävästiin tottis-treenien talvikauden päätöksen kunniaksi "loppukokeessa" jonka tuomareina olivat Eeva Äijälä ja Kauko Ruokolainen. Paikallaolo erinomainen, seuraaminen erinomainen, a-estenouto kummallinen :) Paikallaolossa ei ongelmia, enhän ollut piilossa.. Tarkasti oli tapittanut mua koko ajan, ei pöhinöitä, ei levottomuutta. Hyvä hyvä. Seuraaminen oli tosi kivan näköistä, käännökset aivan huippuhienot ja henkilöryhmässäkin yhtä haistelua lukuunottamatta kontakti pysyi ja pysähdys oli hieno. Ei olla henkilöryhmää otettu sitten viime syksyn kokeen, eli pointsit siitä neidille, kun muisti mitä pitää tehdä :) A-estenouto.. noh.. En hallissa halua hyppynoutoa ottaa, kun pohja ei ole kaikkein kiitollisin koiran kropalle noin korkean hypyn vuoksi, joten päädyttiin a-estenoutoon.. jota muuten ei myöskään olla otettu sitten viime syksyn kokeen. Noh, ekalla kerralla hyvä ylösmeno ja nouto, ainut vaan että unohti tulla a-esteen kautta takasin. Pieni muistuttelu koiralle ja toisella kerralla muisti mitä piti tehdä, häntä vispaten tuhatta ja sataa nouti kulkien a-esteen kautta sekä meno- että paluusuunnassa. Luovutus siisti, sivulle siirtyminen siisti. Vapautuksen jälkeen lähti esteelle uudelleen.. Mamma, kato mä osaan :) Eeva sanoi odottavansa meitä ensi kesänä kokeeseen.. ja lupauduin sitten todistajien läsnäollessa Daimin mammaloman jälkeen johonkin kokeeseen ilmoittautua, hölmö kun olen :) Vaan mikäs siinä, metsäosuus pitäis olla hanskassa. Tottiskin, kunhan treenais sitä seuraamista niin että mulla on hirveä jännitys päällä ja joku ampua tusauttaa selän takana siihen tahtiin että minäkin säikähdän.. ;) Katiiiii??? Petriiii??? :)

Näiden täsmällisyyttä ja äänettömyyttä vaativien harrasteiden lisäksi ollaan agiliidelty hurjasti. Ilmotin meidän oman seuran kisoihin 18.-19.4.. Kaikki neljä starttia aattelin että käydään juoksemassa iloiten läpi. Hitsit että innolla taas odottelen. Viimeset hallikisat ja saattaa olla että ylipäätään viimeset kisat ennen Daimin pentusuunnitelmien toteutumista. Maaliskuun lopulla olis ulkokisat omalla seuralla ja siellä olis vielä brittituomarikin, toivon oikeasti että Daimi jaksaisi pantata juoksujaan toukokuun viimesille päiville niin että päästäisiin Lee Gibsonin tuomaroitavaksi! Juoksut tilaukseen sen jälkeen sitten ja pennut samoin ;)

Kovasti ollaan mietitty että riittääkö meillä aika ja resurssit, jos otetaan Daimin pentueesta meille yksi naskali kasvamaan. Hirveä halu olisi, mutta tiedetään kyllä että nyt kun Samulla on tämä uusi ja kiireinen työ, jäisi pennulta paljon kokematta kun vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja. Mulla on kuitenkin halu Daimin kanssa treenata ja kisata vielä vuosia ja koska mulla on jonkin asteinen yhden koiran ihminen-syndrooma, tiedän etten pennulle voi antaa aikaa niin paljon kuin se sitä tarvii. Daimi on mulle se number uno kuitenkin. Samu kun nyt tuon bändinsäkin (tai siis monikossa, bändiensä) kanssa keikkailee ja levyttää, niin aika-ongelmia tulee sieltäkin suunnalta.. Tällä hetkellä meille ei siis Daimin penneliä näytä tulevan, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos Samulla työt helpottaa ennen syksyä?? :)

Mutta pitää vielä laittaa kuva tammikuisesta lenkistä, kun Daimi-tötterö nauttii kepukastaan.

Kevään jatkoja!

Vuoden koira-kisat

2009-03-10T11:14:00.001+02:00

Pitää nopsasti päivitellä tänne Daimin tuloksia seurojemme vuoden koira-kisoissa, kun kotisivuja en kerkeä päivittää..

Vuoden 2008 menestyneimmät Pohjoisen belgit - kisassa Daimi sijoittui seuraavasti:

tokokoira sija 3.
pk-tulokas sija 4.
agilitykoira sija 8.
näyttelykoira jaettu sija 9.

ja OKK:n (Oulun koirakerho) vuoden koira - kisassa näin:

tokolupaus sija 3.
agilitykoira sija 18.
näyttelykoira sija 18.

Meidän tuloksia ei ollut OKK:n lehteen jostain syystä päätynyt, mutta tarkistin asian ja sijoitukset pitävät paikkaansa. Onnittelut treeni- ja kisakavereille muista sijoituksista!! :)

Kuvahaaste

2009-03-10T10:50:00.004+02:00

Lauralta ja Caralta saatuun kuvahaasteeseen pitää toki vastata :)

1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.

2. Valitse sieltä neljäs kuva.

3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.

4. Haasta neljä ihmistä.

En ollut tätä kuvaa aikaisemmin nähnytkään :) Tämä on Samun ottama kuva, ensimmäisia kuvia mitä on tällä meidän uudella kameralla otettu (kansiosta päätellen) :) Daimihan se siinä pöljäilee, en mene vannomaan että haukotteleeko neiti tuossa (kielestä päätellen kyllä) vai leikkiikö jotain Samun kanssa.
Oli miten oli, pöljältä se näyttää :D

Kiitokset kuvahaasteesta, me annamme hyvän kiertää ja seuraavat uhrit ovat

Susanna ja Turkka sekä Anni & Zero

Reeta, Sinna, Hilla & Sälli

Kuupojengi :D

sekä Mari ja Kuunsirpin tervut

Nopsat kisakuulumiset

2009-03-01T21:13:00.003+02:00

Voittaja saa odottaa vielä hetken. Käytiin tokokokeessa Riitta Räsäsen tuomaroimana ja eihän se eka avoimen koe niin nappiin mennyt kun toiveissa oli :) Räsäsellä oli tiukka linja läpi koko kokeen ja toisaalta hyvä näin.. Daimi-maimille paikallaolo on ollut se yököin juttu sitten penikasta, mutta aikaisemmin se ei ole paikallaolosta koskaan liikkeelle lähenyt, ainoastaan jurputtanut ääneen siitä mielipahasta mitä pienelle belgille jää kun mamma menee piiloon ja hänen pitää jäädä yksinään makaamaan ja odottamaan.. plaah kuinka mälsää! Eilen kokeessa neitonen kuitenkin päätti vajaan minuutin paikallaolonsa jälkeen juosta kipinkapin mamman luokse telttaan, ihan vaan tarkistamaan että kaikki on ok.. Hymy huulilla (molempien, sekä minun että koiran) kohdattiin Daimin kanssa kun kuulin Katin (liikkurina) kutsuvana meikäläistä pois piilosta, pirskatti viete että voi koira näyttää syylliseltä :D Tiesin kyllä jo koiraa jättäessäni että nyt ei mene liike kohilleen, nimittäin siinä vaiheessa kun koirat piti maahan laittaa, vieressä olevan koirakon emäntä karjaisi sen verran kovaa sakumaanikolleen tuon maahan-käskyn että meinasi mulla mennä oikeasta korvasta kuulo ja hyvä etten alleni kussut :D Hitto vie mikä siinä on ettei ne käskyt mene pehmeämmin perille.. ok, käyttis-saku ja "45kg pelkkää lihasta" mutta joku roti. Siinä omasta järkytyksestä selvittyäni hoksasin että ohhop, eipä mennyt Daimi maahan (ei varmasti kuullut mun käskyä, kun hyvä jos kuulin sitä itsekään), katsoi korvat luimussa mun ohi tuota äänen tuottajaa ja toisella käskyllä valui verrattain hitaasti maahan ja kyynärät jäi ilmaan. Siinä vaiheessa pitikin jo piiloon mennä ja sivusilmällä näin että neiti nousi istumaan.. Piiloon kun päästiin, niin alkoi mölyäminen: pöh, pöh, (mamma), pöh pöh, (tuu takas!). Eli nollillehan se liike meni. Pitää aloittaa alusta tuo paikallaolon merkityksen selvittäminen, jotakin mennyt vikaan tässä matkan varrella. Kuukauden päästä seuraavaan kokeeseen meno, sitä odotellessa treenataan hiki hatussa ja hurjasti hauskaa pitäen :) Muuten ihan kivoja suorituksia, nouto ja liikkeestä seisominen 10, seuraaminen (kuulemma liian tiivistä mutta erittäin kaunista), liikkestä maahanmeno (etupää valui taas) ja hyppy 8 (ei istunut ekalla, huih?!), kaukkarit 9 (en tiedä mikä muu meni vikaan kun se että tuijotti Katin selkää koko liikkeen ajan (liikkuri oli tosiaan Daimin ja mun "välissä") ja luoksetulo 0 (läpijuoksu + hieman liian vino perusasento) Kokonaisvaikutus 8, piti parin liikkeen välissä ottaa Daimia pannasta kun meinas lähteä isäntää etsimään, kun ryökäle vaihtoi paikkaa kesken kaiken :D, tuomarin mielestä ollaan upeasti yhteistyötä tekevä pari, jolla ei vaan ollut hyvä päivä tänään. Yhteensä pisteitä 123 ja sillähän irtoaa se 3.tulos. Kaikki kokeen tulokset löytyvät täältä, kuten huomaatte tuli kokeesta vain kaksi 1.tulosta, niistä onnittelut ne ansainneille eli Duumille ja Petrille (JEE!!!) sekä Kannuksen koirakoulun labukalle!

Talvinen tervehdys!

2009-02-17T11:20:00.004+02:00

"Meidän" järvi :)

Tänne Ouluun on saapunut vihdoin ihan kunnon talvi. Pakkanen paukkuu 20asteen korvilla lähes päivittäin ja lunta on varmaan reilu puoli metriä, paikoin enemmänkin. Daimi nauttii tietysti tästä säästä jopa silläkin uhalla, että pakkanen puree pienen belgin tassut haavoille.. Tästä johtuen ollaan jouduttu hommaamaan ressukalle tossut, mitenkään huomaamattomat ne eivät kyllä ole, heh, kirkkaanpunaisia vauhtiviivoilla varustettuja tossuja ei voi olla huomaamatta kun neiti kirmaa hangessa :D

Daimi hangella

Tässä viimeisten kunnollisten kuulumisten jälkeen on kerennyt tapahtua myös kaikenlaista muuta..

Allekirjoittanut on aloittanut työt lastentarhalla lastentarhanopettajana, ei ihan sellainen työ mitä olin haaveillut, mutta ihan kivaa tuolla on ollut.

Daimin kanssa ollaan jouduttu jäämään pois tokokokeesta sekä agikisoista, kun koiraneidon ulkosynnyttimet ärtyivät joko a) lumessa makailusta tai b) kun nuoleskeli itseään lievissä valeraskausoireissaan. Me tietty kiikutettiin Daimi eläinlääkäriin heti kun huomasin Daimin röörin punoittavan / erittävän kirkasta nestettä, lääkäri ultrasi sisäsynnyttymet (kohtu/munasarjat) eikä niistä mitään muutoksia onneksi löytynyt. Daimi sai sitten kahden viikon sulfakuurin tuohon lievään tulehdukseensa, joka sillä ulkosynnyttimissä todettiin. Lääkäri sanoi että tuo lääke sitten maistuu koirienkin mielestä kaamealle: kannattaa antaa herkkujen kanssa ja mie jo mielessäni ajattelin että olisipa ensimmäinen asia jota meidän Daimi ei mielellään syö.. Kotona annoin sitten ekan annoksen ja tarjosin tabletin paljaaltaan, Daimi tarjosi samantien perusasentoa, kun näki että jotakin sille on tarjolla :) Tabletti hävisi pienen belgin mahaan samantien, eli eipä siis ollut tuo lääkekään sellainen, mitä belgiansyöppömme ei olisi innoissaan syönyt.. Kuuri on nyt syötetty ja tulehduskin hävisi samalla. Kaikki hyvin :)

Treeneissäkin tuli parin viikon tauko, kun en halunnut Daimin sairastuvan lisää hallin pohjan tarjoamista sotkuista ja myöskin siksi, että jos tuo Daimin tulehdus olisi ollut tarttuvaa sorttia, niin olisivat pian muut hallilla käyvät koiruudet sairastuneet.

Viime viikolla päästiin jo treenailemaan ihan kunnolla ja hauskaahan meillä taas oli :) Agitreeneissä treenailtiin ohjauskuvioita ja tokoillessa otettiin tunnaria. Uskalsin jo alkaa tuomaan neutraalin kapulan mukaan, kun pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että Daimi etsii sitä omaa kapulaa nenällään, eikä silmillän.. Daimillahan on ollut tapana noutaa se kapula minkä viimeisenä maahan laittaa, siitä syystä ei neutraalia ole treeneissä voinut pitää ollenkaan. Nyt ollaan sitten piilotettu kapulaa ulkona hankeen ja sisällä/hallissa maton alle, sieltä joutuu nenällään kapulaa ettimään. Alkaa pikkuhiljaa näyttää kaikki voittajaluokan liikkeet oikeilta ;) Jos paikallaolosta ei puhuta.. Daimilla on meinaan taas se vaihe p.olossa että nyt pöhistään ja kunnolla, paikaltaanhan tuo ei liiku, mutta komentaa mua ilmeisesti tulemaan pois piilosta tuolla pöhinällään/haukunnallaan. Treeneissä ollaan sitten saatettu ottaa reiluja 5min. paikallaoloja ihan sen takia, että tuo koiruus ei hiljene tarpeeksi pitkäksi aikaa, että voisin tulla pois piilosta. Eka avoimen koe olisi edessä tämän kuun lopussa, saattaapi olla että konsertti siellä raikaa jos ei neiti taas hoksaa olla hiljaa ennen sitä ;) Pitää vaan treenata tosi ahkerasti enne koetta.. Harmittava takaisku, mutta sellaista tämä koirahomma välillä taitaa olla.

Allekirjoittanut on myös kaiken työn/koiraharrastuksen keskellä ruvennut paikallisen belgianpaimenkoirayhdistyksen alajaoston (Pohjoisen Belgit) kotisivujen tekijäksi/päivittäjäksi. Näitä sivuja voitte käydä katsomassa osoitteessa www.pohjoisenbelgit.com . Tämän lisäksi teen kennel Hukkarullalle par'aikaa uusia kotisivuja, myös niiden valmistuminen alkaa olla kohta ajankohtaista :)

Talviset terkut vielä kaikille ja myöhäiset terveiset myös kaikille ystäville :)

Idiootteja Kuivasjärvellä!

2009-02-03T17:33:00.004+02:00

Kalevan sivuilta löytyi juttua koiramyrkyttäjästä joka liikkuu tässä meidän "nurkilla".. Hip heijaa, ei paljon kaverilla päätä pakota!! Tästä on ollut paljon keskustelua meidän seuran s.postilistalla ja tarkkana saa olla näemmä vieläkin.

Onneksi me ei koirapuistoilla, mutta olkaahan te varovaisia jotka niin teette!!

Hopee ei oo häpee!

2009-01-25T19:51:00.005+02:00

Varsinkaan jos voitto menee super-hyper-nopealle bortsulle vain parin sadasosa-sekunnin erolla. :)

Näin siis kävi meille tuolla Kemin pakkasrallissa. Käytiin liitelemässä kolmen startin verran ja taisivatpa ne olla meidän elämämme parhaat radat. Daimi pelitti kuin unelma. Eka rata siisti nolla, reilu 11sek. alle ihanneajan, jolla siis sijoitus toinen. Toka rata vielä kauniimpi hylky, joka meni minun piikkiin. Jätin koiran taakse kun koitin jollain ihmeen keinolla kääntää sitä kepeille ja tässä kohtaa neiti mennä paukautti hypylle. Muuten ihan unelma rata! :) Kolmas rata myöskin siisti hylky, koira valitsi putken väärän pään. Siisti ja nopea rata tämäkin :)

Kakkosluokassa on nyt se nollasaldo aukaistu, tästä on hyvä jatkaa ens kuun "kotikisoissa". Niin ja sanottakoon vielä että kisatauko teki terää ;)

Kiitokset TorKK upeista kisoista!

Pitkästä aikaa..

2009-01-09T22:09:00.005+02:00

palaamme agiradoille. Ilmoitin meidän Kemiin pakkasralliin sunnuntaille 25.1. hyviä ratoja metsästämään (että kiitos vaan Kati, pakko oli ilmoittautua, kun niin hyvästi mainostit junkohallia ;) )! Tarkoituksena hauskanpito Daimin kanssa (viimeksi kisattu 14.9.2008) ja toiveissa on että rimat pysyy paikallaan ja että ohjaaja hallitsee hommansa.. Ei paniikkia. Huippua! :)

Hyvää alkanutta vuotta!

2009-01-06T15:49:00.024+02:00

Noniih, nyt on joululoma vietetty. Haikein mielin lähdettiin sunnuntaina Lohjalta (tarkemmin sanottuna Virkkalasta) takaisin tänne pohjolaan, vaan kun perille tultiin, niin kyllähän tämä kodilta taas tuntui. :) Daimi vietti lomaa yhtä lunkisti kuin aina ennenkin, automatkat neiti nukkui (tuhina paljasti), pissapysähdystä lukuunottamatta ja perillä neiti nautti "mummun" ja "papan" hellittelyistä.. Eli taidokkaasti noolasi herkkuja joka välissä, missä meillä (mulla tai Samulla) silmä vaan vältti ja nukkui "papan" sylissä sohvalla.. öhöm. Kaiken ei sallitun lisäksi Daimi osottautui taas mallikelpoiseksi kansalaiseksi, kun hän leikki siskoni sekä veljeni lasten kanssa piiloleikkejä - eli lapset piiloon ja Daimi etsimään.

Joulun aika meni nauttiessa hyvästä seurasta ja ruoasta, myös Daimi sai osansa herkuista, muutoinkin kuin salaa syöden. Neiti sai oman porkkanalaatikkonsa piimän ja naudanmahan kera nautittuna. Mikäs sen parempaa. Joulupukkikin vieraili Lohjalla, vaan olipa hän kutistunut sitten viime näkemän.. Liekö jo ikä alkaa painaa pukkia alaspäin? Pukki kertoi olevansa 501-vuotias, eli jossain vaiheessa se vallanvaihto on korvatunturillakin käynyt.. :) Uteliaille kerrottakoon, että tämä meidän pukkimme on siviilielämässä veljeni 9-vuotias poika ;)

Daimi ja Vikki poseerasivat leikkipukin kera (alla), kun siinä pukin lahjusten aukailun yhteydessä ei hoksattu pukkia kuvaan pyytää. Vaan toimihan tuo noinkin :) Vikki- papparainen täytti lokakuussa jo 12- vuotta, mutta edelleen herralla on ihan ipanan elkeet :)

Lomamme aikana Daimi tutustui kunnolla siskoni 9kk:n ikäiseen mäyräkoiran ja saksan- metsästysterrierin rakkaus- lapseen, Lurppaan (viimeksi Lurppa oli vielä niin ipana, etteivät leikit olleet kovin turvallisia). Lurppa tajusi että Daimi onkin vallan mukava kaveri, kun sen suuhun voi tunkeutua. Jep jep. Lurppa-neiti hoksasi että Daimin läähättäessä hänen kuononsa mahtuu kokonai- suudessaan Daimin suuhun ja tämäkös vasta olikin mukavaa puuhaa. Kumma tapaus. Harmi vaan kun emme hoksanneet ottaa kuvia kaverusten touhuista.. Mutta josko ens kerralla sitten.

Samu napsi Vikistä poseerauskuvan (alla) joulu- päivänä, taustasta huomaa, ettei meillä siellä etelässä kovin lunta ollut.. Kuvasta huomaa myös varmaan sen, että papparainen on hyvillä eväillä ollut .. Vikillä on painoa likimain 9kg, öhöm.

Joulun jälkeen vierailtiin Raisiossa Samun siskon ja hänen perheensä luona, Daimi tietysti mukana. Raision luontoon käytiin tutustumassa metsälenkin muodossa ja hienoja maisemia siellä Turun kupeessa onkin. Lenkillä vastaan tuli kaikenmoista vipeltäjää eikä meillä Daimille remmiä tietenkään tullut mukaan (maalaistollot!), joten Daimi sai nauttia reilun 5km. lenkin vapaana kuin pupujussi konsanaan. Vastaan tuli upeiden maisemien lisäksi pari lenkkeilijää, käki (Daimista tämä oli hurjan mielenkiintoinen elukka) sekä talvikarvassa esiintynyt jänis. Tuon jäniksen tapaaminen nosti itsellä verenpaineen hiukka liian korkealle, sillä käskin Daimin juuri tuolloin Samun perään kun Samu kuvaili jotain puun karahkaa ja sillä samalla sekunnilla jostain onkalosta juoksi iso jänis suoraan Daimin vatsan alta!! Daimi rähähti tietysti (säihkähti varmasti lähes yhtä paljon kun minä) ja otti pari askelta jänösen perään. ONNEKSI pysähtyi kuin nakutettu kun käskin. Siinä olisikin nimittäin ollut pikkasen hommaa etsiä belgialaista jostain Raision metiköstä, jos Daimi olisi sen perään lähtenyt.. Seuraavan kulman takaa eteen pyrähti fasaani, tuolle pitkäpyrstölle Daimi onneksi loi myöskin vain innokkaan katseen, eikä tarvinnut sen kummempaa neidille sanoa kun matkaa jatkettiin. Lenkin jälkeen todettiin että Raision tontut olivat muistaneet myös Daimia joululahjalla, automatka takaisin Virkkalaan sujuikin luuta syöden.

Loma Virkkalassa pitää tietenkin aina sisällään vierailun koirahoitola Hölsöllä, Daimi sai taas vaihteeksi leikkiä hieman vauhdikkaampia leikkejä, kun yksi Kuunsirpin kasvateista oli hoidossa. Tämä harmaa tervu-uros oli täysin samalla aaltopituudella Daimin kanssa ja leikit sujuivat tosi hyvin yksiin, takaa-ajoa sekä vauhtia riitti ja me ihmiset saatiin varoa kinttujamme kun belgi-kaksikko pyyhälsi aina juuri niiltä kohin ohi missä me seisoimme :)

Vuodenvaihde sujui ilotulitteita katsellessa ja pari tuli meilläkin ammuttua. Daimi katseli tulituksia sisältä käsin, ja innokkaasti ikkunasta neiti seurailikin kun pommit paukkuivat :) Jossain vaiheessa ei ilotulitteet enää jaksaneet Daimia kuitenkaan kiinnostaa ja kun tultiin takaisin sisälle, nukkui varsin tyytyväinen koirakaksikko -Vikki ja Daimi- vierekkäin sängyllä :)

Daimin tulevan pentueen isäkin varmistui tuossa meidän lomamme aikana ja päädyimme upeaan Kami-poikaan (Myrskynsilmän Picasso)! Lisätietoa pentuprojektista löytyy niin Daimin kasvattajan Marin, kuin meidänkin sivuilta. Kamista lisätietoa myös Kamin omistajan Hennan sivuilta. Tästä pentueesta meille jää yksi ipana kasvamaan ja elämään, jos luontoäiti sen sallii :)

Yllä vielä kuva Kamista.

Vaan nyt me rupeamme valmistautumaan illan agiliitelyyn. Hurjan mukavaa pitkästä aikaa päästä taas treenailemaan! Hyvää talven jatkoa kaikille!

Joulun odotusta

2008-12-19T11:09:00.004+02:00

Ohoppista, pikkusen taas aikaa vierähtänyt näistä kuulumisien kirjoittelusta..

Joulukuu on jo kohta siinä vaiheessa että tämä poppoo pakkaa kimpsunsa sekä kampsunsa ja lähtee ajelemaan kohti E-Suomen lumetonta joulua. Olemme siis lähdössä meikäläisen kotiin jouluksi sekä uudeksi vuodeksi. Ylihuomenna (sunnuntaina) lähdetään, wipii! :)

Käytiin Itsenäisyyspäivänä Samun porukoilla Ylivieskassa viettämässä laatuaikaa ja Samu räpsi muutamat kuvat Daimista iltalenkillä (ei tod. mikään paras aika valokuvauksiin valotusta ajatellen..), mutta tulipahan taas todistettua että koira tykkää lumesta :) Näitä kuvia liitin tekstin joukkoon pikkaisen talven tuntua tuomaan.

Viime viikonloppuna saatiin juoksujen jälkeen taas vihdoin treenit käyntiin. Käytiin Moilasen Mikan agilitykoulutuksessa hakemassa aivan huippuhyviä vinkkejä jatkoon, todettiin mm. että mulla ja Daimilla ei radalla ole kiirettä, pärjätään ajallisesti tosi hyvin vähän iisitymmälläkin menolla. Mika kellotti parit pätkät ja mun ohjatessa rauhallisesti oltiin heti bortsun jälkeen ajassa nopeimpia :) Vaan tuo ei mua kyllä koskaan ole huolettanutkaan, ajassa pärjääminen siis, enemmän mie niistä rimoista olen huolissani.. Mika kyllä antoi hyviä ohjaustavan korjaamiseen tarkoitettuja vinkkejä, jolla neidillä rimat pysykin ylhäällä, mulla nimittäin nuo kädet on aina meinanneet elää radalla vähän omaa elämäänsä (heh, hyvä yritys eikö?).. huidon nimittäin käsillä turhan paljon ja Daimi kun lukee mun ohjausta justiinsa viimesen päälle, niin ei ihme että rimat tulee alas. Selvittiin vaikeitakin kohtia ihan pelkästään sillä että rintamasuuntaa kääntämällä sain koiraa liikuteltua sinne minne pitikin, käskyjä unohtamatta tietenkään. Tästä lähtien ärähdän myös jokaisesta riman tippumisesta ja palaan itse nostamaan riman takaisin. Viikonloppuna (tarkemmin lauantaina) Mikan koulutuksessa Daimille kuitenkin kävi tämä ilmeisen yleinen työtapaturma, eli siinä kaikessa liitelyn hurmoksessa poltti takatassustaan anturan auki tehdessään niitä hurjia pikakäännöksiään. Sen vuoksi sunnuntain opit jäi mulle kuunteluoppilaan hommiksi ja Daimi jäi tassu paketissa odottamaan autoon. Tassu oli onneksi jo siinä kunnossa tiistaina että päästiin Katin vetämiin treeneihin, jossa edelleen jatkettiin tuota puuttumista rimojen roiskimiseen ja se näytti toimivan, neiti meni ihan hämilleen kun keskeytin homman ja ärähdin riman tippumisesta, en selkeästikään ole Daimille opettanut kunnolla sitä että riman tippuminen on huono homma. Tätä virhettä korjaan nyt. Ensi vuodelle olen uskaltautunut kaavailemaan taas agikisoja, helmikuussa oma seura järjestää viikonloppukisat ja niihin tähtäämme. Josko saataisiin tämä homma sujumaan.

Keskiviikkona tassu aukesi lenkillä kuitenkin uudelleen ja siitä johtuen meiltä jäi tottistreenit väliin. Eilen käytiin hallilla kuitenkin tokoilemassa tassu paketissa (tosin paketti ei kestänyt kauaa Daimin touhuja) ja liekö se paketoitu tassu (ei ainakaan kipua tms. näyttänyt) vai mikä vaivasi, mutta Daimi oli jotenkin vaisun oloinen. Normisti neiti syttyy hommaan heti kun hallille pääsee, mutta nyt miun piti patukalla herätellä neitiin vähän draivia lisää kun seuraaminen oli mielestäni vaisua (tätä ei koutsi huomannut, mutta omaan silmään se sitä kyllä oli)..! Otettiin ohjattuna idaria ja eipä siinä ongelmia ollut, alkuun meinattin Daimin kanssa molemmat mennä vähän sekaisin siitä, että mites se liikkeestä istuminen nyt tapahtuikaan kun ollaan vaan seisomista ja maahanmenoa treenattu niin tiivisti.. Treeniohjelmaan pitää saada vaihtelua ihan selkeästi :) Mutta niin, mie unohdin ihan täysin sen, että olen käskysanan vaihtanut liikkeestä istumiseen ja tästä syystä hoin aluksi vain istu-käskyä ja raaputin sitten päätä kun koira jäi seisomaan epävarmasti.. vaan jo se oikea käskysana tuli mieleen kun oikeen muistelin ja koirakin toimi heti paremmin ;) Kaikkea sitä. Ei pitäisi mennä vaihtelemaan mitään käskysanoja enää tässä vaiheessa dementiaa :D Idarin jälkeen otettiin pari ruututreeniä jotka sujuivat aikalailla nappiin, nyt vaan pitäisi alkaa sitä matkaa kasvattamaan ja tehdä runsaasti toistoja erilaisilla ruutumerkeillä (samat törpöt olleet käytössä). Tosin jos nyt eka sen avoimenluokan ykkösen pääsisi hakemaan, niin sitten vasta se ruutu tulee ajankohtaiseksi ;) Ja jotta se totuus ei unohtuisi, niin edelleen se hemmetin tunnistusnouto on vaikea pala meille, tai siis oikeammin sanottuna minä siitä olen vaikean meille tehnyt , kun olen jo tuonut neutraalin kapulan mukaan treeneihin muka siinä uskossa, että kyllähän se oikean löytää nenällään eikä hampaillaan.. Näin ei vielä ole asiat meillä :) Neutraali häipyy taas pois ja me mennään tekemään jälleen tun(n)aritreenejä lumihankeen ja heinäkasoihin. Piste. Jospa se siitä vielä onnistuu joskus :) NIIN ja jotta se totuus taas hälvenisi, niin kaukokäskyt meni taas niin nappiin kun vaan voi! Hitsit sentään että oli tarkat ja nopeat vaihdot!! Tämä on onneksi niitä juttuja jotka onnistuu muuallakin kuin kotona ;) Hieno homma.

Daimi muuten pääsee ensitreffeille Kolan (tulevan pentueen isä) kanssa uuden vuoden jälkeen. Ollaan suunniteltu että kun E-Suomesta tullaan tammikuun alussa takaisin, niin pysähdytään kotimatkalla Kolan ja Ennin luona :) Me halutaan Kola-poika tavata ja Daimi saa nähdä tulevan miekkosensa etukäteen niin ei tuu ylläreitä ;)

Vaan sellaista tällä kertaa, palataan sitten ens'vuoden puolella taas reissu-kuulumisten kera asiaan. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Meidän joulukortti teille kaikille sivuillamme viereileville löytyy kotisivuiltamme, käykäähän kurkkimassa!

Pepin MH-testi

2008-11-30T10:27:00.001+02:00

Daimin emon Pepin MH-testistä löytyy video Daimin kasvattajan sivuilta. Käykäähän katsomassa.. Ovat muuten Daimi ja Peppi kuin kaksi marjaa, muutenkin kun ulkonäöllisesti :)

Pikakuulumisia

2008-11-27T16:50:00.004+02:00

Mainitsin tuossa edellisessä postauksessa että meillä saattaa muutto olla ajankohtainen.. näin ei kuitenkaan enää ole. Oltiin siis haaveiltu tuosta alakerran (asutaan kaksikerroksisessa luhtitalossa) takapihallisesta asunnosta jo tovi ja nyt se sitten vapautuu. Noh, oltiin vuokrayhtiön listassa kärjessä, siis siinä listassa joka tuohon asuntoon oli. Käytiin kämppää kattomassa heti kun edellinen asukas oli muuttanut veks. Kämppä on rempattu noin viis vuotta sitten, vaan nyt se oli jotakin ihan kauheaa! Tämä edellinen asukas ehti asua siinä vaan kuukauden, jonka aikana (?) oli kämppä mennyt sellaiseen kuntoon, että ihmetys on suuri kuinka siinä voi joku olla asunut. Sisällä oli tupakoitu ja muutenkin poltettu ties mitä; kissat olivat kusseet makkarin lattiamaton keltaiseksi; saunassa/suihkussa oli selkästi iso kosteusvaurio - ellei jopa hometta; yksi keittiön kaapeista (5v. vanha) oli potkittu (?) hajalle; jääkaappi oli keltainen, siis ei ulkoasultaan vaan sisuksiltaan ja se ei ole alkuperäinen väri todellakaan (johtui siis liasta tms.); ja kaiken kruunasi makuuhuoneen räikeän liilat tapetit jotka olivat kuluneet joistain kohdista lähes puhki + se että niissä oli veriroiskeita.. Eipä paljon kiinnosta muuttaa, varsinkaan kun vuokrayhtiö ei suostu sitä uudelleen tapetoimaan, vaan se jäisi meille.. ja kun tämä on jo kerran tapetoitu, ei se ruljanssi uudelleen kahden vuoden sisään kiinnosta. Täten myö jäämme odottamaan tuota toista alakerran asuntoa vapautuvaksi, jonka ajankohdasta ei ole mitään tietoa.

Daimin pennut siis syntyvät näillä näkymin täällä 2.kerroksessa sitten ensi kesänä, mutta onneksi alakerrassa asuu ihania naapureita (mm. miun kaaso) joiden takapihaa saamme pennelleille lainata kuulemma ihan mielin määrin ;)

Ja Daimilla on tärppipäivät meneillään, häntää viskoo sivuun heti kun pikkasenkaan lantiota koskee.. Eli myös näissä juoksuissa ne parhaat päivät ovat osuneet noin 11vrk:n kohdille juoksujen alusta. Alakerran uros ei silti vielä neitoamme sytytä, vaikka tuossa yhteislenkillä oltiin niin hammasta antoi herralle heti kun nuuskaisikin. Treffaillaan tuota urosta joka päivä pakostakin, niin saa vähän osviittaa milloin ne "oikeasti parhaat päivät" on. Viime juoksuissa sen meinaa huomasi heti kun Daimi jo uroksen nähtyään häntää käänsi sivuun :D

Vaan meikäläisellä on kyllä nyt niin kiireiset viikot takana, että suoraan sanottuna uuvuttaa. Töitä olen painanut OYSsissa parhaimmillaan kahdeksaa työpäivää putkeen ja samalla olen yrittänyt, korostan YRITTÄNYT, tehdä opinnäytetyötä.. Valmistuminen lykkääntyy ainakin helmikuulle, sillä en millään saa itsestäni enempää irti. Daimi-raukka joutunut olemaan kuin seinäruusu viimeisen viikon (osittain juoksujenkin takia), mutta onneksi likka on osoittautunut tässäkin asiassa täysjärkseksi kansalaiseksi ja on valittamatta nukkunut lähes 20h. vuorokaudessa. Naapureilta olen meinaan kysellyt että onko Daimista kuulunut yksin ollessaan turhautumisen ilmaisevia ääniä ja eihän niitä ole. Mihinkään huonekaluunkaan ei ole neiti koskenut, niin kun ei ikinä ennenkään, joten hyvin sillä on täällä mennyt vaikka välillä on ollut päivän aikana jopa 12tuntia yksin (ei nyt yhteen pötköön kuitenkaan). Vielä viikko pitäisi jaksaa. Niin joo ja Samukin sai pari viikkoa sitten uuden työpaikan TÄÄLTÄ, huippua!! :)

Tokokoe oli ja meni..

2008-11-16T19:01:00.006+02:00

vaan me ei mukaan päästy. Daimi-neiti aloitti nimittäin juoksunsa tasan tarkkaan kaksi tuntia ennen meidän kisavuoroa.. Hitsit että otti päähän. Mutta toisaalta hyvä että juoksut on ajallaan ja koirasta näkee juoksujen lähenemisen. Eilen käytettiin ainoa vapaa-ilta koko perheen voimin hallilla, kun viimeisiä varmistuksia koitin paikallaoloon saada. Treenit meni niin nappiin kun olla vaan voi ja oma koira oli taas tunnistettavissa sen pms-oireisen koiran sijaan. Kyllähän me siinä jo Samun kanssa pohdittiin, että jos ei juoksut 24-tunnin sisään ala, niin jo on kumma.. ja alkoihan ne.

Käytiin silti koe kattomassa, sillä pitihän sitä kamuja käydä kannustamassa. Paula ja Hippa kävivät vetäsemässä upean 1-tuloksen avosta ja näin ollen tienasivat koularin!! Hurjasti onnea Paula ja TK2 Hippa!! :D TK2:n tienasivat myös groe-typy Doni sekä ohjaaja Pena, onnea! Avossa myös meidän treenikamut Anni ja Susanna saivat upean 1-tuloksen luokkavoiton kera, onnea!!

Morjens!

2008-11-12T10:26:00.004+02:00

Hieman on taas tullut taukoa näiden kuulumisten kirjoittelussa.. Daimi "kärsii" tällä hetkellä jonkin sortin pms-oireista, heh, eli odottelemme juoksuja alkavaksi ihan näillä näppylöillä. Neiti merkkailee varsin tehokkaasti jokaisen pusikon ja onpa kinttuaankin nostanut kun mäessä koitti merkkailla itsensä tietoiseksi lähiseutujen urhoille :D Kaikkea sitä.

Treenitouhuilu on ollut juoksuja edeltävästi vähintäänkin mielenkiintoista, Daimilla on motivaatio työntekoon siinä 110% luokkaa niin kuin normaalistikin, mutta nyt tuota ääntäkin löytyy jopa sen asteisesti että meinaa itsellä mennä ajatukset välillä sekaisin.. tätä siis tapahtuu agitreeneissä, mutta onneksi ei ole normaalia ja koitan vaan kestää neidin herkkäilyt kun oma ohjaus katkeaa syystä tai toisesta ja neiti kajauttaa haukut minulle moisesta :) Tokossa ollaan avoimenluokan liikkeet treenattu kuntoon ja voi- sekä evl:n liikkeita ollaan otettu ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ei noissa avon liikkeissä mitään hämminkiä ole, aika kivasti suorittaa kaikki, mitä nyt kaukokäskyissä meinaa vähän peppu liikkua neidillä eteenpäin kun maasta nousee istumaan, joten tekniikkatreeniä jatkamme. Paikallaolo onkin sitten se murheenkryyni avossa, hemmetti sentään kun ei ole enempää aikaa treenailuun ja tuon kanssa olisi vielä tekemistä. Ei kympin liike ole vielä todellakaan. Ei lähde paikaltaan kylläkään, mutta perskule kun se on levoton, saattaa pöhistä ja vaihdella lonkkaa joka välissä. Epävarma liike. Pitää nyt ottaa tehokkaaseen treeniin tuo paikallaolo ennen sunnuntaita.. Eli jeppis vaan, me tytöt mennään kokeilemaan osaamistamme kokeeseen ensi sunnuntaina. Olin laittanut osallistumisilmottautumisen tuohon OKK:n järjestämään ja Purasen Markon tuomaroimaan kokeeseen jo heinä-elokuussa työkaverin kanssa siinä uskossa että alossa ollaan vielä, mutta nyt kun kerran se alo on takanapäin, niin olihan se osallistuminen pakko vahvistaa sen avon osalta. Ainakin hyvä treeni saadaan jos ei muuta.. niin ja toivottavasti ei juoksut kerkeä alkaa ennen sunnuntaita!

Niin joo ja meillä saattaa olla muutto edessä tässä lähiaikoina jos kaikki menee niin kuin suunnitellaan, siitä enemmän sitten asian varmistuttua :)

Mukavaa talven odottelua kaikille!

Testaillaan toista blogia

2008-10-15T23:21:00.002+03:00

Tässä ilmeisesti useammalla on meneillään blogin vaihto, mikäli Vuodatuksen tökkimiset ja hitailut ovat häirinneet yhtä paljon kuin minua.. Eilenkin kirjoittelin kohtuullisen sepustuksen kuulumisia ja suunnilleen viimeisen lauseen kohdalla räpsähti tekstin tilalle valkoinen ruutu ja ilmoitus jonkun solq-datapolun hajoamisesta.. Kylläpä muuten jurppi! Nyt sitten tämän Bloggerin tarjoamaa blogia kokeillaan.. Tosin paljon mielummin pysyisin Vuodatuksessa (Alma Medialla) kuin täällä Bloggerissa (Google), ihan vaan periaatesyistä.

Mutta niin, ainakin tällä ensikosketuksella ei tämä Bloggeri kovin kurjalta vaikuta. Kohtuu paljon voi itse vaikuttaa ulkoasuun ym... ainut mikä on iso miinus, on tuo html-koodin sekavuus: en löydä sieltä mistään kohtaa josta voin tuon yläkuvan paikkaa vaihtaa, sillä nyt se on pari pikseliä liian oikealla. Mutta eiköhän sen kanssa pärjää.

Katsotaan nyt jäädäänkö tänne Bloggeriin pysyvästi, vaiko vaan siksi aikaa kunnes Vuodatus saa palvelin ym. asiansa kuntoon.